Kun maassa vielä oli lunta

Tai no, juuri tämän enempää lunta ei meillä vielä ole ollutkaan.

Lampi kuitenkin on jo syvässä jäässä, kestää miehen painon. Onneksi en ollut näkemässä =)

Heinät ovat vielä komeasti pystyssä. Ja onhan se onni, että lumi suli, koska puutkin näyttävät olevan suojaamatta.

Pari viikkoa sitten kyynelkoivu näytti vielä näin vihreältä, nyt on jo toisin. Rauhallista viikonloppua =)

Takaisin (lähes) lähtöpisteeseen

Myrskytuuli teki jälleen tuhojaan. Tällä kertaa luonnollisen karsinnan kohteeksi joutui keskiympyrän riippahuurrepaju. Ja juuri kun heinäkuussa kiittelin sen suomaa näkösuojaa, höh.

Tässä vielä kuva heinäkuulta. Paju peittää tien ja naapuritalot. Tuo mukavasti varjoa ja suojaa.

Näkymät ovat tyystin erilaiset. Varsinkin kotiin tullessa piha tuntuu kovin autiolta. Tuntuu kuin olisimme palanneet ajassa taaksepäin.

Runko halkesi kokonaan. Eipä taida tuosta enää versoa. Oksista leikkasin kolme pistokasta talteen, jospa puun saisi kasvamaan jossakin toisaalla uudestaan. Pistokkaasta kun tämäkin oli aikoinaan kasvatettu.

Koitan samalla nähdä asian valoisat puolet: keväällä mietimme pajun rankkaa karsimista, sillä sen juurelle on kylväytynyt aika ihanteelliseen paikkaan tammi. Päätimme silloin jättää pajun suojaamaan vielä tammea, mutta luonto päätti toisin. Toivon mukaan tammi lähtee nyt kohisten kasvuun!

Syreenien aikaan

Tuuli ja sade veivät omenankukat mennessään, mutta ei hätää! Syreenit jatkavat.

Maisemat ovat vihertyneet hetkessä. Ei siitä ole montaakaan viikkoa, kun kaikki oli vielä paljasta.

Lammikon 'Mai Tai' selvisi onneksi talvesta. Tykkään tästä hirmuisesti!

Myös 'Albina Plena' kuuluu selviytyjiin. Monissa muissa kärhöissä ei näy vielä mitään elon merkkiä. Toivon mukaan ne nousevat vielä.

Roskakatoksen ruusukaaret ovat sitä vastoin tyhjänä. Pohjantähti ei selvinnyt ankarista olosuhteista.

Pensassembran kukinta on häkellyttävän pinkki.

Hankin ensimmäisen atsaleani. 'Ruususen uni' ei ehkä kuulu kaikkein varmimpiin, mutta toivon sille silti pitkää ikää.

Keskiympyräkin on jo ihanan rehevä.

En tiedä teinkö virheen, kun hankin oranssikeltanon. Yhdestä ainoasta taimesta on syntynyt koko tämä pehko viime kesän aikana. Onpahan ainakin jotakin, millä paikata talven tekemiä tuhoja.

Loppuun kuva ihanasta kesädaaliasta. En voinut vastustaa tätä pienikukkaista miniversiota! Suloista viikkoa!

Illan hiljaa viiletessä

 
Iltahämärissä oli vielä hiivittävä kameran kanssa puutarhassa. Aamulla kun kaikki voi olla jo toisin.

Vanha omenapuu aloittelee kukintaa.

Keskiympyrän marjatuomipihlajat laittavat parastaan.

Levollista viikonloppua!

Vihreys valtaa

Eilisen sateen jälkeen oli hyvä käydä säälimättä voikukka-armeijan kimppuun. Palkkasin myös jälkikasvun talkoisiin; ämpärille neuvoteltiin hinta ja näppärät sormet napsivat kottikärryllisen täyteen. Pientä kädenvääntöä käytiin, kun en ollut huomannut työsopimuksessa erikseen mainita, että vain kotipihasta poimituista voikukista saa palkan =)

Tuomet ja tuomipihlajat kukkivat ihanasti. Ilma on täynnä tuomentuoksua, kun ulos astuu. Viileässä säässä on se hyvä puoli, että kukat kestävät paljon pidempään kuin helteessä.

Leikkimökki verhoutuu vihreään. Ikkunan edestä leikattavia köynnöshortensian versoja voisi yrittää juurruttaa, vaikka edellinen yritys ei tuottanutkaan tulosta.

Keskiympyrän tätä puolta tulee kuvattua harvemmin. Odottelen roskakatoksen vihertymistä ja sitä, että villiviini verhoaa sen kokonaan. Siihen saattaa kulua tovi...

Suihku on puhdistettu ja jälleen pisaroi. Suutin meni roskista tukkeeseen ja vain keskimmäisestä nousi vesi, kunnes asia korjattiin. Harava on kätevä väline pumpun liikutteluun, jos ei tahdo itse kylpeä =)

Uurastamisen päätteeksi oli hetki aikaa istahtaa ihailemaan vihreää nurmea ja näkymää. Huomenna pidän välipäivän rikkaruohotaistosta, mutta sitten taas jatketaan!

Kärhötuki

Viikonloppu hurahti jälleen ohi nopeaan. Voikukka-armeija meinaa saada minut sekoamaan, mihin vain katseen kääntääkin, niin joka paikassa loistaa keltaisia palloja. Mistä niitä oikein riittää?

 

Norjanangervo on yksi suosikkipensaistani. Harmikseni se on myös pitkäkorvien suosiossa, onneksi  pensaita ei kuitenkaan syödä kokonaan.

 

Kultatyräkki loistaa keskiympyrän laidalla. Taaempana ruusujuuren tiivis pallo. Tyhjät välit täyttyvät metsämansikalla kesän mittaan. Mistä lie sekin osannut tulla tähän?

Keskiympyrän keskellä olevan kiven päällä kasvaa patjarikko. Kasvi viihtyy, vaikka sillä ei ole yhtään multaa, mitäköhän ravinteita se kivestä saa?

Susiportilla alppikärhön nuput ovat valmiina. Kärhö uhkaa karata portista pois kohti lähellä kasvavaa tuijaa. Pitäisiköhän minun tehdä karkulaiselle jotakin?

Uudet kärhöt pääsivät viimein maahan, kun saimme pystytettyä niille tuen. Vasemmalle istutettiin 'Westerplatte', keskelle 'Jackmanii' ja oikealle 'Ville de Lyon'.

Mietin pitkään, millaisen tuen kärhöille haluan ja viimein törmäsin netissä vastaavaan toteutukseen, johon tykästyin. Pystytolppiin kiinnitetään vielä puutappeja kärhöille "tikapuiksi", mutta toistaiseksi niillä ei ole kiire, kun taimet vasta juuri ja juuri pilkistävät maan päällä.

Yläpuu tuettiin paikoilleen hyllynkannattimilla. Voi kunpa köynnökset menestyisivät tuossa ja kiipeäisivät ylös asti! Ja kuinka ihanaa tuohon olisi syksyllä ripustaa tunnelmavalot...

Tervetuloa lukijakuntaan Marika! Lapsilla viimeinen kouluviikko edessä, mihin se toukokuu oikein hävisi?  


Edit: Tässä vielä linkki Kahelinkulman blogiin, josta idea köynnöstuelle löytyi.