Juhannuksen kukkajuhlaa

Sateisen sään siivittämänä tulin toivottamaan aurinkoista juhannusta. Eilen aurinko vielä pilkahteli, mutta tänään taivas on verhoutunut harmaaseen. Onhan siitä apua, että taivas hoitaa istutusten kastelun, niin minä säästyn kannujen kantamiselta =) Keskiympyrän konnantatar on yksi monista, joka on selvästi nauttinut kosteudesta ja viileydestä.

Susiportin alppikärhön kukoistusta ei pysty kuviin vangitsemaan. Harkitsen polun siirtämistä portin viereen, sillä kaikki kukat kurottelevat ulkopuolella ja köynnöksen kauneus jää ohikulkijalta piiloon.

 
Akileijat ihastuttavat aina vaan. 'Black Barlow' raottelee alemmassa kuvassa jo terälehtiään. Harmikseni odottamani kulta-akileijan jälkeläinen ei ole vanhempansa kaltainen, joten ensi keväänä on tiedossa siementen metsästäminen ja kylvöpuuhat sen saamiseksi takaisin.

Rajapyykkiä verhoaa hernepensas. Vaikka pensas on jo monen metrin korkuinen, jää se tontin laidalla huomiotta. Mahtaisikohan tästä onnistua pistokaslisäys?

Nuokkusyreeni vielä odottelee ja ihan hyvä niin. Näin syreeneistä saa nauttia pidempään =)

Nämä suloiset napit kun saisi ommeltua talven varalle talteen. Monesti nuppu on yhtä ihastuttava ellei suloisempikin kuin auennut kukka.

Saunapolku on päässyt ruohottumaan, vaikka tuosta kuljetaan päivittäin myös puutarhavarastoon. Olisi aika kaivaa taas hara esille.

Suloista juhannusjuhlaa kaikille!

Vihertää

Kaivattu sade hellii puutarhaa. Pensaat ja puut pullistelevat silmujaan ja maasta ponnistaa kaikenmoista piippaa. Hihkaisin pidättyväisen toiveikkaana, kun huomasin pionin juurelta puskevan pikku-akileijan; voisiko se olla kulta-akileija? Muita akileijoja ei kasva kovin lähellä, mutta vastausta saatetaan joutua odottamaan ensi kesään...

Nämä sen sijaan ovat varmasti laukkojen siementaimia, jippii! Olen joka vuosi jättänyt siemenkodat paikoilleen, mutta nämä ovat ensimmäiset itäneet. Nämä voisi siirtää vaikka lammen reunalle, kunhan ovat ensin vähän vankistuneet.

Pohjantähti-ruusu suitsittiin harjateräksellä takaisin pystyyn. Yli kaksimetriset piikikkäät piiskat ovat raapineet ikävästi ohikulkijoita, mutta eivätpä enää! Ajan myötä täytyy kehitellä jotakin tukevampaa villikon taltuttamiseen.

Puutarhan levähdyspaikat ovat toistaiseksi yhden hengen seisomapaikkoja. Eipä sillä, että nyt ehtisikään istuskella =)

 

Sisällä kylvökset ovat pysyneet toistaiseksi aisoissa. Siemenpusseja olisi kyllä, mutta multa on aina lopussa. Runkohortensia ja -ruusu vihertävät jo reippaasti, mutta vielä on maltettava pitää niitä sisällä. Toiveissa on kuitenkin, että pääsisin kylvämään jotakin ulos harson alle. Leppoisaa sunnuntaita kaikille! Ja uudet lukijat Terhi ja Mari L tervetuloa =)

Puutarhahaahuilua

Riemukas kotiintulotoivotus

Puutarhatauon aikana ajatukset ovat nollautuneet. Työhön tarttuminen tuntuu tahmealta, haahuilen pihalla kameran kanssa osaamatta oikein kuvatakaan mitään. Nurmikkokin pitäisi leikata, ennen sitä ei tee mieli ottaa kuin lähikuvia. 

Tämä on ostettu nimellä Paeonia lactiflora 'Krinkled White'

Lähes kaikki pionit ovat tällä hetkellä kukassa. Tässä on ihana hennon vaaleanpunainen sävy.

Riemukseni jasmikkeet ovat avanneet nuppunsa! Pensas on hetken aikaa niin kaunis, kun se on täynnä kukkia ja kukat tuoksuvatkin niin ihanasti. Muistiinpanoni ovat joidenkin vuosien osalta luokattoman huonot, en enää muista mikä lajike tämä tarkkaan ottaen onkaan. Mutta onneksi se ei vähennä kukinnan kauneutta.

Varjoisan paikan valamonruusu on aloittanut kukinnan noin viikkoa myöhemmin kuin auringossa kasvava. Ruusu säilyy hieman varjossa heleän vihreänä, eikä tähän puskaan iske toukatkaan. Taidan siirtää kaikki valamonruusuni tämän rivistön jatkeeksi.

Tuliaisiksi mökiltä saatiin metsän herkkuja. Lapset innostuivat niin, että kävivät kupillisen poimimassa joka päivä. Se riitti mainiosti piirakkaan ja vielä jäi naposteltavaakin =) Tuoreet marjat sopivat mielestäni parhaiten piirakkaan, jossa vain pohja käy uunissa. Päälle vatkataan kevyt kerma/smetana-vaahto =) ja siihen tuoreet marjat. Sen verran väsynyt olin kotiutumisesta, että unohdin kostuttaa pohjan, ja nautimme hitusen kuivempaa versiota. Parhautta oli, että kummipoika piipahti sitä myös maistelemassa. Onnea matkaan J!