maanantai 28. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen pyhinä


Istutin pääsiäiskukat eilen. Se olikin ainut aurinkoinen päivä pääsiäisen pyhistä. Aurinkoisella rappusella oli lämmin kiepauttaa pajuista pieni pesä narskujen seuraksi.


Pakkanen on murentanut muutaman tiilipolun tiilistä, mutta ei se haittaa. Tiesinkin niin käyvän.


Kevään ensimmäisiin töihin kuuluu iisopin kukkavarsien leikkaus. Puska näyttää alkuun aika rujolta, mutta pian uusi kasvu peittää risukasan.


Onneksi vieressä on havuja tuomassa vihreyttä. Tarhakataja 'Mint Julep' on osoittautunut loistovalinnaksi kasvupaikalleen. Taidan hankkia näitä muutaman lisää.


Tänään siivoilin paraatipenkin kuolleista perennanvarsista. Uutta kasvua ei vielä ollut näkyvissä.


Paitsi tämä yhden ainokainen lumikello. Näitä oli viime vuonna jo pieni mätäs, toivon mukaan lisää siis nousee.


Lumikellosta innostuneena kävin kurkkimassa krookusten kasvupaikoilla, ja kyllä! Täältä niitä ponnistaa! Aika ihmeellistä =)

Aurinkoista viikkoa kaikille!

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Uusi huiska


Huiska on osoittautunut kaikkein rakkaimmaksi leluksi. Kun ensimmäisen elämä jäi kovin lyhyeksi, ostin uuden.


Uudessa on pitkä varsi ja kolme vaihtopäätä.


Kaikkia rakastetaan kovin. Niin kovin, että yksi on laitettu piiloon (minulta) ja kahdella muulla on jo sulkasato.


Vanha huiskakin on vielä tallessa ja kelpaa jopa omatoimisiin leikkeihin. Pahoin pelkään, että uudetkin näyttävät pian tältä.

Tänään saapuivat joutsenet, olipa ihanaa kuullaa niiden laulua! Kevät on tullut =)


Tervetuloa uudet lukijat Gitta ja Joku Varpuslintu!

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Puutarhatuulien odottelua


Keväiset puutarhatuulet ovat väistäneet huolella Haapalehtoa.


Kylvöksistäkin vasta orvokkien ja tähkäverbenoiden pusseja on raotettu vaikka siemenpusseja on kertynyt jonoksi asti.


Kevätmieltä kaivellakseni latasin puhelimesta tietokoneelle kaikki puutarhasta otetut viime hetken räpsyt viime heinäkuulta ennen lähtöämme.

Knock, knock. Who's there? - Köynnöshortensia koputtelee jo leikkimökin ovea.

Kun ulkona näyttää ankealta ja aurinkokaan ei ole hetkeen pilkahdellut, koitan edes kuvissa katsoa koiranputkien ja niittyleinikkien ohi ja keskittyä siihen, mikä on kaunista.


Uusia projekteja ja kohennusta vaativia kohteita olisi enemmän mitä kesässä valoisia tunteja. Kaiken tämän edessä tuntee lähes voimattomuutta; jaksanko, ehdinkö? Mistä aloitan?


Onneksi puutarhalla niinkuin minullakin on lupa olla keskeneräinen.


Valmista ei ehkä tule koskaan, mutta edistystä on tapahtunut meissä molemmissa. Tämänkin tunnustaminen on ollut työn takana.


Leppoisia puutarhatuulia odotellessa: Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ihanille!