Henkiin heräämisiä

Ankara kevätflunssa on pitänyt koko perhettä pedissä ja vienyt mehujen rippeetkin mennessään. Kauniit kevätpäivät on vietetty sisätiloissa lähinnä köhien ja auringonpilkuissa lämmitellen.

Kylvötyöt on yritetty pitää maltillisina. Idänunikot itivät vajaassa viikossa. Kylvin kokeeksi siemenlaatikon pohjalta löytyneen pussin, johon oli merkitty vuosi 2009. Ihan yhtä hyvin itivät kuin keväällä kaupasta tilatut.

Tsinnioista tuntui jokainen siemen lähtevän kasvuun parissa päivässä. Sirkkataimet ovat ihanan pontevia hentoisten unikoiden rinnalla.

Kauan olen haaveillut seinustan perennapenkistä, josta aikaiset sipulikukat ponnistaisivat heti lumien sulettua. Nyt on haave viimeinkin tarkoitus toteuttaa, ja rikkaruohojen kuritus aloitettu. Kesää varten paikka vaatii paahdetta kestäviä perennoja. ja mm. unikoita kaavailin tälle paikalle, mikäli selviävät hengissä ulos istutukseen asti.

Paraatipenkin päätin pyhittää daalioille tänä vuonna. Navettapiika antoi ihan huippuhyvän neuvon talvetettujen daalioiden herättelyyn. Sitä varten hamstrasin kaupasta 15 litran pesuvateja.

Kuivat juurakot vaan vateihin ja suihkulla päästelin haaleaa vettä päälle. Ei tainnut mennä kuin pari päivää, niin ensimmäiset lehdet olivat jo näkyvissä! Matonkuteella merkkasin sankoihin värikoodit, että pysyn kärryillä, mitä missäkin vadissa kasvaa. Koska näitä ei vielä voi ulos istuttaa, lisään henkiin herännäille juurakoille multaa.

Leppoisaa pääsiäisviikkoa kaikille! Syökää paljon hiiriä munia!

Työn juhlaa

Vapun kunniaksi on aherrettu sisällä ja pihalla. Valkovuokot kukkivat ei kenenkään-maalla.

Hentoinen viherrys on valtaamassa oksistot. 

Pionin versot puskevat maasta. Olen ihan seonnut laskuissani, mikä lajike on istutettu mihinkin. Alkuperäiset paikat merkitsin muistiin, mutta sen jälkeen olen siirrellyt taimia sinne tänne. Tämä voisi olla viime kesänä siirtämäni 'Krinkled White'.

Viime kesänä aloitetun istutusalueen muokkausta on jatkettu. Valkoiset kepit pystytettiin talvea varten, jotta emme hiihtelisi perennojen päällä. Ehkä ne voisi jo poistaa?

Muutama askel myötäpäivään, niin oikealla näkyy ensin musta-valkoisen penkin kulmaa ja takana häämöttää toinen uusi istutusalue, jonka valtauksesta kerroin edellisessä postauksessa.

Pari askelta lisää myötäpäivään. Tämän alueen muokkauksessa kokeilin uutta menetelmää, jota olen kyllä hieman toisin testannut aiemminkin. Vanha keino on kaivaa nurmi pois ja tuoda uutta multaa tilalle. Näin pääsee saman tien istuttamaan kasveja. Näin tein tuohon alueeseen, joka on polusta eteenpäin. Uutena keinona kokeilin polusta taaksepäin (siis kuvaajan suuntaan) levittää suoraan nurmen päälle järkyttävän paljon ruohosilppua, niin että se lähti kompostoitumaan. Tämä on hitaampaa, mutta monin verroin vaivattomampaa. Nyt keväällä kitkin pinnalle nousseet voikukat pois (muuta sieltä ei noussutkaan) ja möyhensin käsiharalla suurimmaksi osaksi maatuneen ruohosilpun ilmavaksi. Vielä odotellaan, nouseeko sieltä rikkoja ja sitten päästään istutushommiin! Ehkä lisään ensin vähän uutta multaa pinnalle, mutta sekään ei ole välttämätöntä.

Ja vielä muutama askel myötäpäivään. Tämän verran syntyi polkua ensimmäisestä betonikuormasta. Seuraavaksi lähden etsimään lisää laattoja pusikosta.

Uusia istutusalueita

Tänä vuonna uusia istutusalueita on syntynyt lähes kuin sieniä sateella. Yksi asia on johtanut toiseen ja ketjureaktio on ulottunut lähes joka puolelle puutarhaa. Tästä kohtaa se kaikki alkoi...

Musta-valkoisen istutusalueen viereen syntyi uusi "perunamaa", niin kuin naapuri sitä nimitti =) No, perunaa ei tuosta kyllä (vielä) löydy, mutta jotakin muuta.

Etualalla mustavalkopenkin hortensioiden takana "perunamaa" ja sen takana kivisola, johon olen kaavaillut pari hauskaa juttua, mutta niiden toteuttaminen taitaa jäädä ensi vuoteen.

Yllä mainittujen istutusalueiden edessä on tämä möhkäle, joka on saanut multapedin ympärilleen, mutta viimeistely uupuu vielä.

Leikkimökin vieressä majaileva kivi on saanut muutaman kuunliljan vieruskaverikseen, mutta kovin tyhjää tuossa(kin) vielä on. Pari tähtiputkea ainakin taitaa saada siirtoluvan =)

Tässä sama kivi vielä ennen kuunliljoja ja vähän toisesta suunnasta kuvattuna.

Takapihalla kivet ovat asettautuneet poikki ja pinoon. Kivireunan loppuunsaattaminen viivästyi, kun osaa murikoista tarvittiinkin lampea reunustamaan. Tänään haimme yhden kuorman vastapuidun pellon poikki, mutta näyttää siltä, että ainakin yksi reissu on vielä tehtävä. Sitten taitaa jo riittää kivityöt tältä vuodelta!

Pitäisi vielä keksiä, mitä kaikkiin näihin uusiin penkkeihin oikein istuttaisi. Olen uppoutunut sopivien vesikasvien etsimiseen niin, etten ole muistanut tutkailla muiden alueiden kasvivaatimuksia ollenkaan, hups! Nyt odottelen, että taimikaupoissa alkavat syysalet ja toivon, että osun sopivasti johonkin kultasuoneen, muuten kaikkien näiden alueiden kasvittamiseen menee omaisuus!

Projektia pukkaa

Mitäs täällä oikein tapahtuu? Kivikuorma on ainakin vaihtanut paikkaa. Kurkistetaanpa nurkan taakse. 

Pihassa on pyörähtänyt (viimeinkin!) käyntiin projekti, jota on lykätty ja lykätty. Tämä on ollut yksi  puutarhan häpeäpilkuista, vaikka paikka ei etupihalle näykään. Tämän ohitse kuitenkin kuljetaan talon teknisiin tiloihin, Sir Silverin verstaalle sekä näin kesäaikaan lähes päivittäin kompostille. Polun toinen reuna on kaunistunut ja saanut suojakasvillisuutta vuosien saatossa, mutta talon puoleinen reuna on ollut itse kamaluus. 

Koitin etsiä paikasta ennen -kuvaa, mutta selattuani arkistoja useiden vuosien ajalta, en löytänyt yhtäkään tästä kohdasta otettua kuvaa. Paikka on näköjään aina tarkoituksellisesti rajautunut kuvan ulkopuolelle =) Yllä oleva otos on lähimpänä, mitä löysin, mutta tästäkin on suurin osa pöheiköstä rajattu pois. Räystään alla kasvoi muotopuoli vaahtera aivan liian lähellä seinää sekä juhannusruusua, joka jäi joka talvi räystäältä tippuvan lumikuorman alle ja murtui epämääräisen näköiseksi sekamelskaksi. Ja tietysti näiden lisäksi paikassa rehotti jos jonkinmoista rikkaruohoa.

Onneksi saimme vanhan tutun työmyyrän lainaan ja työt sujuvat huomattavasti nopsemmin ja mukavammin, kun käytössä ei ole pelkkää lihasvoimaa. Tarkoituksena on tehdä matala kivimuuri, joka ulottuu tuosta kaivon kulmasta talon nurkalle. Paikka on kasvillisuuden kannalta haastava: kuiva, varjoinen ja maa hyvin hiekkainen sekä talvisin lumet tippuvat katolta juurikin tähän. Hyvät neuvot ovat tarpeen! Jos sinulla on ehdotuksia tai kokemuksia vastaavan paikan kasvittamisesta, niin otan vinkkejä mielelläni vastaan!

Jälkeen -kuvaa ei valitettavasti vielä ole, sillä projekti on vasta aluillaan, mutta lomareissullamme yhden majoituspaikkamme pihassa oli pitkä ja kaunis kivimuuri. Sieltä nappasin kuvan itselle vinkiksi, miltä paikan toivoisin näyttävän parin vuoden päästä.

Ja vielä yksi

Etsi kuvista eroavaisuus!

Löydätkö?

Annan vielä yhden vihjeen =)

Tälläinen siis piipahti jälleen pihassa ja toi pienen tuliaisen mukanaan =) Ja koska siinä oli sopivasti myös takakauha ja meillä sopivasti keskeneräinen lammikkoprojekti, ei kestänyt kuin viisi minuuttia, niin otti tämäkin projekti hurjan harppauksen eteenpäin. Ihanaa!

Minun ei pitänyt alkaa kärryhommiin tänään, mutta minkä sille voi, jos multakasa huutelee, niin onhan puutarhurin vastattava kutsuun. Ja vielä kun kevään taimiostoksilta oli jäänyt ohotanmarunoita istuttamatta, niin hommahan oli sillä selvä! Etupihan paahteinen penkki sai viimeinkin laajennusta ja pääsin parantamaan maata ihanalla muhevanmuruisalla vastakaivetulla mullalla. Marunien lisäksi siirsin vain tummalehtisen maksaruohon näiden kaveriksi, eli yhtään ei nyt lähtenyt mopo käsistä. Vähän tyhjältähän tuo vielä näyttää, mutta eiköhän tilanne korjaannu ennen pitkää =)

Kiviä!

Hip hei trallalaa, puutarhaan on tupsahtanut kivikuorma =) Järkäleet ovat sen kokoisia, että ihan hartiavoimin niitä ei vieritellä. Tilauksen ja toimituksen välillä ehti vierähtää tovi ja kun kuorma viimein körötteli pihaan, en hätäpäissäni heti osannutkaan osoittaa kaikille jättiläisille paikkaa. Hmmm... olisihan tätäkin asiaa voinut etukäteen hieman harkita, mutta koska tällä tontilla puutarhurointia (ja montaa muutakin asiaa) tehdään intuitioiden vallassa ja hetken mielijohteesta, osoittelin vain kuljettajalle hieman hämmentyneenä, että jos nyt vaikka sitten tuohon. 

Siinä ne nyt sitten töröttävät, vähän sikin sokin ripoteltuna eri puolille pihaa ja nyt:

a) ruohonleikkuu on entistä haastavampaa ja 

b) vaarana on että vanhasta muistista tulee autolla peruutettua puskuri ruttuun

Mutta tämä intoilija ei valita! Kivet ovat upeat ja samaa mieltä on enemmistö tässä taloudessa. Lapset saavat ainakin vielä hetken loikkia ja kiipeillä ennen kuin äiti kärrää multaa ja taimia ison kiven juureen, kissoilla on oivat tähystyspaikat ja lisäksi puutarhaa pääsee kuvaamaan nyt vähän uusista sfääreistä. 

Tämä kuva nyt kuitenkin otettu ihan sammakkoperspektiivistä

Pikkukiville on mietittynä vallan toinen paikka, joten työstä ei tule pulaa. Se projekti on kuitenkin jo sitten ihan oma juttunsa ja juuri nyt ajanvarauksessamme on ruuhkaa, joten palataan asiaan myöhemmin!