Uusia ihastuksia

Tänään on lämpö hellinyt puutarhaa ja -tarhuria. Oli vain haahuiltava pihassa ja ihailla kasvua =)

Käväisin eilen Plantagenissa ja vaikka tarkoituksena oli hakea vain yksi havu, sorruin jo kesäkukkiin =) Tämä petunia oli niin ihqun värinen, etten vaan voinut jättää sitä ottamatta! Nyt vaan toivotaan lämpimiä öitä, etteivät ihanuudet palelluta itseään.

Muistin minä sentään sen havunkin =) Sille oli paikka jo katsottuna lammen reunalta ja siihen se istuu niin sopivasti, että tuntuu kuin se olisi ollut siinä aina.

Tunnustan että kävin jo aikaisemminkin taimiostoksilla ja silloin mukaani tarttui pari heinätupsua mihinkäs muualle kuin lammen reunalle. Tästä hentoisen näköisestä alusta pitäisi kasvaa lähes kaksimetrinen elefanttiheinä. Vaikka niiden talvenarkuudesta varoitellaan, ajattelin kokeilla josko se menestyisi tässä pihan yhdessä suojaisimmassa paikassa.

Tämä tupsu on nimeltään isosiniheinä ja se oli pakko merkitä metrin mittaisella kepillä, etten nyppää sitä pois juolavehnänä =)

Palloesikon juurella söpöstelee tällainen matala kukkapallo. Kukka vaikuttaa muuten samalta, mutta siltä puuttuu varsi lähes kokonaan. No, onhan meissä ihmisissäkin pidempi- ja lyhempikaulaisia!

Uusia narsisseja avautuu päivittäin. Voi minua onnetonta, kun olen tämänkin nimen kadottanut johonkin! Tämän juurelle piilotin itäneen tammenterhon, joka löytyi takapihalta. Katsotaan lähteekö se kasvamaan =) Tervetuloa lukijaksi between!

Pieni polku... halki vie

Sain polun valmiiksi tänään. Onneksi laattoja löytyi riittävästi! Niitä jäi vielä ylikin, joten luultavasti teen johonkin toisaallekin polun =)

Tuohon polunhaaraan oli ihan pakko saada istumakivi =) Onneksi sopiva löytyi ja sain vielä apuvoimia sen siirtämiseen paikoilleen.

Siirsin tuohon reunaan muutaman heiveröisen kurjenpolven, jotka vielä olivat jotenkuten hengissä. En tiedä, miksen saa niitä menestymään? Olen kokeillut auringossa ja varjossa, kuivassa ja multavassa maassa, mutta toistaiseksi ne vain kituvat. Jos sinulla on vinkata neuvoja niin olisin kiitollinen!

Palloesiko on kohta avannut kaikki kukkansa. Se on niin ihana! Harmi, että myös niin oikukas kasvatettava siemenestä. Olisi ihana saada näitä muissakin väreissä.

Idänvirpiangervon juurelle on jostain ilmestynyt idänsinililjan tupsu. Kuinka sopivaa =) Huomasin sen ensimmäistä kertaa vasta viime keväänä ja nyt tiesin odottaa sitä. Tervetuloa! Tämä yksilö on paljon kookkaampi kuin ne muutamat pikkuiset, jotka ovat omenapuun alla. Voisikohan varjoisampi paikka vaikuttaa niiden kokoon näin paljon?

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Aamusumussa

Aamusumussa on jotakin armollista. Se sallii ajatustenkin olevan hieman sumuisia ja antaa puutarhurin haahuilla kameran kanssa vailla päämäärää. Krookuksien lakastuttua vuorossa on palloesikko. Kylvin tämän siemenestä monta vuotta sitten ja kun ruukkujen pinnalle ei kylmäkäsittelyistä huolimatta koskaan ilmestynyt mitään, kippasin mullat pettyneenä kukkapenkkiin. Seuraavana vuonna ilmestyi tämä yksi taimi ❤ Joka kevät jännitän, onko se selvinnyt talvesta.

Keltavuokkojen mätäs leviää hiljalleen vanhan omenapuun alla. Vuokot pelastettiin erään rakennustyömaan alta turvaan. Vaikka silloin en niistä niin välitänyt (inhosin keltaista), olen nyt niin tyytyväinen, että otin kuin otinkin pienen juurakon itselleni. Vieressä keltanarsissit ovat valmiina aloittamaan oman loistonsa.

Viimehetken pelastuksen koki myös alppiruusu, jonka väliaikaisistutus uhkasi venyä luvattoman pitkäksi. Taimi odotti lammen valmistumista ja joutui kitumaan huonolla paikalla ja huonossa hoidossa. Toivon sen elpyvän nyt, kun se viimein pääsi parempaan paikkaan. Kitkemisen myötä tilaa näyttyisi olevan vaikka kuinka uusille taimille =)

 

Sinikuusama ilahduttaa aikaisella vihertymisellään, kohta on myös sen kukinnan aika. Kukat ovat hyvin vaatimattomat ja niitä tuskin huomaa muusta kuin hyönteisten surinasta pensaan ympärillä.

 

Vuoden ensimmäinen nurmikonvaltaus on tehty ja maata on muokattu uusia taimia varten valmiiksi. Takana on musta-valkoinen istutusalue (hih, asiaan perehtymättömät voisivat kyllä kutsua tuota ruskea-vihreäksi).

Mikäs kasa tässä sitten lojuu? Vanhassa pihassa on onni tehdä välillä yllätyslöytöjä. Nämä vanhat betonipalaset ovat lojuneet pusikossa samalla kun olen tuskaillut sopivien litteiden ja laakeiden kivien puuttumista. Näistähän minä saan rakennettua juuri sopivat hoitopolut istutusalueiden keskelle! Tuskin maltan odottaa, että pääsen työhön!