Hyvästejä

 

On aika sanoa hyvästit vanhalle vuodelle ja toivottaa uusi tervetulleeksi! Joudumme toistaiseksi sanomaan hyvästit myös lumelle, sillä plussakelit ovat saaneet sen hupenemaan silmissä.

Puut ovat jo karistaneet kauniit lumihuppunsa, maassa sitä sentään vielä riittää.

Pakkaskelit taisivat koitua tämän trooppisen eläjän kohtaloksi =)

Sadevesilammikko on jo sulana. Roskista päätelleen linnuille ovat tarjotut antimet maistuneet.

Taidamme joutua piakkoin sanomaan hyvästit myös kuusiaidalle. Mikäköhän tähän on iskenyt?

Yksi mysteeri on selvinnyt ja tunkeilija on paljastunut. 

Toivotan kaikille rauhallista uuden vuoden vastaanottoa. Tuokoon tuleva vuosi mukanaan onnea ja iloa meille kaikille! Nähdään ensi vuonna =)

Karsintaa

Olohuoneen uusi minimalistisempi tyyli. Hmmm... 

Olemme kaikki hieman hämillämme. Muutimme lähes 55m2 muualle, mutta silti meillä on tässä kaikki tarpeellinen. Mihin ihmeeseen tarvitsemme kaikkea sitä tavaraa?

Voin kuitenkin kertoa, että tämä on vain välivaihe, uudistus ei jää tähän. Mutta välillä tuntuu hyvältä pöllyttää omia piintyneitä ajatuskulkujaan verhojen ja mattojen ohella =)

Varaslähtöjä

Kuva ei tee oikeutta tälle hullulle taikapallolle = vapaa suomennos, huom.

Joululöhöilyn jälkeen oli kiva lähteä äidin ja siskosten kanssa pienelle alennusmyyntikierrokselle. Päämääränä oli huventuneiden lankavarastojen täydentäminen (no tätä ei usko kyllä kukaan) eikun siis öööö... kartuttamaan lankavarastoa tulevia projekteja varten? Sehän meiltä onnistuu! Vaihtoehdoista sokaistuneina valitsin itselleni oranssia sukkalankaa (aika mielikuvituksetonta, myönnetään). Kerään ei tosin ole lupa tarttua ennenkuin lasten sukat ovat valmistuneet, mutta eiköhän tuohon pian päästä käsiksi!

Lankakaupan vieressä sattui olemaan sopivasti kangaskauppa, joten pitihän sekin katsastaa. Varsinaisia namupaloja olikin tarjolla, mutta vain minä lankesin. Puolustukseksi sanottakoon, että olohuonetta on jo pidempään katsottu Sir Silverin kanssa sillä silmällä, että jotain tarttis tehrä. Olisikohan tässä tilkussa avaimet uudistukseen?

Pyörähdimme myös onnistuneesti kirpparilla ja parissa muussa paikassa. Päivän löydöt kruunasi nämä suloiset korvakorut, joita piti heti loppumatkan ajan testata =) Kotimatkalla visioin näille ja muille kaapista jo löytyville killuttimille telinettä, joka kyllä tyssäsi eläväisestä kuvailusta ja vakuuttelusta huolimatta Sir Silverin epäileviin katseisiin ja luennointiin fysiikan laeista. Jäämme siis hautomaan ideaa...

Loppuun vielä ennakkokurkistus elokuvastudioon (joka on pystytetty keskelle olohuonetta, huoh!), jossa viime päivät on aherrettu ensin hurjassa kokoamisvimmassa ja nyt ovat kuvaukset käynnissä. Lavasteet ja erikoistehosteet on jo mietittynä, mutta juonenkäänteet tuottavat hieman päänvaivaa. Jäämme jännityksellä odottamaan ensi-iltaa =) Leppoisaa pyhäpäivää kaikille!

Joulu saa tulla

Tonttujoukko on vallannut pianonpäällisen. Nekin odottavat kanssamme huomista juhlaa =)

Kuusi on koristeltu kimmeltäväksi, siitä iloitsee koko perhe karvakavereita myöten. Kaiken touhun keskellä haluan myös muistaa joulun sanomaa ja samalla toivottaa kaikille iloista ja tunnelmallista joulun aikaa yhden lempijoululauluni sanoin.

"En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan; 

ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan. 

Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo. 

Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan."

"Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu, 

Jumalan sanan valoa, joss' sieluin kirkastuu. 

Tuo kotihin jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin, 

Jumalan sanan valoa ja mieltä jaloa."

"Luo köyhän niinkuin rikkahan saa joulu ihana! 

Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa! 

Sua halajan, sua odotan sä Herra maan ja taivahan. 

Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!"

Pyryä ja pilkkuja

Eilen ja tänään on satanut lunta. Välillä isoja roikaleita, välillä tuiskua ja välillä jäätävää tihkua. Ensimmäinen lumiukkokin on saanut hahmonsa. Meitä kaikkia jännittää, onko se vielä aamulla paikoillaan.

Pitkän tauon jälkeen pihaan on ilmestynyt häirikkö, joka pakottaa neiti S:n keikkumaan puun latvaan ja Herra R:n mouruamaan uhkaavasti. Vielä en nähnyt tunkeilijaa, joten tiedossa ei ole, onko kysessä sama kiusanhenki kuin aiemmin. Tilannetta selvitellään!

Maahumala on virkeän näköinen kuusen helmoissa.

Kaksipuolinen essu on valmistunut pikavauhtia. Värityksestä voi päätellä saajan köökin sekä emännän vaatetuksen lempisävyt =) Näiden tekeminen on niin hauskaa, että ihmettelen, miksen ole täyttänyt kaappejani näillä kaikissa mahdollisissa sävyissä? Ja hei, huomenna on perjantai ja karkkipäivä!

Rämpimässä

Kun viikonlopun ajan ja ylikin on syönyt suklaakakkua luvattoman paljon, tekee jo mieli lähteä vähän lenkille. Vielä kun sattui aurinkokin pilkahtelemaan, ei ollut enää mitään tekosyytä olla vetämättä vaatteita niskaan. Sen verran löysäilin, että puin jalkaan kumisaappaat, nappasin kameran mukaan ja päätin lähteä vähän rämpimään.

Lahoavassa koivunkannossa kasvaa jokin mielenkiintoinen kasvi. Voisikohan se olla illakko? Lehtitupas ainakin näyttää vähän samalta. (Tässä kohtaa olen siis päässyt rämpimään postilaatikolle asti :D)

Yhä vaan jatkuneet sateet ovat nostaneet vedenpintaa joessa vielä entisestäänkin. Vesi on noussut myös jo pelloille, mutta vielä pääsin kuivin saappain joenpenkalle.

Vanhan kivisillan kauneus paljastuu vasta, kun suostuu laskeutumaan jyrkkää joenpenkkaa vesirajan tuntumaan. Viime talvena näin ensimmäisen kerran elämässäni saukon sukeltelevan koskessa. Tällä kertaa sain nauttia närhenpoikien (tai -tyttöjen, mistä minä tiedän =)) kiistelystä. Jos minulta kysytään, on närhellä mielestäni lintumaailman rumin laulunääni!

Rakastan pihlajanmarjojen kuvaamista! Kun koko muu maailma ympärillä on pelkkää ruskeaa ja harmaata, ovat punaiset marjat sinistä taivasta vasten jotakin sykähdyttävää! Tämän nimenomaisen pihlajapuun kautta tutustuimme naapurin hurmaavaan eläkeläispariskuntaan, jotka lahjoittivat meille kottikärryittäin perennoja. Kerroin aiheesta aikaisemmin täällä.

Kotiin palatessa aurinko olikin sitten jo laskeutumassa mailleen. Ja hei, ompelukoneeni on tullut kuntoon, hurraa! Mieli tekisi tehdä vaikka ja mitä, mutta nyt on keskityttävä, jotta joulupukin konttiin ehtii vielä ainakin yksi pehmeä paketti =)

Ajatuksia (joulu)lahjoista

Muutama vuosi sitten sain kääriä paketistani lahjan, josta olin haaveillut monta vuotta. Sir Silver oli luullut minun vitsailevan, mutta vilukissana tunnustan olevani ihan oikeasti onnellinen pehmoisesta lämmittimestä! Pullo on ollut myös korvaamaton apu helpottamaan vatsakipuista tai flunssaista pikkupotilasta.

Sen sijaan oikea vitsi meillä on perhepiirissä pienistä suloisista posliiniesineistä. Siksi onkin yllättävää, että muutamat sellaiset ovat löytäneet kotiimme ja ovat tulleet vieläpä niin rakkaiksi, että en luopuisi niistä =) Jouluksi takan reunalle muuttaa aina unelmoiva enkeli, jonka saimme joululahjaksi vastasyntyneeltä kummitytöltämme ❤

Olen niin monessa paikassa jo kertonut joululahjatavastamme, mutta ajattelin kertoa sen myös tässä. Joulun alla meillä on perinne, että suvun aikuisten kesken arvomme keskenämme, kuka ostaa kenellekin lahjan. Jokainen ostaa siis yhden lahjan sille henkilölle, jonka nimen hän hatusta nostaa. Tarkoitus on pitää salaisuutena, kuka kenellekin on paketin ostanut. Vasta avaamisen jälkeen sitten arvuuttelemme, kuka paketin olisi voinut lahjoittaa. Hauskaa ja kivaa sekä pohtia lahjan antamista että sitä, kuka juuri minulle on ostanut lahjan. Viime vuonna sain niin osuvan ja mieluisan lahjan, että luulen lahjan antajan saaneen kyllä vähän apua jostakin suunnasta =)

Käsityöpussukkani (yksi niistä). Kuva ei liity mitenkään tähän aiheeseen, eikä ole ihan tuorekaan. Koittakaa kestää ;)

Itse nostin arvonnassa tänä vuonna ehkä kaikista vaihtoehdoista helpoimman mahdollisen. Nyt odottelen, että ompelukoneeni tulisi huollosta tarpeeksi ajoissa, että pääsisin tositoimiin. Kankaat on jo sentään hankittuna! Mukavaa viikkoa kaikille!

Joulukuun kukkia

Viikonloppuna täällä paistoi aurinko sitten... syyskuun, tai siltä se on ainakin tuntunut! Kameraakin pääsi pitkästä aikaa ulkoiluttamaan.

Pitkään jatkuneet sateet ovat nostaneet joen pinnan lähes tulvakorkeuteen.

Kotipihan lammessa on joka pakkasaamun jälkeen uusi kuviointi. Viimeksi se oli täynnä nyppyjä ja röpelöä, nyt oli vuorossa viivasuoria linjoja ristiin rastiin.

Yön sateen jälkeen idänvirpiangervo oli täynnä jäätyneitä vesihelmiä.

Aurinko kultasi mustilanhortensian kuihtuneet kukinnot.

 

"Puutarhakauden" pisimmän kukkimisennätyksen tekevät  illakko ja kivijalan viereen itsestään kylväytynyt orvokki, jotka ovat kumpainenkin kukkineet nyt yhtäjaksoisesti kesäkuun alusta lähtien eli yli 6 kuukautta!

 

Unikkokin näyttää siltä, että alkaa kohta kasvattaa kukkavanaa. Mikäs siinä, kyllä joulu-unikkokin kelpaa =)