Lumitilanne

Ihana aurinkoinen sää on hellinyt viikonloppuna ja vauhdittanut jäiden sulamista pihasta.

Monenlaista keväistä puuhaa on jo päässyt tekemään. Haravaa on heiluteltu ja paraatipenkinkin siivosin, vaikka muut perenna-alueet saavat olla vielä hetken rauhassa. Vuorenkilpien lehdet ovat hyvä mittari kertomaan maan sulamisesta. Etupihalla lehdet jo heräilevät horroksesta.

Takapihan varjossa sen sijaan ollaan vielä talviunilla.

Kevättä rinnassa alkaa olla myös kissanpojilla. Pienen hepulin saa aikaiseksi vaikka tuulen pyörittelemät vaahteranlehdet...

...tai auton kevätsiivous. Eikä siinä mitään, keväthepuli on iloinen asia! Iloista viikkoa sinullekin!

Villin polkupenkin unikot

Vaikka monivuotiset unikot hävisivät viime talven myötä, ovat yksivuotiset korvanneet menetyksen.

Kylvin viime kesänä pioniunikoita polkupenkkiin, mutta en ehtinyt nähdä niitä kukkivana. Keväällä osa siemenkodista oli vielä terhakkaasti pystyssä ja täynnä siemeniä, joten ripottelin siemenet maahan.

Kerrottukukkaisia ei ole toistaiseksi avautunut, mutta nämäkin ovat ihan huippuja. Olen myyty! Näille on löydyttävä jatkossakin aina joku paikka, eiköhän se onnistu =)

Hidasta kasvua

Kaunokuusamat kukkivat. Kukat ovat kauniita, mutta pensas ränsistyy ikävästi alaoksistaan. Ulkorakennuksen nurkalla kasvavan pensaan juuren peittää raparperi, jonka kukkapilvi ulottuu mukavasti kuusaman alimpien kukkien tasalle. Vahingossa syntynyt kiva kasviyhdistelmä =)

Keijunkukkien pinkit kukkavanat eivät jää huomaamatta, vaikka kukat ovatkin hyvin pieniä. Olen aivan ihastunut kasviin! Näitä(kin) pitää saada paljon lisää ympäri puutarhaa!

Joulu-unikko kehitteli kukkavanan alkua vielä joulun alla, mutta kesti lähes tasan puoli vuotta, että kukat viimein aukesivat. Puutarhurointi ei ole hätähousuille =)

Lammen luona akileija 'Nora Barlow' kukkii. Alunperin siellä kasvoi pelkkää Noraa, mutta jostakin sinne kulkeutui yksi tavallinen sininen akileija.

Tämä yksilö on perinyt värin äidiltään, mutta kukan muoto on erilainen kuin alkuperäisellä Noralla.

Tämä sen sijaan on saanut muotonsa Noralta, mutta väri on sitten isältä =) Saapi nähdä, millaisia yhdistelmiä näistä kehittyy tulevina vuosina!

Polkupenkin haaraan olen istuttanut kameliajasmikkeen. Toivon sen menestyvän tuossa, vaikka se onkin meillä äärirajoillaan (vyöhykkeet I-II) eikä paikka ole edes erityisen suojainen. Pienet vihreät tupsut jasmikkeen ympärillä ovat siemenestä kasvatettuja harjaneilikoita, jotka eivät ole ulos istuttamisen jälkeen kasvaneet ollenkaan viileiden säiden johdosta. Taitaa olla turha haaveilla näiden kukinnasta tänä vuonna. Toivotaan parempaa onnea ensi kesänä.

Puu-urakka saatiin tänään loppuun. Puuaines oli niin sitkeää, että kirveellä halkomisesta ei tullut mitään. Onneksi saimme halkomakoneen lainaan. Ei turhaan sanota, että polttoput pitäisi kaataa ja tehdä kevättalvella. Vielä silmä ei ole tottunut uuteen maisemaan. 

Onneksi pöntöt eivät olleet koivussa vaan rakennuksien seinissä. Kirjosiepon poikaset ovat jo niin isoja, että emo ei meinaa mahtua itse pönttöön. Pönttöjen liikkeitä tarkkaillaan joka aamu ja katsotaan, voiko kissoja päästää ulkoilemaan. Kaikkea ei voi silti kontrolloida, yllätin oravan tähyilemästä pöntön lähistöltä. Toivottavasti pikkuiset lähtevät pian pesästä!

Valohoitoa

Hetken jo luulin, että toukokuu on vallan muuttunut lokakuuksi, niin koleaa ja sateista on meillä ollut viime päivinä. Kukat sentään pelastavat sateisenkin päivän, mutta kyllä oli aurinko tervetullut!

Siivoilin tänään japaninhappomarjapensaita. Talven aikana pensaasta paleltuu tai kuivuu aina osa oksista ja leikkaamattomana pansas näyttää kovin risuiselta. Hoitotoimenpiteitä hidastavat piikikkäät oksat, mutta lopputulos palkitsee. Ja pensashan saa yhden parhaimmista ruskavärityksistä ja on yksistään sen tähden arvokas kasvatettava. Ja ovathan nuo pikkuriikkiset nuputkin aika söpöjä =)

Varjoliljat tuuheutuvat ja odotan kovasti, että nämä kukkisivat jo tänä kesänä.

Musta-valkoisessa penkissä perennat jo vihertävät, mutta pensashanhikki 'Abbotswood', pylväshaavat ja kriikuna ovat vielä lehdettömiä.

Kuva-arkistoista löytyi myös otos, jossa näkyy sama alue vastaistutettuna keväällä 2011. Muutamia lajeja on jo hävinnyt tuosta ja toisia on tullut tilalle. Äkkiä sitä unohtaa, millaiselta paikka näyttikään uutena.

Törmäsin arkistossa myös tähän unikkokuvaan, joka on otettu samana vuonna samasta kohtaa. Kylvin musta-valkoiseen penkkiin valkoisen pioniunikon siemeniä ja niistä kasvoi tällaisia =P Olin niin harmissani, etten osannut nauttia näistä ollenkaan, kun olivat mokomat ihan väärän värisiä =)

Mustavalkoisen penkin vieressä on tämä viime vuonna aloitettu uusi istutusalue. Tässä ei ole mitään väriteemaa, mutta kovasti tuohon on kertynyt vaaleanpunaisia, violetteja ja pinkkejä kukkia.

Uusi istutusalue on jaettu polulla kolmeen osaan, joista tuo etummainen alkaa olla täynnä. Noihin kahteen muuhun suunnittelin kylväväni yksivuotisia unikoita, tällä kertaa en ole niin tarkka värisävystä =)

Tervetuloa lukijaksi Anneli A!