Kärhötuki

Viikonloppu hurahti jälleen ohi nopeaan. Voikukka-armeija meinaa saada minut sekoamaan, mihin vain katseen kääntääkin, niin joka paikassa loistaa keltaisia palloja. Mistä niitä oikein riittää?

 

Norjanangervo on yksi suosikkipensaistani. Harmikseni se on myös pitkäkorvien suosiossa, onneksi  pensaita ei kuitenkaan syödä kokonaan.

 

Kultatyräkki loistaa keskiympyrän laidalla. Taaempana ruusujuuren tiivis pallo. Tyhjät välit täyttyvät metsämansikalla kesän mittaan. Mistä lie sekin osannut tulla tähän?

Keskiympyrän keskellä olevan kiven päällä kasvaa patjarikko. Kasvi viihtyy, vaikka sillä ei ole yhtään multaa, mitäköhän ravinteita se kivestä saa?

Susiportilla alppikärhön nuput ovat valmiina. Kärhö uhkaa karata portista pois kohti lähellä kasvavaa tuijaa. Pitäisiköhän minun tehdä karkulaiselle jotakin?

Uudet kärhöt pääsivät viimein maahan, kun saimme pystytettyä niille tuen. Vasemmalle istutettiin 'Westerplatte', keskelle 'Jackmanii' ja oikealle 'Ville de Lyon'.

Mietin pitkään, millaisen tuen kärhöille haluan ja viimein törmäsin netissä vastaavaan toteutukseen, johon tykästyin. Pystytolppiin kiinnitetään vielä puutappeja kärhöille "tikapuiksi", mutta toistaiseksi niillä ei ole kiire, kun taimet vasta juuri ja juuri pilkistävät maan päällä.

Yläpuu tuettiin paikoilleen hyllynkannattimilla. Voi kunpa köynnökset menestyisivät tuossa ja kiipeäisivät ylös asti! Ja kuinka ihanaa tuohon olisi syksyllä ripustaa tunnelmavalot...

Tervetuloa lukijakuntaan Marika! Lapsilla viimeinen kouluviikko edessä, mihin se toukokuu oikein hävisi?  


Edit: Tässä vielä linkki Kahelinkulman blogiin, josta idea köynnöstuelle löytyi.

Kitkentää ja nikkarointia

Aquilegia vulgaris 'Nora Barlow'

Eilen etenin viimein kitkennässä katastrofialueelle (selvittyäni edellisestä). Merkittäköön aikakirjoihin, etten koskaan enää halua istuttaa omajuurisia ruusuja muuta kuin sellaiselle alueelle, jonka pääsee ruohonleikkurilla huristelemaan ympäri. Valamonruusu oli valloittanut katastrofialueen ja viheliäiset juuret olivat tunkeutuneet saksankurjenmiekkojen ja pionien juurakoiden läpi. Lisäksi ruusu on aina alkukesästä täynnä vihreitä matoja/toukkia, jotka syövät sen ihan ruskeaksi. Parasta olisi hävittää koko puska tuon penkin laidalta, mutta vielä en ole toimeentunut. 

Paeonia lactiflora 'Huurretta suuteleva kukka' (muistaakseni...)

Alue siistiytyi lopulta melko helposti siedettäväksi. Kahtena iltana raivasin armotta kolme kottikärryllistä rikkoja ja kas, tilaa tuli kummasti lisää. Intouduin jopa kyhäämään pioneille 'Exelsior' -kasvituet*. Koska puiset kehikot tunnetusti maatuvat ja katkeavat ajan myötä, päätin laajentaa nikkarointitaitojani metallitöihin. Tästäkös sir Silver riemastui, sillä kaikki edelliset teelmäni ovat aiheuttaneet huonosti peiteltyjä naurunpurskahduksia ja avointa huulenheittoa. Lannistumatta tartuin kuitekin toimeen ja etenin nikkaroinnissa perinteisen kaavan mukaan:

1. valtava innostus

2. suureelliset suunnitelmat (kyhäelmän nimeäminen on olennaisen tärkeää)

3. ilmaisten (lue surkeiden ja epäsopivien) materiaalien haaliminen

4. epätoivoinen tuhertaminen

5. joko a) mieletön tsemppaaminen = kun itse tekee, saa sellaisen kuin tulee

tai b) häkkyrän hautaaminen hiljaisesti tai kiukkuisen jupinan saattelemana, riippuen tuherrusvaiheen pituudesta sekä odotusten ja lopputuloksen välisen kuilun syvyydestä

Tällä kertaa nikkarointi päätyi onnekkaasti a-vaihtoehtoon, ja sain jopa 4 kpl Exelsioreita tehtyä. Kuten asiaan kuuuluu, lopputulos ei kestä lähizuumailuja, se ei ole täysin toimiva ja vaatii jatkokehittelyitä. Huomenissa tulee siis ehkä nikkaroida muutama kappale 'Exelsior Super'-tukia, jotta suuremmat puskat eivät näytä niin sullotuilta.

*Exelsior = korkeammalle, ylemmäs. Ahdasta on... ja tarkkaan harkitusti vähän pienempi kuvakoko =)