Kannonhattuja

Olen keväästä asti haaveillut tekeväni pihassa oleville kannoilla kattoja, mutta toteutusvaihtoehdot ovat olleet liian haastavia minun nikkarointitaidoilleni. Tänään bongasin netistä (voi itku kun en laittanut sivua talteen!) niin helpon toteutustavan, että jopa minä ajattelin selviäväni siitä.

Kun tarvikkeetkin löytyivät sopivasti nurkista niin hetihän sitä oli lähdettävä kokeilemaan. Pohjana on puretun pönttöuunin hattu, joka napsahti sopivan tiukasti kannon päälle. Päällystin hatun kanaverkolla ja sitten ladoin sammalta verkon päälle. Vielä toinen verkko sammalen päälle ja: tadaa! Se on siinä!

Tämä kanto on lammen vieressä vähän ongelmallisessa paikassa. Talvisin ja keväisin tähän kertyy lumien sulamisvesiä ja ennen roudan sulamista paikassa saattaa olla useiden senttien syvyydeltä vettä. Lisäksi tuohon kohtaan on levinnyt ihan hurjasti vuohenputkea, jota en meinaa saada hävitettyä millään. Millä tavoin te olette päässeet vuohenputkesta eroon?

Laiton kannon juurelle nyt ruukussa olevan ruusubegonian. Mahtaisikohan kotkansiipisaniainen pystyä kilpailemaan vuohenputken kanssa ja selviämään talvimärkyydestä? Ajattelin kokeilla.

 

Koska vauhtiin oli päästy, piti sitten toisellekin kannolle askarrella hattu. Tätä nostin hieman laittamalla nurin päin olevan ruukun korottamaan harjaa korkeammalle. 

Tämän kannon ympärys odottaa vielä kasvillisuutta, mutta eiköhän se tästä kohta lähde etenemään. Vielä löytyy pihasta yksi kanto, jolle hatun voisi askarrella...

Loppuun kuvat Sir Silverin taidonnäytteestä; täysin entisöity pompannappi, jolla aiomme huristella tänä kesänä, jos ei muuta niin ainakin jätskille =)

Takaisku

Uhattu takatalvi ei ole onneksi saapunut niin rajuna kuin peloteltiin. Pysyköön poissa minun puolestani! Onneksi emme ole saaneet edes uutta lunta niskaamme. Kun maa on jo näkyvissä, ei tuulet ja kylmyskään haittaa, lumikinokset masentaisivat paljon enemmän! Tämä namupala on jo sulattanut minut täysin, vaikka alku ei näyttänyt lupaavalta. Tosin vappuparaatissa sillä ei vielä kruisailla =)

Takatalven lisäksi kohtasin odottamattoman takaiskun, kun kamerani pimeni ja kuvaaminen on nyt toistaiseksi mahdotonta. Toivon, että kyse on vain akusta tai laturista, en millään raaskisi luopua rakkaasta kamerasta. Toistaiseksi on siis pärjättävä arkistosta löytyvillä kuvilla.

Viikko sitten laitoin akileijan siemeniä multaan ja koska ensi yönä pitäisi kovien pakkasten olla toistaiseksi ohitse, ajattelin siirtää ne terassille kylmäkäsittelyyn. Toivon kovasti niiden itävän, sillä akileijat ovat yksiä lemppareitani. Viime kevään ankarat pakkaset tuhosivat ainoan kulta-akilejani ja olenkin haeskellut sen siemeniä kaupoista toistaiseksi tuloksetta. Kukkien väri on kauniin vaaleankeltainen, lähes limen värinen. Ihan huippu! Vinkatkaa, jos olette törmänneet siemeniin jossakin!

Tervetuloa lukijajoukkoon Susanna!

Kaarnaa ja kukkiakin =)

Näin kukkien puutteessa on kiinnitettävä huomio muihin yksityiskohtiin puutarhassa. Puiden ja pensaiden rungot ovat lähemmin tarkasteltuna hyvin erilaisia.

Nuoren koivun (Betula pendula f. crispa) runko ei ole vielä yhtä valkoinen kuin iäkkäämmissä. Tosin en ole nähnyt tätä lajiketta muistaakseni koskaan aikuisena. Säilyttääköhän se punertavan sävynsä?

Jasmikkeen kuori hilseilee ja muistuttaa melkein shakkiruudukkoa. Alkuun luulin, että pensaita vaivaa jokin, mutta ilmeisesti niiden kuuluukin olla tuollaisia. Ainakin meillä kaikki vanhemmat oksat tulevat tämän näköisiksi.

Samettisumakki verhoutuu pehmeään nukkaan. Oksia on ihana silitellä =) Tämän istutin koemielessä keväällä ja niin toivon, että se kotiutuisi. 

Sir Silver tuli huomauttamaan, että kukkiihan ulkona parhaillaankin =) Toivottavasti tämän kukinta saadaan loppumaan ja alta kuoriutuisi oikea kaunokainen. (Kuva viime viikonlopulta, kun lunta vielä oli.)

Rauhallista ja iloista adventtiaikaa kaikille!