maanantai 30. kesäkuuta 2014

Ja vielä yksi



Etsi kuvista eroavaisuus!




Löydätkö?



Annan vielä yhden vihjeen =)



Tälläinen siis piipahti jälleen pihassa ja toi pienen tuliaisen mukanaan =) Ja koska siinä oli sopivasti myös takakauha ja meillä sopivasti keskeneräinen lammikkoprojekti, ei kestänyt kuin viisi minuuttia, niin otti tämäkin projekti hurjan harppauksen eteenpäin. Ihanaa!




Minun ei pitänyt alkaa kärryhommiin tänään, mutta minkä sille voi, jos multakasa huutelee, niin onhan puutarhurin vastattava kutsuun. Ja vielä kun kevään taimiostoksilta oli jäänyt ohotanmarunoita istuttamatta, niin hommahan oli sillä selvä! Etupihan paahteinen penkki sai viimeinkin laajennusta ja pääsin parantamaan maata ihanalla muhevanmuruisalla vastakaivetulla mullalla. Marunien lisäksi siirsin vain tummalehtisen maksaruohon näiden kaveriksi, eli yhtään ei nyt lähtenyt mopo käsistä. Vähän tyhjältähän tuo vielä näyttää, mutta eiköhän tilanne korjaannu ennen pitkää =)


Kesäkukkia ja ruukkuistutuksia

Varjoisan paikan ruukkuja parin vuoden takaa: hortensia pönöttää etualalla, onneksi orvokki osaa ottaa rennosti =)

Kesäkukkien suhteen tämä tarhuri tunnustautuu noviisiksi. Jostakin syystä yksivuotisten kasvattaminen ei herätä suuria intohimoja, mutta jotakin sentään on tällä saralla tullut kokeiltua vuosien varrella. 


Tagetes patula, ryhmäsamettikukka

Samettikukkia kylvin monen vuoden tauon jälkeen, koska muistelin, että ovat kiitollisia kasvatettavia. Tänä vuonna laitoin sekä ryhmäsamettikukkia että uutena kokeilin pikkusamettikukkaa. Siemenet kylvin maaliskuun alussa ja jossakin vaiheessa (taas muisti ja muistiinpanot pettävät, höh!) koulin suurimman osan taimista omiin sanomalehtipotteihinsa. Sivurönsynä mainittakoon, että sanomalehtipottien pyörittely oli erinomaisen hauskaa puuhaa, paljon hauskemapaa, kuin koulia taimia valmiisiin ruukkuihin. Mitäköhän tämäkin minusta kertoo =) Siemenet itivät varmaan jokainen ja vieläkin osa taimista odottaa istuttamista. Suurimman osan kuitenkin siirsin hallanvaaraa uhmaten jo toukokuun puolella ulos ruukkuihin. Pakkanen ei onneksi ole päässyt näitä puraisemaan ja nuppuja ja kukkia on kiitettävästi =)




Samettiruusuja istutin ruukkuun runkoruusun seuraksi sekä terassin kaiteeseen kiinnitettyyn pyöräkoriin. Tämän hauskan idean bongasin jostakin puutarhalehdestä tai -ohjelmasta =) Kori on kiinnitetty kaiteeseen ruuveilla niin, että sen saa siitä tarvittaessa helposti vain nostamalla ja vetämällä pois.  



Kesäkuun alussa kävin hakemassa perinteiset pelargonit läheiseltä taimitarhalta, vaikka olen jo useampana vuonna julistanut, etten näitä enää osta. Pelargonin kanssa minulla taitaa olla viha-rakkaus-suhde; yhtenä syksynä jopa lahjoitin kyllästyneenä kaikki pelakuuni pois, mutta seuraavana keväänä hain kuitenkin taas uudet taimitarhalta =) 


Kuva viime kesältä, tämä yksilö on vielä kuvaamatta tältä vuodelta

Olen talvettanut omiani sekä kellarin pimeydessä että viileässä ja valoisassa. Kummallakin tavalla talvehtiminen on periaatteessa onnistunut, taimet tulisi vaan muistaa nostaa sisälle ennen pakkasia, ja siinä kohtaa optimismini on useimmiten pettänyt =) Ylläoleva yksilö on todellinen sissi, sillä se on ainoa, joka ei paleltunut viime syksynä, tätä en taidakaan lahjoittaa pois <3 Kahdesti olen myös kasvattanut pelargonia kesän ajan suoraan maahan istutettuna; ensimmäisellä kerralla kasvi kasvoi jättiläiseksi ja tästä intoutuneena laitoin taimen seuraavana vuonna uudestaan maahan, mutta jostakin syystä se ei kasvanut kesän aikana lähes ollenkaan. Tämän jälkeen olen pitäytynyt ruukkuistutuksissa pelargonien kanssa.




Helpoimpia ovat sitten nämä valmiiksi kukkivana kaupasta noudetut kesäkukat. Tänä vuonna hain petuniaa, tähtisilmää, hopealehteä sekä valkokirjavalehtistä murattia. Tuo tähtisilmä vaikuttaa tämän kesän flopilta, se kun ei aukaise kukkiaan pilvisellä säällä ollenkaan. Tosin nimestä en ole enää ollenkaan varma, sillä kuvahaulla sekä sääkukan että timanttikukan kukat näyttävät hyvin samankaltaisilta kuin tämän tähtisilmänä ostetun taimen kukat.



Lisäksi laitoin vielä vanhaan sinkkivatiin joulusta asti sinnitelleen asetelman, jossa oli jokin köynnös ja sypressi sekä väripilkuksi tuikkasin kesäneilikan. Orvokkeihin kyllästyneille neilikka tuo mukavaa vaihtelua, koska se kestää paleltumatta pikkupakkasta. Itsekin otin testimielessä yhden pikkuisen huhtikuun lopussa, ja todentotta, omani ei ollut yöpakkasista moksiskaan. Paljoa se ei ole siitä kasvanut, mutta onhan nyt ollutkin ennätysviileää ja kukkia on kuitenkin auennut koko ajan.




lauantai 28. kesäkuuta 2014

Kiviä!


Hip hei trallalaa, puutarhaan on tupsahtanut kivikuorma =) Järkäleet ovat sen kokoisia, että ihan hartiavoimin niitä ei vieritellä. Tilauksen ja toimituksen välillä ehti vierähtää tovi ja kun kuorma viimein körötteli pihaan, en hätäpäissäni heti osannutkaan osoittaa kaikille jättiläisille paikkaa. Hmmm... olisihan tätäkin asiaa voinut etukäteen hieman harkita, mutta koska tällä tontilla puutarhurointia (ja montaa muutakin asiaa) tehdään intuitioiden vallassa ja hetken mielijohteesta, osoittelin vain kuljettajalle hieman hämmentyneenä, että jos nyt vaikka sitten tuohon. 



Siinä ne nyt sitten töröttävät, vähän sikin sokin ripoteltuna eri puolille pihaa ja nyt:

a) ruohonleikkuu on entistä haastavampaa ja 
b) vaarana on että vanhasta muistista tulee autolla peruutettua puskuri ruttuun


Mutta tämä intoilija ei valita! Kivet ovat upeat ja samaa mieltä on enemmistö tässä taloudessa. Lapset saavat ainakin vielä hetken loikkia ja kiipeillä ennen kuin äiti kärrää multaa ja taimia ison kiven juureen, kissoilla on oivat tähystyspaikat ja lisäksi puutarhaa pääsee kuvaamaan nyt vähän uusista sfääreistä. 

Tämä kuva nyt kuitenkin otettu ihan sammakkoperspektiivistä

Pikkukiville on mietittynä vallan toinen paikka, joten työstä ei tule pulaa. Se projekti on kuitenkin jo sitten ihan oma juttunsa ja juuri nyt ajanvarauksessamme on ruuhkaa, joten palataan asiaan myöhemmin!

Turun torilla


Sääkartta lupasi aurinkoa ja poutaa, joten päätimme ajella koko konkkaronkka Turkuun keskiaikaisille markkinoille. Kerran aikaisemminkin olemme tapahtumassa poikenneet, eikä tämäkään kerta tuottanut pettymystä. Paikalla oli mielenkiintoisia käsityöyrittäjiä ja jos jonkinmoista herkkukojua. Alue oli juuri sopivan kokoinen, että sen jaksoi kiertää lasten kanssa kokonaan. 


Kuva on vähän hämärä, mutta niin oli iltakin jo.

Pojat innostuivat ritarivälineistä ja laskivat tarkkaan, millaisiin miekkoihin taskurahat riittäisivät. 


Tekijöiden yhteystietoja en huomannut pyytää. Nämä löytyivät eri kojuista.

Lisäksi mukaan lähti keraaminen medaljonki sekä suolasirotin. Kaikkea muutakin kaunista oli tarjolla, mutta nämä saivat tällä kertaa riittää.

Lounastimme jokilaivaravintola Bruno II:ssa ja mietimme, missä mahtaa olla Bruno I? Ei kai sentään upoksissa? Söimme sir Silverin kanssa kermaisen lohikeiton, joka oli kyllä yksi parhaista ellei paras saamani lohikeitto. Oli siis nimensä veroinen =) Annoksesta ei tullut otettua kuvaa, mikä on kyllä sääli, koska keitto tarjoiltiin 'eriomasen' kauniista kulhosta.



Jätskikioskilla miesten bongaillessa tyylikkäitä autoja, minun silmäni osuivat vastapäisen kerrostalon kauniiseen istutusalueeseen, josta oli käytävä nappaamassa kuva muistiin. Nytpä tiedänkin mitä haluan istuttaa uuteen istutusalueeseen (vielä keskeneräiseen, tuleeko ne koskaan valmiiksi??) jo multiin päässeiden pionien taakse. Malttaisikohan sitä odottaa syksyyn vai onkohan tässä tehtävä retki taimikaupoille?

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Kitkentää ja nikkarointia

Aquilegia vulgaris 'Nora Barlow'

Eilen etenin viimein kitkennässä katastrofialueelle (selvittyäni edellisestä). Merkittäköön aikakirjoihin, etten koskaan enää halua istuttaa omajuurisia ruusuja muuta kuin sellaiselle alueelle, jonka pääsee ruohonleikkurilla huristelemaan ympäri. Valamonruusu oli valloittanut katastrofialueen ja viheliäiset juuret olivat tunkeutuneet saksankurjenmiekkojen ja pionien juurakoiden läpi. Lisäksi ruusu on aina alkukesästä täynnä vihreitä matoja/toukkia, jotka syövät sen ihan ruskeaksi. Parasta olisi hävittää koko puska tuon penkin laidalta, mutta vielä en ole toimeentunut. 


Paeonia lactiflora 'Huurretta suuteleva kukka' (muistaakseni...)

Alue siistiytyi lopulta melko helposti siedettäväksi. Kahtena iltana raivasin armotta kolme kottikärryllistä rikkoja ja kas, tilaa tuli kummasti lisää. Intouduin jopa kyhäämään pioneille 'Exelsior' -kasvituet*. Koska puiset kehikot tunnetusti maatuvat ja katkeavat ajan myötä, päätin laajentaa nikkarointitaitojani metallitöihin. Tästäkös sir Silver riemastui, sillä kaikki edelliset teelmäni ovat aiheuttaneet huonosti peiteltyjä naurunpurskahduksia ja avointa huulenheittoa. Lannistumatta tartuin kuitekin toimeen ja etenin nikkaroinnissa perinteisen kaavan mukaan:

1. valtava innostus
2. suureelliset suunnitelmat (kyhäelmän nimeäminen on olennaisen tärkeää)
3. ilmaisten (lue surkeiden ja epäsopivien) materiaalien haaliminen
4. epätoivoinen tuhertaminen
5. joko a) mieletön tsemppaaminen = kun itse tekee, saa sellaisen kuin tulee
tai b) häkkyrän hautaaminen hiljaisesti tai kiukkuisen jupinan saattelemana, riippuen tuherrusvaiheen pituudesta sekä odotusten ja lopputuloksen välisen kuilun syvyydestä

Tällä kertaa nikkarointi päätyi onnekkaasti a-vaihtoehtoon, ja sain jopa 4 kpl Exelsioreita tehtyä. Kuten asiaan kuuuluu, lopputulos ei kestä lähizuumailuja, se ei ole täysin toimiva ja vaatii jatkokehittelyitä. Huomenissa tulee siis ehkä nikkaroida muutama kappale 'Exelsior Super'-tukia, jotta suuremmat puskat eivät näytä niin sullotuilta.


*Exelsior = korkeammalle, ylemmäs. Ahdasta on... ja tarkkaan harkitusti vähän pienempi kuvakoko =)