Pistokaskokeiluja

Kärhöpistokkaani on selvinnyt (toistaiseksi) ensimmäisestä talvestaan. Tuuletuksen paikka! Edellinen pistokaskokeiluni ei talvehtinut, kun jätin sen talveksi maahan. Tämä pistokas vietti talvensa kellarissa yhdessä kevätkaihonkukkien kanssa. Nyt silmujen avauduttua siirsin pikkutaimen omaan ruukkuunsa, jossa sillä on tilaa kasvattaa juuriaan.

Koska en (tietenkään) ollut laittanut kärhöpistokkaan nimeä mihinkään muistiin, arvelen sen olevan tästä susiportin alppikärhöstä. Silmut pullistelevat siinä jo lupaavasti =) Mikäli pistokaskokeiluni tällä kertaa onnistuu, sydän väpättäen näen jo silmissäni ensi talvena kellarin hyllyillä talvehtivan pistokasarmeijan...

Kärhökokeesta innostuneena aloin katsella pihan muitakin köynnöksiä "lisäys-silmällä". Koska leikkimökissä kiipeilevä köynnöshortensia oli kasvattanut versojaan jo mökin sisäpuolelle, saksin sitä reippaalla kädellä.

Muutama verso pääsi koekaniiniksi, varsinkin kun minulla on mietittynä jo paikka näille aluille. Kesäpistokkaista olen onnistunut tätä lisäämään, katsotaan onnistunko talvipistokkaiden kanssa. Pistelin versojen kärkiä kostealla hiekalla täytettyyn ruukkuun ja vein ruukun vielä kellarin viileyteen. Nyt odottelen toiveikkaana niiden säilyvän hengissä ulos istutukseen asti. Viime vuoden pistokaskokeilut päätyivät angervoa lukuunottamatta kompostin täytteeksi. Syykin selvisi keväällä, kun talvivaurioiden laajuus pikku hiljaa valkeni. Syyshortensiasta ja villiviinistä ottamani pistokkaat olivat jo leikattaessa kuolleita. Lumimarja olisi saattanut lähteä kasvuun, mutta ensin juurrutusruukku kuivui ja sitten se hukkui veteen...

Myös pelargonien pistokaslisäysaika alkaa olla käsillä. Ehkä ensi viikonloppuna pääsen sitä tekemään =) Rotevakasvuisessa vaaleanpunaisessa kaunottaressa näkyy jo lupaavasti yksi nuppu. Kevään ensimmäinen ❤ Jokos teillä on pistokkaat juurtumassa?

Kärhöt aloittivat (sittenkin)

Jihuu! Kylmistä öistä huolimatta kärhö ehti kuin ehtikin avata nuppujaan. Nimikyltin mukaan tämän pitäisi olla siis 'Westerplatte'. Mene ja tiedä, ihana se kumminkin on!

Tuen toisessa reunassa humala on edelleen voimissaan. Tykkään niin noista roikkuvista kukkatertuista. Jos oikein kuvittelee, niin niistä voisi tulla ihanaakin ihanampi sinisade mieleen =)

Tämäkin kärhö ehti kukkaan, vaikka myös sillä kesti herääminen tavattoman kauan.

Merikohokki sen sijaan on lähtenyt jo toiselle kierrokselle. Kukat tuoksuvat vienosti, kun niitä oikein läheltä nuuhkaisee.

Tästä kuvasta muistuu taas mieleeni, miksi en ole niin innostunut koristekrassin kasvattamisesta. Lehdet ovat kyllä komeita, mutta missä on kukat?

Paraatipenkin kehäkukat ja unikot ilostuttavat vieläkin. Komeaklarkiasta en sen sijaan ole niin varma. Vaikka kukkia on riittänyt, ovat ne niin piilossa pitkin vartta, että jäävät lähes täysin näkymättömiin. Taisi jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kokeiluksi.

En ole vielä nostanut pelakuita sisälle, mutta ihan kohta senkin aika tulee. Kerran on auton ikkunat jo olleet aamulla jäässä. Onneksi pakkanen ei ehtinut puraista kasveja. Kivaa viikkoa kaikille!

Syyskuun kukkia

Susiportin alppikärhö on intoutunut tekemään syyskukkia. Köynnös karkasi portista viereiseen tuijaan ja tavoittelee jo seuraavaa kiipeilyalustaa.

Luulin jo lammen kärhöjen kuolleen, mutta heinäkuussa kaksi kolmesta ilmestyi maan pinnalle. Tämän pitäisi olla 'Westerplatte'. Istutin nämä vuosi sitten keväällä enkä viime kesänä ehtinyt nähdä niiden kukintaa. Toivottavasti syksy jatkuu pitkänä ja lämpimänä, jotta tämäkin ehtisi avata nuppunsa.

Koska kolmas kärhö ei näyttänyt elon merkkejä, ohjasin humalan kasvamaan tuohon toiseen reunaan. Tykkään sekä hede- että emikukintoisesta versioista. Lammella on anopilta saatu hedekukkainen ja varaston nurkalla paikallisilta taimienvaihtopäiviltä hankin emikukkaisen.

Korkeuksiin kurottelee myös siniheinä, jota olin huomaamattani hankkinut kaksi tainta eri taimistoilta. Harmittelin kömmähdystäni, mutta röyhyjen ilmestyttyä ne osoittautuivat hyvin erilaisiksi. Eikä samatkaan taimet nyt niin suuri katastrofi olisi ollut. Heiniä on muuten hankala kuvata!

Olen aivan ihastunut rantakukkaan ja kellopeippiin, joita minulta ei ennen ole löytynytkään. Rantakukka on kukkinut jo ainakin kuukauden ajan eikä loppua näy vieläkään.

Suruvaippa lämmitteli auringossa siipiään. Aurinkoisia syyspäiviä kaikille =)

Istutusta ja rakentelua

Humala on saavuttanut katon

Rakastan köynnöskasveja, vaikka niitä ei ihan hirveästi puutarhasta (vielä) löydykään. Köynnösten kanssa haasteena on keksiä niille sopivat kiipeilytuet. Parhaita tukia kun ovat mielestäni toiset kasvit eli käytännössä puut. Ongelmana vain on, että sopivia ei montaa löydy. Lammelle rakennettiin viime vuonna kärhötuki, joka tosin on ollut tähän asti ilman kärhöjä, kun talvi palellutti uudet taimet pahasti. Noin viikko sitten huomasin, että kaksi kolmesta on herännyt henkiin, vaikka luulin niiden kuolleen. Jippii! Syvään istuttaminen kannatti. Tyhjään kärhötukeen ohjasin maanpeitteeksi tarkoitetun humalan ja ihan kivalta sekin tuossa näyttää.

Minulla on ollut kiinanlaikkuköynnös vapusta (waaat? vähänkö noloa...) asti ostettuna, mutta en ole millään pystynyt päättämään sille sopivaa kasvupaikkaa, kun sopivaa tukea ei ollut valmiina. Nyt oli korkea aika saada taimi purkista ja niinpä oli ryhdyttävä toimeen. Tarvikkeet kaiveltiin nurkista ja nyt on viimeinkin pylväs pystyssä ja köynnös maassa. Ideana oli tehdä siitä tuollainen lampun näköinen, vaikka valoa tähän tolppaan ei tule muuta kuin auringosta. Tarvikkeet ovat kierrätysmateriaalia: runko maalattua puuta, nuppina hopealla spraymaalattu lasikupu (alunperin ruman ruskean-kellertävä) sekä rungon ja kuvun välissä kahvitassi. Kelpaa, jos vaan pysyy kasassa.

Pylvään paikalla kasvoi hapsuharmaalepän pikkuinen taimi, joka oli nippa nappa hengissä, sillä siltä oli ilmeisesti syöty pääjuuri poikki. Siirsin taimen toisaalle toipumaan ja nyt polkupenkin päähän odotellaan laikkuköynnöstä ryöpsähtelemään. Juurelle siirsin muutamat kuunliljat, jotka olivat jääneet muualla jo ihan muiden kasvien jalkoihin.

Viikonloppuna kävin myös pitkästä aikaa taimikaupassa ja arvata saattaa, päästiinkö sieltä tyhjin käsin pois =) Riippahernepuun sain ostaa alennuksesta sillä ehdolla, että saisin sen istutettua maahan nopeammin kuin laikkuköynnöksen =D Pikkupuu pääsi terassin nurkalle, tuosta kun löytyi sopivasti tyhjä kolo.

Yksi oksista kasvoi turhan yläviistoon ja sai pienen painon kärkeensä taivuttamaan oksaa parempaan asentoon. Kameran tarkennus on valitettavasti osunut johonkin muualle kuin piti.

Kesä kääntyy vääjäämättä kohti syksyä, koulutkin alkavat tulevalla viikolla. Toivon syksystä suotuisaa kaikille puutarhureille. Istutusta, jakamista, muokkaamista, perkaamista, perustamista... kaikkea tätä voimme toivottavasti jatkaa vielä kuukausien ajan. Innostavaa ja ihanaa viikkoa kaikille!