Myrskytuuli teki jälleen tuhojaan. Tällä kertaa luonnollisen karsinnan kohteeksi joutui keskiympyrän riippahuurrepaju. Ja juuri kun heinäkuussa kiittelin sen suomaa näkösuojaa, höh.
Tässä vielä kuva heinäkuulta. Paju peittää tien ja naapuritalot. Tuo mukavasti varjoa ja suojaa.
Näkymät ovat tyystin erilaiset. Varsinkin kotiin tullessa piha tuntuu kovin autiolta. Tuntuu kuin olisimme palanneet ajassa taaksepäin.
Runko halkesi kokonaan. Eipä taida tuosta enää versoa. Oksista leikkasin kolme pistokasta talteen, jospa puun saisi kasvamaan jossakin toisaalla uudestaan. Pistokkaasta kun tämäkin oli aikoinaan kasvatettu.
Koitan samalla nähdä asian valoisat puolet: keväällä mietimme pajun rankkaa karsimista, sillä sen juurelle on kylväytynyt aika ihanteelliseen paikkaan tammi. Päätimme silloin jättää pajun suojaamaan vielä tammea, mutta luonto päätti toisin. Toivon mukaan tammi lähtee nyt kohisten kasvuun!
