Kevään valkoista kukintaa

Ainokainen kirsikkapuumme kukkii. Kriikunakin aloittelee, mutta omenapuussa nuput ovat vielä tiukasti supussa.

Narsisseissa on käynyt kato. Joko märkä syksy, talven pakkaset tai kevään kuivuus ovat vieneet ison osan. Muutamia sentään löytyy.

Susiportin alppikärhö on vihertynyt nopeasti. Ihmeesti se jaksaa vuosittain kukkia, vaikka saa vain hetken kylpeä ilta-auringon valossa.

Tuomipihlaja on tavallisuudestaan huolimatta yksi lempipensaistani. Keväällä runsas ja varma kukinta, helppohoitoinen (pärjää siis täysin omillaan) ja syksyllä loistava ruskaväritys. Vielä kun tuoksu olisi sama kuin tavallisessa tuomessa.

Kuvat oli otettu ennen viikonlopun sateita. Virkistävä sade olikin jo todella tarpeen. Ihanaa viikkoa kaikille!

Vihreys valtaa

Eilisen sateen jälkeen oli hyvä käydä säälimättä voikukka-armeijan kimppuun. Palkkasin myös jälkikasvun talkoisiin; ämpärille neuvoteltiin hinta ja näppärät sormet napsivat kottikärryllisen täyteen. Pientä kädenvääntöä käytiin, kun en ollut huomannut työsopimuksessa erikseen mainita, että vain kotipihasta poimituista voikukista saa palkan =)

Tuomet ja tuomipihlajat kukkivat ihanasti. Ilma on täynnä tuomentuoksua, kun ulos astuu. Viileässä säässä on se hyvä puoli, että kukat kestävät paljon pidempään kuin helteessä.

Leikkimökki verhoutuu vihreään. Ikkunan edestä leikattavia köynnöshortensian versoja voisi yrittää juurruttaa, vaikka edellinen yritys ei tuottanutkaan tulosta.

Keskiympyrän tätä puolta tulee kuvattua harvemmin. Odottelen roskakatoksen vihertymistä ja sitä, että villiviini verhoaa sen kokonaan. Siihen saattaa kulua tovi...

Suihku on puhdistettu ja jälleen pisaroi. Suutin meni roskista tukkeeseen ja vain keskimmäisestä nousi vesi, kunnes asia korjattiin. Harava on kätevä väline pumpun liikutteluun, jos ei tahdo itse kylpeä =)

Uurastamisen päätteeksi oli hetki aikaa istahtaa ihailemaan vihreää nurmea ja näkymää. Huomenna pidän välipäivän rikkaruohotaistosta, mutta sitten taas jatketaan!