perjantai 26. helmikuuta 2016

Korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten


Voi ihmettä! Juuri kun olin sysännyt haaveen kissanpennusta keväämmälle, kun oikeaa ei tuntunut mistään löytyvän, niin se sitten tapahtui. Ikionnellisena varasin yhden, mutta hakumatkalle lähtiessäni sir Silver ajatteli ääneen, että pitäisiköhän pennulle ottaa kaverikin. Ja niinhän minä sitten tulin kotiin kahden vauvan kanssa.


Meidän maailmamme pyörii nyt näiden kahden söpöliinin ympärillä. Alkujärkytyksestä toivuttuaan herra R jo kutsuu pentuja takaa-ajoon. Rouva M sen sijaan ei pennuista välitä, kunhan ne pysyvät poissa hänen ruokakipoltaan.


Saammeko siis esitellä: prinsessa Anastasia


sekä herra Fileas Fogg! Ja kyllä täällä hereilläkin ollaan, kamera vaan ei pysy silloin vauhdissa mukana =)

maanantai 22. helmikuuta 2016

Talvilomaviikolla


Yön lumisade oli tehnyt puiden oksista pitsiä. Oli pakko kuvata taas vanhat tutut paikat.


Luistelemaan ei ole enää ollut asiaa.


Lintulautaa saa olla täyttämässä joka päivä ja talipallot hupenevat hetkessä.


Pimeinä iltoina voi leikkiä taskulampun luomilla varjoilla.


Muistitauluun on ilmestynyt tärkeä viesti. Meillä on talvilomaviikko, toivon mukaan ulkoilusäät suosivat! Leppoisaa viikkoa kaikille =)

lauantai 13. helmikuuta 2016

Talvipistokkaita

Omenapuu 2010

Olen monena vuonna halunnut kokeilla kasvien lisäämistä pistokkaista, mutta tähän mennessä vasta kerran olen sitä tehnyt. Nyt päätin testata talvipistokaslisäystä.

Omenapuu 2012

Netistä löytyneiden ohjeiden mukaan pistokkaat tulisi ottaa jo syksyllä, mutta se on mahdollista myös kevättalvella kovimpien pakkasten jälkeen. Pistokkaita leikkasin rusopajuangervosta (ihan varma en ole nimestä), syyshortensiasta, lumimarjasta ja villiviinistä. Tökkäsin oksat kostealla hiekalla täytettyihin maitopurkkeihin ja vein kellariin. Omenapuiden kukinta-aikaan mennessä niihin on toivon mukaan ilmestynyt juuria ja voin istuttaa ne yksittäin purkkeihin vahvistumaan. Katsotaan, miten kokeilussa käy!

Onko teillä kokemuksia pistokaslisäyksestä?

maanantai 8. helmikuuta 2016

Suunnitelma tarkentuu


Tein kuvankäsittelyohjelmalla alustavan suunnitelman tienvierustan nurkkauksen tulevista istutuksista. Olemassa on jo syreenit, mongolianvaahterat, tatar ja viiruhelpi. Alue rajautuu vasemmassa reunassa roskakatokseen ja vasemmalla syreeniaidanteeseen. Syreenien oikealla puolella kulkee kylätie. Ensimmäinen kuva toimi innoittajana suunnitelmalle. Seuraavaksi vuorossa pieni kuvakavalkadi (sillisalaatti) alueen muutoksesta.

Näkymä tielle päin toukokuussa 2015. Tie kulkee kahden ison kiven takana kuvan ylälaidassa.

Hyvin vähän tulee otettua kuvia suoraan tuonne tielle, koska istutuksia ei vielä ole ja toisaalta naapuritalo tulee silloin kuviin väkisin.

Huhtikuu 2012
Roskakatos tehtiin paikalleen 2012. Syreeni"aita" näkyy heikosti ojan reunassa. Heinät tukahduttavat tehokkaasti syreenien kasvua ja minä olen ollut laiska kitkemään.

Toukokuussa 2012.
Kannon takana on kaksi mongolianvaahteraa. Niiden ja katoksen väliin istutin tatarta, viiruhelpeä ja yrttiminttua periaatteella vahvimmat pärjää. Toistaiseksi kaikki ovat hengissä.
Elokuu 2012
Alkuun suunnittelin tyytyväni noihin parvekelaatikoihin, mutta arvaahan sen kuinka siinä sitten kävikään.

Toukokuu 2013.
Parvekelaatikot jäivät jo seuraavana keväänä ja uusi istutusalue alkoi muotoutua katoksen ympärille.

Heinäkuu 2015
Kesäkuu 2015

Viileä ja kostea alkukesä laittoi perennat kasvamaan kohisten. Yllä oleva kuva on otettu katoksen takaa, jolloin katos jää vasemmalle puolelle ja mongolianvaahterat kuvan oikealle puolelle.

Tähkäverbena
loistosalvia
Uusista perennoista ajattelin kokeilla tähkäverbenan ja loistosalvian kylvämistä. Onko teillä kokemusta näiden kasvien kasvattamisesta siemenestä?

Keskiympyrän kultatyräkin ajattelin jakaa ja siirtää uuteen paikkaan.

Kultatyräkkiä voin jakaa olemassa olevista puskista ja toivon mukaan jättipoimulehteäkin löytyy sen verran, että saan muutaman jakopalan sitäkin. Väliin tulee vielä täytteeksi jotakin maanpeitekasvia, ehkä rentoakankaalia. Ehkä sinne tänne isomaksaruohoa ja erilaisia sipulikasveja kevätkukintaa varten. Lisäksi minulla on iiristä, joka pitää joka tapauksessa jakaa, joten ajattelin tökätä sitä myös tuonne väleihin, vaikken niitä suunnitelmaan laittanutkaan.

Pihlaja-angervo

Tuosta suunnitellusta nurkkauksesta jos jatkettaisiin tien viertä oikealle päin, ajattelin istuttaa parin neliön alueelle pihlaja-angervoa ja voisihan siellä joitakin havujakin olla. Sitten taas olisi vuorossa jokin vastaava perenna-alue, mutta ehkä toisenlaisella värityksellä. Angervon avulla pitkän alueen saisi jaettua useampaan osaan ja tehtyä erilaisia "huoneita" niiden väliin. Näin istutusalue ei olisi yhtä pitkää pötköä ja siitä tulisi vaihtelevamman ja mielenkiintoisemman näköinen.

Vähän sekava sepustus tuli, mutta piti laittaa itselle muistiin, nyt kun viimeinkin sain jostakin ajatuksesta kiinni. Saapa sitten nähdä, mikä on lopullinen toteutus, suunnitelmia voi onneksi aina muuttaa =)  
Vesileimattomat kuvat sekä suunnitelmassa olevat kasvien kuvat on kopioitu törkeästi sieltä täältä netistä guuglettamalla kasvin nimellä.

Tervetuloa lukemaan Haapalehdon tarinoita Puutarhamyyrä!

PS. Kiitos kaikista kommenteista edelliseen postaukseen, ne lämmitävät kovasti mieltä.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Sydänsurua


Kävimme Rouva M:n kanssa rutiinitarkastuksessa. Tarkastuksessa kuuluikin sydämestä sivuääni ja saimme kehotuksen käydä tarkemmissa tutkimuksissa.

Tuu jo mamma!

Sivuääni ei minua liiemmin huolestuttanut, sillä oikealla ja ajoissa alkaneella lääkityksellä sen voisi saada pysymään kurissa hyvässä tapauksessa pitkäänkin.  Ja ikävä kyllä cavalierin ollessa kyseessä, tämä oli jo odotettua.

No mikä maksaa?!

Tarkemmissa tutkimuksissa sydämestä löytyi kuitenkin patti, joka todennäköisesti on kasvain. Ennuste ei ole hyvä, sillä kasvaimelle ei voida tehdä mitään. Silläkään ei ole väliä, onko kasvain hyvän- vai pahanlaatuinen, kun sijainti on pahin mahdollinen. Hoidoksi kirjoitettiin "hiljainen ja rauhallinen elämä". Ennustetta emme saaneet, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun eläinlääkäri näki vastaavaa. Läppävikakin löytyi ja siihen saimme lääkityksen. Resepti kirjoitettiin kuukaudeksi. Parempi sekin kuin viikoksi, koitan lohduttautua.

Riittääkö nää kuvat jo mami? Saisinko nyt niitä herkkuja?
Saamme heittää hyvästit metsälenkeille ja tyydymme lyhyisiin ja rauhallisiin ulkoiluihin pihassa ja lähipoluilla. Onneksi rouvalla ei ole kipuja. Tästä eteenpäin elämme hetki kerrallaan ja olemme kiitollisia jokaisesta yhteisestä päivästä.

EDIT: Kirjoitin tekstin heti tutkimusten jälkeen viikko sitten, mutten pystynyt julkaisemaan sitä silloin. Toipuminen tutkimuksesta kesti meillä molemmilla useita päiviä. Eilen rouva oli pitkästä aikaa oma itsensä. Ulkona kuljettiin häntä huiskuen niin kaukana kuin flexi antoi myöden, saatiin kunnon lumihepulit (kun sitä lunta vielä oli) ja ulkoilun jälkeen terassin rappusista ei oikaistukaan, vaan kierrettiin minua vastaan, mikä on ollut rouvan oma hassu tapa. Rakas M  

perjantai 5. helmikuuta 2016

Kuhinaa mietintämyssyyn


Ihana helmikuun valo alkaa vaikuttaa ja minäkin alan viimein heräillä talvihorroksestani. Puutarhablogit ovat täynnä toinen toistaan suloisempia kevät- ja kesäkuvia, jotka saavat ideat vähitellen pulpahtelemaan.
 

Olen jo pitkään miettinyt tienvierustan istutuksia, että jotain tarttis tehrä. Saimme aikoinaan (olisikohan noin 10 vuotta sitten?) ystävän kuusiaidan tieltä syreenipuskia, jotka ilman kummempia suunnitelmia laitettiin tien ja tontin väliin merkkaamaan yksityisaluetta. Koulun pihalle kun saattoi vielä meidän aikanammekin eksyä satunnaista kulkijaa luullen sitä yleiseksi alueeksi, vaikka koulu oli lakkautettu jo kymmenen vuotta aiemmin.


Siihen osaa pihaa ei ole kajottu sen koommin, vaan syreenit ovat saaneet olla ihan oman onnensa nojassa. Asia on vaivannut minua jo pitkään, varsinkin kun paikka on aivan keskeinen ja näkyy selvästi tielle. Ideat ovat kuitenkin olleet tyystin hukassa tähän asti.


Jotta pääsisin edes alkuun asiassa, päätin madaltaa kynnystä ja lähteä keväällä muokkaamaan aluetta yhdestä nurkasta käsin. En edes kuvittele pistäväni koko tienvierustaa kerralla kuntoon, koska siihen eivät riittäisi rahat eikä rahkeet, mutta tavoitteena on saada jostakin langan päästä kiinni ja siitä vähitelleen laajentaa istutuksia koko tien vierustalle. Vauhdittaakseni suunnitelmia minäkin sitten viimein liityin Pinterestiin ja unohduin heti kättelyssä tuntikausiksi bongailemaan upeita toteutuksia ja ideoita. Joten vaviskaa juolavehnät ja koiranputket, kunhan kevät taas koittaa, on teidän päänne menoksi jo ehtinyt muotoutua monen monta suunnitelmaa!

torstai 4. helmikuuta 2016

Jo vanhakin nyt nuortuu


Ostin epäillen Herra R:lle kissanminttuhiirun. Epäillen siksi, että juuri mitkään lelut narua lukuunottamatta eivät ole kelvanneet ja koska minkäänlaista kiinnostusta ei ole kukaan kissoistamme osoittanut puutarhassa kasvavaan kissanminttupehkoon. Vaan kuinkas kävikään...


16-vuotias "vanhus" intoutui antamaan kunnon pöllytystä hiirulle. Herra on selvästi kaivannut seuraa sen jälkeen, kun neiti S katosi syksyllä. Tämä ei yhtään helpottanut pentukuumettani...


Tervetuloa lukijoiksi Tuulikki ja Ruusunmekko =)