Kultainen toukokuu

Eilisaamun jälkeen tämän päivän lämpö ja vähälumisuus tuntuu lähes käsittämättömältä. Tai siis ehkä se eilinen tuntuu. Mutta niin tai näin, pääasia on, että nyt kukkii ensimmäiset krookukset! Ja lisää piippoja on näkyvissä.

Ihan salakavalasti lampeen on ilmestynyt kaksi muhkeaa kuturykelmää. Varma kevään merkki siis.

Jaahas, jaahas. Miltäs täällä näyttää?

Mutta mami! Et ole muistanut kastella tätä!

Lumituiskuun jätetty perennaruukku ei näyttäisi olevan moksiskaan saamastaan rajusta kohtelusta. Kasvien menettämisen uhalla kannoin ruukun ulos, sillä löysin muutaman kirvan lehdiltä ja pelkäsin ötököiden leviävän muihinkin taimiin.

Myös japaninvaahtera on päässyt nauttimaan ulkoilmasta. Tämä ruukku tosin kiikutetaan tarkasti joka ilta vielä sisään suojaan.

Sisällä ulkoiluvuoroaan odottavat pitkäksi venähtäneet daaliat. Kuvan oton jälkeen latvoin versot, sillä näiden istutusaikaa pitää vielä kotvanen odotella.

Yksi kevään merkki on myös Sir Silverin tämän kertainen kauh/nistus, jonka edistymistä kylmä kevät on myös hidastanut. Eli lämpöä kaivataan.
Toivon siis aurinkoa ja lämpöä meille kaikille!

Henkiin heräämisiä

Ankara kevätflunssa on pitänyt koko perhettä pedissä ja vienyt mehujen rippeetkin mennessään. Kauniit kevätpäivät on vietetty sisätiloissa lähinnä köhien ja auringonpilkuissa lämmitellen.

Kylvötyöt on yritetty pitää maltillisina. Idänunikot itivät vajaassa viikossa. Kylvin kokeeksi siemenlaatikon pohjalta löytyneen pussin, johon oli merkitty vuosi 2009. Ihan yhtä hyvin itivät kuin keväällä kaupasta tilatut.

Tsinnioista tuntui jokainen siemen lähtevän kasvuun parissa päivässä. Sirkkataimet ovat ihanan pontevia hentoisten unikoiden rinnalla.

Kauan olen haaveillut seinustan perennapenkistä, josta aikaiset sipulikukat ponnistaisivat heti lumien sulettua. Nyt on haave viimeinkin tarkoitus toteuttaa, ja rikkaruohojen kuritus aloitettu. Kesää varten paikka vaatii paahdetta kestäviä perennoja. ja mm. unikoita kaavailin tälle paikalle, mikäli selviävät hengissä ulos istutukseen asti.

Paraatipenkin päätin pyhittää daalioille tänä vuonna. Navettapiika antoi ihan huippuhyvän neuvon talvetettujen daalioiden herättelyyn. Sitä varten hamstrasin kaupasta 15 litran pesuvateja.

Kuivat juurakot vaan vateihin ja suihkulla päästelin haaleaa vettä päälle. Ei tainnut mennä kuin pari päivää, niin ensimmäiset lehdet olivat jo näkyvissä! Matonkuteella merkkasin sankoihin värikoodit, että pysyn kärryillä, mitä missäkin vadissa kasvaa. Koska näitä ei vielä voi ulos istuttaa, lisään henkiin herännäille juurakoille multaa.

Leppoisaa pääsiäisviikkoa kaikille! Syökää paljon hiiriä munia!

Onneksi on daaliat

Paraatipenkin kesäkukat ovat viimein ehtineet kukkaan. Kylvin siemenet todella myöhään, muistaakseni kesäkuun puolella. Keväällä aina unohtuu, kuinka isoksi röyhytatar ryöpsähtää, nytkin osa taimista jäi täysin jalkoihin. Ensi vuodeksi pitää miettiä, mikä on penkin kohtalo. Kesäkukilla kestää turhan kauan tulla näyttäviksi, mutta toisaalta paikka on haastava monelle perennalle. Onneksi pitkien talvikuukausien aikana ajatus voi kirkastua.

Sateista huolimatta daaliat ja miekkaliljat ovat kasvaneet komeiksi. Nuppuja on varsinkin daalioissa paljon, miekkaliljoissakin vielä muutamia. Ostopussien kyljissä olleet kuvat näyttivät kukkien olevan lähes täysin samaa sävyä, mutta totuus on vähän toinen. Ei silti haittaa, tykkään molemmista.

Puutarhuroinnin ja arjen lomassa pitää muistaa myös levätä ja ottaa rennosti. Onneksi on hyvät mallit. Mukavaa viikkoa!

Syyskukkien alkusoitto

Loppukesän merkit ovat nähtävissä. Moni syyskesän kukkija aloittelee kukintaansa ja monessa paikassa alkaa näyttää jo ränsistyneeltä. Puutarha kaipaisi selvästi lisää loppukesän kukkijoita.

Roskakatoksen krassi alkaa päästä vauhtiin.

Lammella daaliat ja miekkaliljat availevat ensimmäisiä nuppujaan.

Tumman violetti daalia on ihastuttava väriltään mutta vaikea kuvattava.

Keskiympyrän pallohortensian kukinnot vaalenevat päivä päivältä.

Syysleimut eivät tykänneet viime talvesta ja kukinta on vaatimatonta. Onneksi ovat sentään hengissä suurin osa.

Tämän hetken iloisin yllättäjä on lammessa majaileva sarjarimpi, joka on kehittänyt yhden kukkavarren.

Harvinainen yhteiskuva kissoista. Mukavaa viikkoa ja alkavaa elokuuta kaikille ja tervetuloa lukijaksi Sari Piippula!

Kesäruukkuja

Tämän vuotiset ruukkuistutukset ovat aika tylsiä. Ihastuin viime vuonna kesäneilikoihin ja juuri muita en sitten hankkinutkaan.

Portaille on koottu sikin sokin pelakuita ja neilikoita, pistokkaita ja useamman kesän nähneitä.

Yhden isomman pelakuun laitoin kivelle peittämään siistimisen jälkeistä autiutta.

Tämän kesän kokeilu on ollut minikokoisilla kukilla ihastuttavat daaliat, jotka ovat jaksaneet kukkia tauotta.

Amppelimansikka alkaa tuottaa satoa ihan kohta. Saisikohan siitä jopa yhteen kakkuun marjat? Riittävän pieneen ainakin =) Toiveikasta tiistaita kaikille!

Kurkistus talvehtijoihin

Tarkistin tänään, mitä kuuluu sisällä ja kellarissa talvehtiville taimille. Toistaiseksi näyttää ihan mukiinmenevältä! Aiempien talvetuskokemusten lannistamana en uskonut onnistuvani juuri ollenkaan. Mutta mutta... vielä en uskalla hihkua, vaikka varovaisen toiveikas olenkin =)

Daalioiden juurakoista toinen on vielä hengissä, toinen rusinana. Ilmeisesti tuo oranssimpi on menetetty, nyyh. Olen aiemmin talvettanut huonolla menestyksellä juurakot turpeessa kellarissa, mutta nyt nostin ne sellaisenaan astiaan ja viileään huoneilmaan. En edes peitellyt sanomalehdillä, vaikka tarkoitus oli, mutta sitten se unohtui... Mikäli daalia(t) lähtevät kasvuun, ajattelin kokeilla pistokaslisäystä. Tämän pitäisi onnistua, jos pistokkaan tyveen tekee parin sentin pystyviillon ja sitten tökkää sen multaan. Samalla taimi tulisi myös latvottua, joten kaikin puolin kokeilemisen arvoinen yritys!

Pelargonit näyttävät toistaiseksi kaikki olevan elossa, jihuu! Pinkki sissi (joka selvisi edellisvuoden syyspakkasista) on nyt talvella melkoinen hujoppi. Tästä ajattelin myös ottaa piakkoin pistokkaita. 

Valkoinen pelargoni on huomattavasti pinkkiä heikommassa kunnossa, mutta toivon, että se jaksaa sinnitellä. Tämä kukki syksyllä vielä niin kauniisti, että pidin sitä hetken huoneenlämmössä. Kukkien lakastuttua siirsin sen viileään ja valoisaan (jos talvella nyt missään on valoisaa!). 

Lisäksi kellarista löytyi yksi pelargoniruukku, jota en ollenkaan muistanut sinne kantaneeni. Mutta hengissä siellä oltiin, vaikka tietysti aika raasulta taimi näytti valkoisten versojen puskiessa muuten kuihtuneen kasvin keskeltä. Taimeen iski syksyllä jokin tuholainen ja siksi kannoin sen kellariin enkä muiden lajitovereiden kanssa sisälle.

Kellarissa elossa näytti olevan myös rungollinen jalohortensia, mistä olen ihmeissäni. Olen ihmeissäni myös siitä, että en ole kuvannut kasvia koko kesänä! Arkistoista ei löytynyt kuvan kuvaa, joten uskottava se on. En ollenkaan odottanut sen säilyvän hengissä, mutta sieltä se näytti puskevan uusia versoja. Koskakohan nostaisin sen sisälle voimistumaan? Vielä en uskalla, ettei menehdy valon puutteeseen.

Viime äitienpäivänä sain myös rungollisen ruusun, jonka kannoin kellariin talvehtimaan. Joulun tienoilla kävin antamassa sille vesitilkan ja silloin se näytti olevan vielä hengissä. Nyt lehdet olivat kuivuneet, mutta oksat olivat vielä vihreitä. Mahtaakohan se selvitä?

Melko varmoja talvehtijoita sen sijaan ovat miekkaliljat (kun muistaa nostaa sipulit syksyllä maasta!). Ne tekevät myös miljoona pienenpientä pikkusipulia, mutta niitä en ole jaksanut koskaan istuttaa erikseen. Ehkä joku viitseliäämpi jaksaisi hoidella pienokaiset täysikasvuisiksi. En esikasvattanut näitä viime keväänä ja olen vähän kahden vaiheilla nytkin. Katsotaan, miten ikkunoiden edessä riittää tilaa!

Mukavaa viikonloppua! Meillä alkaa huomenna hiihtoloma =)

Pelargonit sisälle

Nostin pelargonit sisälle. Tilanne on melkein historiallinen, sillä lähes aina olen yltiöoptimistisesti jättänyt ruukut liian pitkäksi aikaa syksyllä ulos ja pakkanen on tuhonnut pelakuut.

Valkoinen yksilö oli ainut, jossa oli kukkia ja nuppuja niin paljon, että se pääsi paraatipaikalle aulaan. Yhden vein kellariin ja yksi pääsi tutulle talvipaikalleen viileään länsisiipeen. Nostin myös lankaköynnöksen sisälle. Luulin sen olevan yksivuotinen, mutta netistä selvittelin, että se onkin huonekasvi, joka viihtyy kesäisin ulkona. Saapi nähdä kuinka kauan voin pitää sitä tuossa aulan matalalla pöydällä, ainakin viime talvena kisut tykkäsivät latvoa sitä turhan ahkerasti. Mutta vielä se on rehevä =)

Daaliat ovat nyt aivan parhaimillaan! Olen surutta leikannut kukkia maljakkoon, sillä mikä tahansa yö voi nyt koitua näiden kohtaloksi.

Kolmesta keväällä ostetusta juurakosta vain tämä pinkki on lähimpänä sitä, mitä lapussa luvattiin ('Bluesette'). Mistäköhän sekin johtuu, että lähes aina nämä ovat mitä sattuu? Juurakot on kuitenkin ostettu ihan puutarhamyymälästä eikä marketista. (Vaikka onkohan silläkään merkitystä...) No väliäkös tuolla, kaksi kolmesta on osoittautunut todella kauniiksi =) Voi kunpa viimeinkin onnistuisin näiden talvetuksen kanssa!

Männytkin ovat hurjan kauniita syysväreissään. En ole ennen oikein huomannutkaan, että nekin pukeutuvat ruskan väreihin. 

Kaunista viikkoa kaikille ❤