20. Luukku

Pitäähän pihan pikku apulaisiakin muistaa jouluna. Sievä lintulauta suorastaan hypähti mukaani. Jouluksi katetaan linnuillekin oikea herkkupöytä!

Syyskukkien alkusoitto

Loppukesän merkit ovat nähtävissä. Moni syyskesän kukkija aloittelee kukintaansa ja monessa paikassa alkaa näyttää jo ränsistyneeltä. Puutarha kaipaisi selvästi lisää loppukesän kukkijoita.

Roskakatoksen krassi alkaa päästä vauhtiin.

Lammella daaliat ja miekkaliljat availevat ensimmäisiä nuppujaan.

Tumman violetti daalia on ihastuttava väriltään mutta vaikea kuvattava.

Keskiympyrän pallohortensian kukinnot vaalenevat päivä päivältä.

Syysleimut eivät tykänneet viime talvesta ja kukinta on vaatimatonta. Onneksi ovat sentään hengissä suurin osa.

Tämän hetken iloisin yllättäjä on lammessa majaileva sarjarimpi, joka on kehittänyt yhden kukkavarren.

Harvinainen yhteiskuva kissoista. Mukavaa viikkoa ja alkavaa elokuuta kaikille ja tervetuloa lukijaksi Sari Piippula!

Perusparannusta

Olen viime päivät raivannut tilaa takaisin voikukilta, rönsyleinikiltä, juolavehnältä ja kaikenlaiselta muulta epämääräiseltä. Terassin edessä aika oli otollinen suuremmalle raivaukselle, sillä aluskasvillisuutena ollut sammalleimu kuoli lähes kokonaan talven/kevään aikana. Kaivoin rikkaruohot pois niin hyvin kuin sain ja lisäsin reilusti uutta multaa. Nyt kun osaisi vielä päättää, mitä laittaa tyhjien kohtien täytteeksi. Huomatkaa myös sir Silverin maalaamat terassinkaiteet!

Ennen -kuvat japaninhappomarjoista lehtikuusten alla. Pensaissa oli paljon kuolleita oksia ja niiden alle ilmestynyt kaikkea ei-toivottua.

Siistimisen ja multalisäyksen jälkeen näyttää jo vähän paremmalta. Myrskytuuli jo tosin ehti heitellä risuja.

Ja vielä ennen-jälkeen -kuvat keskiympyrään päin. Helpointa olisi ollut leikata kaikki pensaat alas, niin piikkisiä ja hankalia käsitellä niiden oksat ovat.

Raivaamisen ohessa on tietysti aina välillä kierreltävä ja ihailtava parhaillaan kukkivia kasveja. 'Mai Tain' kauneutta jaksan hehkuttaa aina vaan.

Kun katsoo kukkien ohi, huomaa, että lumpeenlehdetkin ovat ehineet pintaan. Hiphei! Viime vuonna ilmestyivät heinäkuun puolivälissä, tässähän on jo syytä juhlaan =) (Älkää huomioiko myrskytuulen lampeen heittämiä roskia...)

Lammen takana rehottaa villiintynyt kukkapenkki, josta sopivilla kuvakulmilla voi "raivata" pois epäsuotuisia näkymiä. Tämä on helppoa raivausta tämä!

Villintyneen penkin laidalta löytyy myös jokin luonnonheinä (timotei, nurmipuntarpää?), jonka kitkemisestä luovuin, kun totesin sen turhan sitkeäksi. Heinä pysyy kauniina tuppaana eikä ole toistaiseksi lähtenyt valloittamaan vieruskasveilta tilaa. Ja onhan se ihan kaunis =)

Tervetuloa lukijaksi Anneli A!

Kesä jo

Kiireisen kevään jälkeen on ihanaa, että viimein voi antaa enemmän aikaa myös puutarhalle. Kuin huomaamatta kesä on hiipinyt jo pitkälle ja kasvu on käynnistynyt hurjana. Atsalea 'Ruususen uni' kukkii ihanasti.

'Albina Plena' alkaa olla jo lakastumaan päin.

Viime keväänä kylvetyt 'Miss Huish' -akileijat selvisivät kaikki hyvin ensimmäisestä vuodestaan.

Toukokuun alussa hankin uutuuskasvi heisiangervo 'Amber Jubileen', jonka pitäisi vaihtaa väriään koko kasvukauden ajan. Takana miss Huishin tummina täplinä näkyvää kukintaa.

Talvi vei lähes kaikki monivuotiset unikkoni. Se tietää uusintakylvöjä, sillä unikot kuuluvat lempikasveihini. Tämä selvinnyt yksilö on toivottavasti 'Coral Reef'.

 

Terassin pienellä kukkapöydällä alkaa olla jo ahdasta.  

Lahjaksi saadussa amppelimansikassa on niin makean väriset kukat, että ei haittaa, vaikka satoa ei tulisikaan.

Loppuun kuva päivän puutarha-apulaisesta, joka vahtii mamin lisäksi ohisyöksyviä rastaita. Nautitaan kesästä!

Kuhinaa mietintämyssyyn

 

Ihana helmikuun valo alkaa vaikuttaa ja minäkin alan viimein heräillä talvihorroksestani. Puutarhablogit ovat täynnä toinen toistaan suloisempia kevät- ja kesäkuvia, jotka saavat ideat vähitellen pulpahtelemaan.

 

Olen jo pitkään miettinyt tienvierustan istutuksia, että jotain tarttis tehrä. Saimme aikoinaan (olisikohan noin 10 vuotta sitten?) ystävän kuusiaidan tieltä syreenipuskia, jotka ilman kummempia suunnitelmia laitettiin tien ja tontin väliin merkkaamaan yksityisaluetta. Koulun pihalle kun saattoi vielä meidän aikanammekin eksyä satunnaista kulkijaa luullen sitä yleiseksi alueeksi, vaikka koulu oli lakkautettu jo kymmenen vuotta aiemmin.

Siihen osaa pihaa ei ole kajottu sen koommin, vaan syreenit ovat saaneet olla ihan oman onnensa nojassa. Asia on vaivannut minua jo pitkään, varsinkin kun paikka on aivan keskeinen ja näkyy selvästi tielle. Ideat ovat kuitenkin olleet tyystin hukassa tähän asti.

Jotta pääsisin edes alkuun asiassa, päätin madaltaa kynnystä ja lähteä keväällä muokkaamaan aluetta yhdestä nurkasta käsin. En edes kuvittele pistäväni koko tienvierustaa kerralla kuntoon, koska siihen eivät riittäisi rahat eikä rahkeet, mutta tavoitteena on saada jostakin langan päästä kiinni ja siitä vähitelleen laajentaa istutuksia koko tien vierustalle. Vauhdittaakseni suunnitelmia minäkin sitten viimein liityin Pinterestiin ja unohduin heti kättelyssä tuntikausiksi bongailemaan upeita toteutuksia ja ideoita. Joten vaviskaa juolavehnät ja koiranputket, kunhan kevät taas koittaa, on teidän päänne menoksi jo ehtinyt muotoutua monen monta suunnitelmaa!

Eleganssia purppuraa

Elokuun alussa kukintansa aloittanut viinikärhö 'Purpurea Plena Elegans' kukkii hillittömästi sateista piittaamatta. Se on kivunnut terassin kaiteen yli ja kurkottelee siitä vielä metrin verran eteenpäin. Tässä se halailee lankakäynnösruukkua.

Kurkistus kaiteen yli paljastaa lisää kukkia. Nuppujakin on avautumatta vielä vaikka kuinka!

Yksittäinen kukka on aika pieni, n. 5-7cm. Mutta määrä korvaa monin verroin koon. Lisäksi kukan alapuolikin on koristeellinen. Ihastuttavan suositeltava kärhö ❤

Samaa eleganssin sävyä on odotettavissa gladioluksen nupuista, jotka onneksi taitavat vielä ehtiä kukkia. En esikasvattanut näitä tänä vuonna ja kukinta on huomattavasti myöhäisempää kuin aiemmin.

Tämäkin kaunotar vasta aloittelee. Daalioilla tein kokeen tänä vuonna: esikasvatin kaikki yhtä aikaa, mutta tämän yhden latvoin toukokuun lopulla. Ero on huima, muut daaliat ovat kukkineet jo heinäkuusta lähtien, tämä vasta viikon verran! 

Mutta Hagley jatkaa edelleen! Onnettoman pieneksi jääneestä tuesta johtuen se on joutunut kumartumaan kaksinkerroin, mutta näin kukat ovat toisaalta paremmin nähtävillä. Pata löytyi kierrätyspisteestä niinkuin sen sisältökin. Siinä riittää mieluista puuhasteltavaa talven pimeille illoille, kun puutarhakaipuu valtaa ja kevääseen on vielä matkaa. Mutta enempää en paljastakaan, näette sitten aikanaan =)