Talvetushuoneen kevätsiivous

Viikko sitten tartuin itseäni niskasta ja siivoilin länsisiiven talvetushuoneen. Kuivien lehtien ja oksien alta kuoriutui ihanaa keväisen vihreää ja yllätyksiäkin.

Vuosia sitten kyllästyin tähän vaaleanpunaiseen pelargoniin ja kiikutin sen ystävälle tylysti muovipussiin paketoituna raaskuna. Olin jo päättänyt hylätä sen kompostikasaan, mutta ystävän hellässä huomassa yksilö intoutui uuteen kukoistukseen ja on tuottanut monet pistokastaimet. Viime kesänä huolin sitten viimein pistokkaan itsellenikin. Onneksi =)

Samalta ystävältä sain ihanan oranssiin vivahtavan pelargonintaimen, joka on itsepintaisesti pitänyt kiinni viimeisestä kukkatertustaan tähän asti. Vaikka kukat jo vähän lurpottavat, en millään raaskinut taittaa sitä pois. Verenpisaran talvetusta en sitten olekaan ennen kokeillut. Kuivia lehtiä karsiessa hämmästyin kun alta paljastuivat pulleat nuput.

Talvetushuoneen viileydessä joulun hyasintit tuovat ihan keväisen tuulahduksen rehevillä lehdillään.

Paras yllätys oli silti japaninvaahteran selvästi pullistuneet silmut. Kevät ei voi olla kovin kaukana, jos puussa alkaa näyttää tältä! Keväisen toiveikasta viikkoa kaikille =)

Kärhöt aloittivat (sittenkin)

Jihuu! Kylmistä öistä huolimatta kärhö ehti kuin ehtikin avata nuppujaan. Nimikyltin mukaan tämän pitäisi olla siis 'Westerplatte'. Mene ja tiedä, ihana se kumminkin on!

Tuen toisessa reunassa humala on edelleen voimissaan. Tykkään niin noista roikkuvista kukkatertuista. Jos oikein kuvittelee, niin niistä voisi tulla ihanaakin ihanampi sinisade mieleen =)

Tämäkin kärhö ehti kukkaan, vaikka myös sillä kesti herääminen tavattoman kauan.

Merikohokki sen sijaan on lähtenyt jo toiselle kierrokselle. Kukat tuoksuvat vienosti, kun niitä oikein läheltä nuuhkaisee.

Tästä kuvasta muistuu taas mieleeni, miksi en ole niin innostunut koristekrassin kasvattamisesta. Lehdet ovat kyllä komeita, mutta missä on kukat?

Paraatipenkin kehäkukat ja unikot ilostuttavat vieläkin. Komeaklarkiasta en sen sijaan ole niin varma. Vaikka kukkia on riittänyt, ovat ne niin piilossa pitkin vartta, että jäävät lähes täysin näkymättömiin. Taisi jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kokeiluksi.

En ole vielä nostanut pelakuita sisälle, mutta ihan kohta senkin aika tulee. Kerran on auton ikkunat jo olleet aamulla jäässä. Onneksi pakkanen ei ehtinut puraista kasveja. Kivaa viikkoa kaikille!

Kesäruukkuja

Tämän vuotiset ruukkuistutukset ovat aika tylsiä. Ihastuin viime vuonna kesäneilikoihin ja juuri muita en sitten hankkinutkaan.

Portaille on koottu sikin sokin pelakuita ja neilikoita, pistokkaita ja useamman kesän nähneitä.

Yhden isomman pelakuun laitoin kivelle peittämään siistimisen jälkeistä autiutta.

Tämän kesän kokeilu on ollut minikokoisilla kukilla ihastuttavat daaliat, jotka ovat jaksaneet kukkia tauotta.

Amppelimansikka alkaa tuottaa satoa ihan kohta. Saisikohan siitä jopa yhteen kakkuun marjat? Riittävän pieneen ainakin =) Toiveikasta tiistaita kaikille!

Sitkeimmät kukkijat

Voihan loska ja lätäkkö! Vaikka kevättä jo odotankin, olisin näin tammikuussa mielummin nauttinut hangista ja hiihtokeleistä enemmän kuin kumisaappailla liukastelusta. Ulkona ei juuri kuvattavaa ole, mutta sisältä löytyy kukkivaa.

Pelargonit ovat selvästi nauttineet sijaispuutarhurin hellästä hoidosta ja ne ovat kukkineet taukoamatta tähän asti. Kukinta ei häiriintynyt sisälle muutosta syksyllä (kuulemma) eikä tammikuun alun kovista pakkasista, vaikka talvetushuoneen lämpötila oli alimmillaan vain muutaman asteen plussan puolella. Edelleen uusia kukkavanoja puskee esiin.

Viereinen maljaköynnös ei yhtään häviä sitkeydessään, sillä myös se on kukkinut taukoamatta ja uusia nuppuja putkahtelee pikku hiljaa. Pitkät versot kurottelevat joka suuntaan ja tätä täytyykin keväällä leikata reippaasti. Samallahan voin kokeilla myös pistokaslisäystä.

Blogiin on löytänyt tiensä myös uusia lukijoita, kivaa! Tervetuloa Tarja, Vilma, Hannele, Kesäkukka ja Piia! Huomasinkohan kaikki? Joka tapauksessa kaikille mukavaa loppuviikkoa!

Iltalenkillä

Olen päässyt jo haravoimaan! Ihan huippua =) Teimme kevään ensimmäisen pyöräretken "isolle" joelle ihmettelemään sieltä kuuluvaa kaakatusta ja törähtelyä.

Tehdessämme lähtöä ylitsemme lensi parvi joutsenia, kameran akku loppui tietysti kesken. Hätäisesti roiskin muutamia kuvia, mutta epätarkoiksi jäivät, höh! Olkoot nyt tuollaisia "taiteellisia".

Sain myös postissa ensimmäiset taimitilaukseni! Tilasin pelargonin ja verenpisaran pistokkaita. Aika söpöjä ❤ Kertokaahan minulle, miten saan kasvatettua verenpisaroista tuuheita puskia? En ole koskaan kasvattanut niitä ja nyt kun keksin niille kesäksi paikan, päätin kokeilla.

Kevään kunniaksi korallikaktukseni (vai tulitikkukaktus?) eli hatiora alkoi kukkia. Kukat ovat niin pieniä, että melkein suurennuslasilla saa katsoa. Vaatimattomuus kunniaan =)

Kevään merkkejä

Vaikka päivä on harmaa kuin lokakuussa, kevättä on selvästi ilmassa. Plussakelit ja vesisateet ovat hävittäneet lumikinoksia ennätysvauhtia. Ulos kun astuu, tervehtii iloinen sirkutus tulijaa. Yksi varma kevään merkki on lasten (ja aikuistenkin =)) pihaan kaivertamat vesipurot. 

Toinen kevään merkki pääsi yllättämään minut täysin: joutsenet ovat täällä! Seisoin pellon laidalla pitkään ihailemassa, vaikka parvi olikin laskeutunut melko kauas ja kameran putki ei millään riittänyt kunnollisiin kuviin. Tervetuloa ❤ ❤ ❤

Koska sää oli mitä sopivin ruukkujen kanteluun, päätin päästää kellarin asukit viimein valoon. Aika resuisen näköisiä nuo ovat, mutta kyllä ne siitä voimistuvat! Olin niin iloinen, kun huomasin, että runkoruusussakin näkyi terveitä pulleita silmuja kuivuneiden lehtien ja kukkien lomassa.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Naisille

Tulin toivottamaan ihanaa naistenpäivän viikonloppua kaikille ihanille, jotka siellä ruudun toisessa päässä olette! Niin monessa blogissa on esitelty sekä kukkakannu että lasikupu että pakkohan minun on näyttää olevani kerrankin trendin harjalla ja laittaa omat kuvani joukkoon =)

Pelargonin pistokas mahtuu juuri ja juuri kasvihuoneeseensa. Toinen joutuu pärjäilemään ihan ilman.

Otetaan mallia neiti S:stä ja nautiskellaan viikonlopusta =)

Tervetuloa lukijaksi Tarja A!

Kurkistus talvehtijoihin

Tarkistin tänään, mitä kuuluu sisällä ja kellarissa talvehtiville taimille. Toistaiseksi näyttää ihan mukiinmenevältä! Aiempien talvetuskokemusten lannistamana en uskonut onnistuvani juuri ollenkaan. Mutta mutta... vielä en uskalla hihkua, vaikka varovaisen toiveikas olenkin =)

Daalioiden juurakoista toinen on vielä hengissä, toinen rusinana. Ilmeisesti tuo oranssimpi on menetetty, nyyh. Olen aiemmin talvettanut huonolla menestyksellä juurakot turpeessa kellarissa, mutta nyt nostin ne sellaisenaan astiaan ja viileään huoneilmaan. En edes peitellyt sanomalehdillä, vaikka tarkoitus oli, mutta sitten se unohtui... Mikäli daalia(t) lähtevät kasvuun, ajattelin kokeilla pistokaslisäystä. Tämän pitäisi onnistua, jos pistokkaan tyveen tekee parin sentin pystyviillon ja sitten tökkää sen multaan. Samalla taimi tulisi myös latvottua, joten kaikin puolin kokeilemisen arvoinen yritys!

Pelargonit näyttävät toistaiseksi kaikki olevan elossa, jihuu! Pinkki sissi (joka selvisi edellisvuoden syyspakkasista) on nyt talvella melkoinen hujoppi. Tästä ajattelin myös ottaa piakkoin pistokkaita. 

Valkoinen pelargoni on huomattavasti pinkkiä heikommassa kunnossa, mutta toivon, että se jaksaa sinnitellä. Tämä kukki syksyllä vielä niin kauniisti, että pidin sitä hetken huoneenlämmössä. Kukkien lakastuttua siirsin sen viileään ja valoisaan (jos talvella nyt missään on valoisaa!). 

Lisäksi kellarista löytyi yksi pelargoniruukku, jota en ollenkaan muistanut sinne kantaneeni. Mutta hengissä siellä oltiin, vaikka tietysti aika raasulta taimi näytti valkoisten versojen puskiessa muuten kuihtuneen kasvin keskeltä. Taimeen iski syksyllä jokin tuholainen ja siksi kannoin sen kellariin enkä muiden lajitovereiden kanssa sisälle.

Kellarissa elossa näytti olevan myös rungollinen jalohortensia, mistä olen ihmeissäni. Olen ihmeissäni myös siitä, että en ole kuvannut kasvia koko kesänä! Arkistoista ei löytynyt kuvan kuvaa, joten uskottava se on. En ollenkaan odottanut sen säilyvän hengissä, mutta sieltä se näytti puskevan uusia versoja. Koskakohan nostaisin sen sisälle voimistumaan? Vielä en uskalla, ettei menehdy valon puutteeseen.

Viime äitienpäivänä sain myös rungollisen ruusun, jonka kannoin kellariin talvehtimaan. Joulun tienoilla kävin antamassa sille vesitilkan ja silloin se näytti olevan vielä hengissä. Nyt lehdet olivat kuivuneet, mutta oksat olivat vielä vihreitä. Mahtaakohan se selvitä?

Melko varmoja talvehtijoita sen sijaan ovat miekkaliljat (kun muistaa nostaa sipulit syksyllä maasta!). Ne tekevät myös miljoona pienenpientä pikkusipulia, mutta niitä en ole jaksanut koskaan istuttaa erikseen. Ehkä joku viitseliäämpi jaksaisi hoidella pienokaiset täysikasvuisiksi. En esikasvattanut näitä viime keväänä ja olen vähän kahden vaiheilla nytkin. Katsotaan, miten ikkunoiden edessä riittää tilaa!

Mukavaa viikonloppua! Meillä alkaa huomenna hiihtoloma =)