Kevätkaiho

Talvetushuoneessa ei nukuta enää talviunta. Kevätkaihonkukka kurottelee pontevasti ikkunaa kohti.

Lehdet ovat saaneet reippaasti väriä ja etualalla kärhökin availee silmujaan.

Verenpisara ei piittaa toispuoleisesta tyylistään, vaan on poksauttanut valoisan puolen nuppunsa auki.

Maljaköynnös hamuilee tukea, johon tarttua.

Ja jotta tilanne ei vaikuttaisi liian ruusuiselta, tältä näyttää kokonaisuus =) Tuohon kahden ikkunan eteen pitäisi sitten kaikki kylvökset ja esikasvatukset mahduttaa. Vielä olisi siis maltettava mielensä, jotta valoa riittäisi paremmin kaikille. Mutta lähtölaskenta alkaa kohta!

Varaslähtö kevääseen

Talvetushuoneessa on jo keväiset tunnelmat. Kahdessa viikossa japaninvaahtera on avannut silmunsa hiirenkorville.

Piipahdin kellarissa katsastamassa sinne talveksi säilöttyjä ruukkuja ja siellähän odotti yllätys. Loppukesästä istutin ruukkuun kevätkaihonkukkaa ja keskelle tökkäsin alppikärhön pistokkaan. Koska minulla on huonoja kokemuksia kärhöpistokkaiden selviytymisestä talven yli maahan istutettuna, ajattelin kokeilla talvettaa sen ainakin yhden talven yli kellarissa. Syksyllä kannoin koko istutuksen kaihonkukkineen päivineen kellariin ja unohdin sinne.

Kevätkaihonkukka oli päättänyt talven selätetyksi ja availi pilkkopimeässä nuppujaan. Valoonhan ruukku oli kannettava. Myös kärhössä näkyi ainakin yksi elävä silmu, hurraa!

Valoon pääsivät myös liemikulhoon istutetut hollanninkurjenmiekat, jotka ovat venyttäneet piippansa jo reilusti mullan yläpuolelle. Jotakin tukea näille on kehitettävä, kun kasvavat lappusen mukaan jopa puolimetrisiksi.

Toiveikasta ja suloista viikonloppua kaikille!

Talvetushuoneen kevätsiivous

Viikko sitten tartuin itseäni niskasta ja siivoilin länsisiiven talvetushuoneen. Kuivien lehtien ja oksien alta kuoriutui ihanaa keväisen vihreää ja yllätyksiäkin.

Vuosia sitten kyllästyin tähän vaaleanpunaiseen pelargoniin ja kiikutin sen ystävälle tylysti muovipussiin paketoituna raaskuna. Olin jo päättänyt hylätä sen kompostikasaan, mutta ystävän hellässä huomassa yksilö intoutui uuteen kukoistukseen ja on tuottanut monet pistokastaimet. Viime kesänä huolin sitten viimein pistokkaan itsellenikin. Onneksi =)

Samalta ystävältä sain ihanan oranssiin vivahtavan pelargonintaimen, joka on itsepintaisesti pitänyt kiinni viimeisestä kukkatertustaan tähän asti. Vaikka kukat jo vähän lurpottavat, en millään raaskinut taittaa sitä pois. Verenpisaran talvetusta en sitten olekaan ennen kokeillut. Kuivia lehtiä karsiessa hämmästyin kun alta paljastuivat pulleat nuput.

Talvetushuoneen viileydessä joulun hyasintit tuovat ihan keväisen tuulahduksen rehevillä lehdillään.

Paras yllätys oli silti japaninvaahteran selvästi pullistuneet silmut. Kevät ei voi olla kovin kaukana, jos puussa alkaa näyttää tältä! Keväisen toiveikasta viikkoa kaikille =)

Sitkeimmät kukkijat

Voihan loska ja lätäkkö! Vaikka kevättä jo odotankin, olisin näin tammikuussa mielummin nauttinut hangista ja hiihtokeleistä enemmän kuin kumisaappailla liukastelusta. Ulkona ei juuri kuvattavaa ole, mutta sisältä löytyy kukkivaa.

Pelargonit ovat selvästi nauttineet sijaispuutarhurin hellästä hoidosta ja ne ovat kukkineet taukoamatta tähän asti. Kukinta ei häiriintynyt sisälle muutosta syksyllä (kuulemma) eikä tammikuun alun kovista pakkasista, vaikka talvetushuoneen lämpötila oli alimmillaan vain muutaman asteen plussan puolella. Edelleen uusia kukkavanoja puskee esiin.

Viereinen maljaköynnös ei yhtään häviä sitkeydessään, sillä myös se on kukkinut taukoamatta ja uusia nuppuja putkahtelee pikku hiljaa. Pitkät versot kurottelevat joka suuntaan ja tätä täytyykin keväällä leikata reippaasti. Samallahan voin kokeilla myös pistokaslisäystä.

Blogiin on löytänyt tiensä myös uusia lukijoita, kivaa! Tervetuloa Tarja, Vilma, Hannele, Kesäkukka ja Piia! Huomasinkohan kaikki? Joka tapauksessa kaikille mukavaa loppuviikkoa!

Kurkistus talvehtijoihin

Tarkistin tänään, mitä kuuluu sisällä ja kellarissa talvehtiville taimille. Toistaiseksi näyttää ihan mukiinmenevältä! Aiempien talvetuskokemusten lannistamana en uskonut onnistuvani juuri ollenkaan. Mutta mutta... vielä en uskalla hihkua, vaikka varovaisen toiveikas olenkin =)

Daalioiden juurakoista toinen on vielä hengissä, toinen rusinana. Ilmeisesti tuo oranssimpi on menetetty, nyyh. Olen aiemmin talvettanut huonolla menestyksellä juurakot turpeessa kellarissa, mutta nyt nostin ne sellaisenaan astiaan ja viileään huoneilmaan. En edes peitellyt sanomalehdillä, vaikka tarkoitus oli, mutta sitten se unohtui... Mikäli daalia(t) lähtevät kasvuun, ajattelin kokeilla pistokaslisäystä. Tämän pitäisi onnistua, jos pistokkaan tyveen tekee parin sentin pystyviillon ja sitten tökkää sen multaan. Samalla taimi tulisi myös latvottua, joten kaikin puolin kokeilemisen arvoinen yritys!

Pelargonit näyttävät toistaiseksi kaikki olevan elossa, jihuu! Pinkki sissi (joka selvisi edellisvuoden syyspakkasista) on nyt talvella melkoinen hujoppi. Tästä ajattelin myös ottaa piakkoin pistokkaita. 

Valkoinen pelargoni on huomattavasti pinkkiä heikommassa kunnossa, mutta toivon, että se jaksaa sinnitellä. Tämä kukki syksyllä vielä niin kauniisti, että pidin sitä hetken huoneenlämmössä. Kukkien lakastuttua siirsin sen viileään ja valoisaan (jos talvella nyt missään on valoisaa!). 

Lisäksi kellarista löytyi yksi pelargoniruukku, jota en ollenkaan muistanut sinne kantaneeni. Mutta hengissä siellä oltiin, vaikka tietysti aika raasulta taimi näytti valkoisten versojen puskiessa muuten kuihtuneen kasvin keskeltä. Taimeen iski syksyllä jokin tuholainen ja siksi kannoin sen kellariin enkä muiden lajitovereiden kanssa sisälle.

Kellarissa elossa näytti olevan myös rungollinen jalohortensia, mistä olen ihmeissäni. Olen ihmeissäni myös siitä, että en ole kuvannut kasvia koko kesänä! Arkistoista ei löytynyt kuvan kuvaa, joten uskottava se on. En ollenkaan odottanut sen säilyvän hengissä, mutta sieltä se näytti puskevan uusia versoja. Koskakohan nostaisin sen sisälle voimistumaan? Vielä en uskalla, ettei menehdy valon puutteeseen.

Viime äitienpäivänä sain myös rungollisen ruusun, jonka kannoin kellariin talvehtimaan. Joulun tienoilla kävin antamassa sille vesitilkan ja silloin se näytti olevan vielä hengissä. Nyt lehdet olivat kuivuneet, mutta oksat olivat vielä vihreitä. Mahtaakohan se selvitä?

Melko varmoja talvehtijoita sen sijaan ovat miekkaliljat (kun muistaa nostaa sipulit syksyllä maasta!). Ne tekevät myös miljoona pienenpientä pikkusipulia, mutta niitä en ole jaksanut koskaan istuttaa erikseen. Ehkä joku viitseliäämpi jaksaisi hoidella pienokaiset täysikasvuisiksi. En esikasvattanut näitä viime keväänä ja olen vähän kahden vaiheilla nytkin. Katsotaan, miten ikkunoiden edessä riittää tilaa!

Mukavaa viikonloppua! Meillä alkaa huomenna hiihtoloma =)