Olen aina rakastanut orkideoja, mutta vastarakkauden puutteessa koittanut vakuutella itselleni, ettemme ole luotuja toisillemme. Ihaillen ja salaa vähän kadehtien olen kodeissa sekä blogeissa katsellut näitä ihanuuksia. Mutta sitten, SITTEN, vanha ja tuskin hengissä pihisevä orkideanraaskuni meni ja pullautti ilmoille kukan ja heti perään meinaa pukata jo toista. Sekaisinhan siinä menee.
Ei siis ole mikään ihme, että meillä asustaa nyt kaksi uutta hienohelmaa. Toivon mukaan välimme pysyvät lämpiminä =)
