Tilkkuverhot katesaumoin (tai ainakin melkein)

 
Tuumin, että olisi aika ehkä ottaa jouluverhot pois, sillä kohta edessä oleva joulu on jo lähempänä kuin vanha =) Kukkia ja pastellisävyjä siis joulunpunaisen tilalle! Kaapissa oli marinoitunut hyvän tovin kankaat, joista olin suunnitellut ompelevani tilkkuverhot. Kankaat olin jo heti ostettuani leikannut paloiksi, enää piti vain ommella ne. Suunnitelmissa oli ommella saumat katesaumoina, sillä siinä ei jää kummallekaan puolelle risareunaa näkyviin. Näin verhot näyttävät vuorittominakin siisteiltä ulospäin. Tässä teillekin lyhyt työvaiheselostus katesauman ompelusta à la Haapalehto.

Ensin laitetaan kankaat oikeat puolet vastakkain niin, että alempaan kankaaseen jää isompi saumanvara. Tähän laitoin aika reilun, n. 1,5 cm. Ommellaan sauma kuvan mukaan suoralla ompeleella.

Sitten silitetään saumanvarat nurjalta niin, että pidempi saumanvara peittää pienemmän.

Sen jälkeen nostetaan molemmat saumanvarat pystyyn ja taitetaan pidempi puoli lyhyemmän yli alas äsken ommeltuun saumaan kiinni. Lyhyt saumanvara siis peitetään tuolla pidemmällä saumanvaralla. Uusi taitos silitetään siten, ettei risareunoja näy. Tämä tapa sopii kankaisiin, joihin silitystaitteet jäävät helposti "muistiin", muussa tapauksessa silityksen voi tehdä osissa: 1. ensin taitetaan ja silitetään pidempi reuna ommeltuun saumaan asti ja 2. risareuna käännetään piiloon ja silitetään. Helpompaa kuin miltä se kuulostaa =)

Ommellaan taite kiinni nurjalta puolelta läheltä reunaa. Tärkeää on vetää ommeltavan sauman alla olevaa kangasta suoraksi ompelun aikana, muuten sinne jää helposti pussi, joka näkyy työn oikealla puolella rumasti.

Lopuksi silitetään sauma. Nurjalla puolella näkyy kaksi ommeljuovaa, oikealla puolella vain yksi. Oma ompeleeni on vähän kiemurrellut, tehkää te suorempi =)

Tarkkasilmäiset saattavat huomata, että fuskasin enkä ommelutkaan kaikkia saumoja katesaumoina, koska 

1. se on hidasta 

2. nämä piti saada (nyt kun työhön oli ryhdytty) 

hetiäkkiäilmanmitäänhifistelyjä valmiiksi 

3. omistan saumurin 

4. saumurin saumat on aika siistejä, eikö? 

Aika romanttiset näistä tuli =P Koitin saada verhoihin edes vähän särmää ompelemalla sivupäärmeisiin silkkinauhan ja kokoamalla ne yhteen aiemmin virkkaamillani retrokukilla. Nyt kukkii keittiössäkin!

Pyryä ja pilkkuja

Eilen ja tänään on satanut lunta. Välillä isoja roikaleita, välillä tuiskua ja välillä jäätävää tihkua. Ensimmäinen lumiukkokin on saanut hahmonsa. Meitä kaikkia jännittää, onko se vielä aamulla paikoillaan.

Pitkän tauon jälkeen pihaan on ilmestynyt häirikkö, joka pakottaa neiti S:n keikkumaan puun latvaan ja Herra R:n mouruamaan uhkaavasti. Vielä en nähnyt tunkeilijaa, joten tiedossa ei ole, onko kysessä sama kiusanhenki kuin aiemmin. Tilannetta selvitellään!

Maahumala on virkeän näköinen kuusen helmoissa.

Kaksipuolinen essu on valmistunut pikavauhtia. Värityksestä voi päätellä saajan köökin sekä emännän vaatetuksen lempisävyt =) Näiden tekeminen on niin hauskaa, että ihmettelen, miksen ole täyttänyt kaappejani näillä kaikissa mahdollisissa sävyissä? Ja hei, huomenna on perjantai ja karkkipäivä!

Istuintyynyt

Puutarhailun sijaan ateljeen siivous on tempaissut mukaansa ja siinä sivussa olen saanut viimeisteltyä muutamia keskenjääneitä projekteja, jippii!

Tällä kertaa vuorossa olivat keittiöntuolien istuintyynyt. Virkkausosuus olikin jo pidempään valmiina, mutta käytössä kaipasin siihen lisää pehmeyttä. Hassua, miten eri näköisiä päällisistä tuli, vaikka virkkauksessa vain neljä viimeistä kerrosta eroavat väritykseltään toisistaan! Virkkauksen toteutin ihan omasta päästä ja kuteina käytin sekä itse leikattuja että ostettuja trikookuteita.

Pehmusteen kankaaksi valikoitui tukeva sisustuskangas pohjalle ja päälle siskolta saatua puuvillakangasta, jonka kuosi ei nyt ehkä hetkeen ole tulossa uudestaan muotiin =) Päällikangas siis piiloutui tuon virkkauksen alle, joten sen suhteen ei ollut niin väliä. 

Kriteerinä tyynyille oli, että niiden tulee olla konepesun kestävät; lapsi- ja karvakaveritaloudessa se nousee esteettisyyden kanssa ykkösvaatimukseksi (kilpailutilanteessa esteettisyys kyllä yleensä voittaa =)).

Pehmusteen ompelun ja täytön jälkeen virkkaus kiinnittyi reunoista tyynyyn käsinpistoin paksulla puuvillalangalla. Pesun varalle tikkailin vielä lopuksi tyynyä, jotta täytteet pysyisivät suunnilleen paikoillaan. Tikkauksen kanssa en ollut niin tarkka, koska päällipuolelta sitä ei juuri erota, ja tyynyä ei ole tarkoitus käyttää kuin toisinpäin.

Herra R on ominut yhden päällisistä itselleen. Tämän jätänkin vielä pehmustamatta, koska yksi tuolikin on vielä hukassa. Mihin kukaan voi kadottaa tuolin? Me näköjään voimme, mielenkiintoista nähdä, mistä se putkahtaa =)