Onnea Suomi!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Hommakos tuo

Olemme olleet aivan onnesta mykkyrällä, kun prinsessa Anastasia sai alkukesästä perheenlisäystä. Kesähuoneen valmistuttua sain mielestäni aivan loistoidean ikuistaa perhepotretin mökin lipastossa, mutta kuten kissaihmiset ainakin osaavat arvata, homma ei mennyt ihan niin kuin ajattelin...

Vaikka minulla oli kaksi reipasta kuvausapulaista, joista toinen heilutti huiskaa vimmatusti ja toinen palautti karkulaisia minkä kerkesi, suurin osa kuvista oli kissattomia.

Onneksi sentään muutama räpsy onnistui edes jotenkuten.

Kuuden vilkkaan pennun ikuistaminen samaan kuvaan ei kyllä onnistunut millään ja odottelemmekin seuraavaa mahdollista hetkeä. Touhukasta elokuun alkua!

Mökillä!

Puutarha on saanut tänä kesänä rehottaa lähes omassa onnessaan. Pitkän tauon jälkeen innostuimme sen sijaan tekemään pientä kunnostusta sisätiloissa. Koska omassa pihapiirissä riittää työtä enemmän kuin tarpeeksi, emme ole kaivanneet omaa kesämökkiä. Nyt sellaisen kuitenkin yhtäkkiä saimme! Mökkimatkaa kertyy yhteensä 35 askelta ovelta ovelle sisäkautta kuljettuna. Ulkokautta pääsee jopa hieman vähemmällä.

Kunnostus lähtikin käyntiin siitä, kun Sir Silver päätti "ihan vaan siivota" länsipäädyn kuistin. Tarinan mukaan koulun opettajatar piti aikoinaan kuistilla kovilla pakkasilla lehmäänsä. No me emme ole tilaa sentään navettana pitäneet, mutta kaikenlaisen sekalaisen tavaran varastona kuisti on toiminut.

Siivouksen jälkeen oli vuorossa lattian maalaus. Koulun aikana kaikki lattiat on maalattu samalla kakanruskean sävyllä. Uusi sävy on "koulun valkoinen", joka saadaan, kun varastosta löytynyt valkoinen lattiamaali sävytetään edellisten projektien ylijäämämaaleilla.

 

Suurimman muutoksen Sir Silverin käsittelyssä koki kuitenkin rapistunut ulko-ovi. Kun rikkinäiset paneelit poistettiin ja tilalle laitettiin lasit, kuoriutui rumiluksesta oikea kaunotar. Muuta remonttia tila ei sitten kaivannutkaan. Pöytää lukuunottamatta kalusteet ja sisustus kaiveltiin eri puolilta taloa.  

Kuistilla on nautittu jo useammat kahvit, vaikka sisustus vielä hiukan kesken onkin. Seinällä oleva Amerikan kartta voi laittaa vaikka haaveilemaan Karibialle purjehtimisesta. Ja pöytäliinassa kukat kukkivat iloisesti eikä rikkaruohoista ole tietoakaan! Nautitaan siis kesästä: puutarhassa, mökillä, kotona tai miten parhaaksi kukin kokee =)

Keskikesä

Hyvää juhannusta!

Always look on the bright side of... garden?

Voisin alkaa listata tähän, mitkä kaikki seikat ovat saaneet puutarhaintoa hiipumaan. Tänä keväänä kaikenlainen keskeneräisyys ja erityisesti epäsuotuisat ilmat ovat harmittaneet tavallista enemmän ja sitä on säestänyt jo toistamiseen menetettyjen kasvien määrä talven jäljiltä. Huoh.

Mutta mustan listan sijaan nyt tarvitaan positiivisempaa asennetta ja valoisampien puolien tarkastelua. Jos ei voi ottaa laajakuvia masentumatta, niin pysytellään lähikuvissa. Jos joku kasvi ei näytäkään elonmerkkejä, ehkä vieressä kukoistaa toinen kaunotar?

Ehkä se intokin palaa, jos sitä ei pakota? Kaunista kesäkuun alkua jokaiselle ❤ 

Edit: Ehkä pitäisi jo toivottaa puoliväliä? Huomaan, että olen vähän jälkijunassa =) 

Kultainen toukokuu

Eilisaamun jälkeen tämän päivän lämpö ja vähälumisuus tuntuu lähes käsittämättömältä. Tai siis ehkä se eilinen tuntuu. Mutta niin tai näin, pääasia on, että nyt kukkii ensimmäiset krookukset! Ja lisää piippoja on näkyvissä.

Ihan salakavalasti lampeen on ilmestynyt kaksi muhkeaa kuturykelmää. Varma kevään merkki siis.

Jaahas, jaahas. Miltäs täällä näyttää?

Mutta mami! Et ole muistanut kastella tätä!

Lumituiskuun jätetty perennaruukku ei näyttäisi olevan moksiskaan saamastaan rajusta kohtelusta. Kasvien menettämisen uhalla kannoin ruukun ulos, sillä löysin muutaman kirvan lehdiltä ja pelkäsin ötököiden leviävän muihinkin taimiin.

Myös japaninvaahtera on päässyt nauttimaan ulkoilmasta. Tämä ruukku tosin kiikutetaan tarkasti joka ilta vielä sisään suojaan.

Sisällä ulkoiluvuoroaan odottavat pitkäksi venähtäneet daaliat. Kuvan oton jälkeen latvoin versot, sillä näiden istutusaikaa pitää vielä kotvanen odotella.

Yksi kevään merkki on myös Sir Silverin tämän kertainen kauh/nistus, jonka edistymistä kylmä kevät on myös hidastanut. Eli lämpöä kaivataan.
Toivon siis aurinkoa ja lämpöä meille kaikille!

Jollei vappuna ole lunta...

Jouluiset tunnelmat valtasivat mielen, kun eilisiltana lunta alkoi pyryttää. Tänä aamuna paljastui karu totuus. Meillä ei koko talvena satanut näin paljoa lunta, mitä viime illan ja yön aikana saatiin. Koska itkukaan ei auta, on yritettävä nähdä tilanteen koomiset puolet.

Olin haaveillut käyttäväni vappuviikonlopun puutarhan siistimiseen. No toiveeni toteutui, lumi siivosi kaiken alleen.

Lehtikuusten oksat vetivät esiripun maiseman eteen.

Omenapuu peittyi valkoiseen huntuun. Tosin haaveilin jo hieman toisenlaisesta hunnusta...

Sir Silver oli asentanut suihkulähdepumpun lampeen. Ihan tulee kesäinen fiilis!

Onneksi ehdin istuttaa vapuksi orvokit ruukkuihin. Ja taimiakin tuli karaistua.

Hyvä, että krookusten ympäriltä tuli maa möyhittyä ja lannoitettua.

Ja näkeehän sen, että paraatipenkki on jo kitketty kesäkukkia varten.

Multalisäykset paahdepenkkiin tulivat tarpeeseen.

Joten eiköhän lähdetä vappuajelulle?

Mutta siis oikeesti?! kysyy jo Fileaskin. Ei lakkaa vilu eikä helle, näinhän Isossa Kirjassa sanotaan. Olisiko kohta jo sen helteen vuoro?

Oikein iloista vappua kuitenkin kaikille! Säästä huolimatta.

Henkiin heräämisiä

Ankara kevätflunssa on pitänyt koko perhettä pedissä ja vienyt mehujen rippeetkin mennessään. Kauniit kevätpäivät on vietetty sisätiloissa lähinnä köhien ja auringonpilkuissa lämmitellen.

Kylvötyöt on yritetty pitää maltillisina. Idänunikot itivät vajaassa viikossa. Kylvin kokeeksi siemenlaatikon pohjalta löytyneen pussin, johon oli merkitty vuosi 2009. Ihan yhtä hyvin itivät kuin keväällä kaupasta tilatut.

Tsinnioista tuntui jokainen siemen lähtevän kasvuun parissa päivässä. Sirkkataimet ovat ihanan pontevia hentoisten unikoiden rinnalla.

Kauan olen haaveillut seinustan perennapenkistä, josta aikaiset sipulikukat ponnistaisivat heti lumien sulettua. Nyt on haave viimeinkin tarkoitus toteuttaa, ja rikkaruohojen kuritus aloitettu. Kesää varten paikka vaatii paahdetta kestäviä perennoja. ja mm. unikoita kaavailin tälle paikalle, mikäli selviävät hengissä ulos istutukseen asti.

Paraatipenkin päätin pyhittää daalioille tänä vuonna. Navettapiika antoi ihan huippuhyvän neuvon talvetettujen daalioiden herättelyyn. Sitä varten hamstrasin kaupasta 15 litran pesuvateja.

Kuivat juurakot vaan vateihin ja suihkulla päästelin haaleaa vettä päälle. Ei tainnut mennä kuin pari päivää, niin ensimmäiset lehdet olivat jo näkyvissä! Matonkuteella merkkasin sankoihin värikoodit, että pysyn kärryillä, mitä missäkin vadissa kasvaa. Koska näitä ei vielä voi ulos istuttaa, lisään henkiin herännäille juurakoille multaa.

Leppoisaa pääsiäisviikkoa kaikille! Syökää paljon hiiriä munia!