Kärhöpistokkaani on selvinnyt (toistaiseksi) ensimmäisestä talvestaan. Tuuletuksen paikka! Edellinen pistokaskokeiluni ei talvehtinut, kun jätin sen talveksi maahan. Tämä pistokas vietti talvensa kellarissa yhdessä kevätkaihonkukkien kanssa. Nyt silmujen avauduttua siirsin pikkutaimen omaan ruukkuunsa, jossa sillä on tilaa kasvattaa juuriaan.
Koska en (tietenkään) ollut laittanut kärhöpistokkaan nimeä mihinkään muistiin, arvelen sen olevan tästä susiportin alppikärhöstä. Silmut pullistelevat siinä jo lupaavasti =) Mikäli pistokaskokeiluni tällä kertaa onnistuu, sydän väpättäen näen jo silmissäni ensi talvena kellarin hyllyillä talvehtivan pistokasarmeijan...
Kärhökokeesta innostuneena aloin katsella pihan muitakin köynnöksiä "lisäys-silmällä". Koska leikkimökissä kiipeilevä köynnöshortensia oli kasvattanut versojaan jo mökin sisäpuolelle, saksin sitä reippaalla kädellä.
Muutama verso pääsi koekaniiniksi, varsinkin kun minulla on mietittynä jo paikka näille aluille. Kesäpistokkaista olen onnistunut tätä lisäämään, katsotaan onnistunko talvipistokkaiden kanssa. Pistelin versojen kärkiä kostealla hiekalla täytettyyn ruukkuun ja vein ruukun vielä kellarin viileyteen. Nyt odottelen toiveikkaana niiden säilyvän hengissä ulos istutukseen asti. Viime vuoden pistokaskokeilut päätyivät angervoa lukuunottamatta kompostin täytteeksi. Syykin selvisi keväällä, kun talvivaurioiden laajuus pikku hiljaa valkeni. Syyshortensiasta ja villiviinistä ottamani pistokkaat olivat jo leikattaessa kuolleita. Lumimarja olisi saattanut lähteä kasvuun, mutta ensin juurrutusruukku kuivui ja sitten se hukkui veteen...
Myös pelargonien pistokaslisäysaika alkaa olla käsillä. Ehkä ensi viikonloppuna pääsen sitä tekemään =) Rotevakasvuisessa vaaleanpunaisessa kaunottaressa näkyy jo lupaavasti yksi nuppu. Kevään ensimmäinen ❤ Jokos teillä on pistokkaat juurtumassa?
