Onneksi on daaliat

Paraatipenkin kesäkukat ovat viimein ehtineet kukkaan. Kylvin siemenet todella myöhään, muistaakseni kesäkuun puolella. Keväällä aina unohtuu, kuinka isoksi röyhytatar ryöpsähtää, nytkin osa taimista jäi täysin jalkoihin. Ensi vuodeksi pitää miettiä, mikä on penkin kohtalo. Kesäkukilla kestää turhan kauan tulla näyttäviksi, mutta toisaalta paikka on haastava monelle perennalle. Onneksi pitkien talvikuukausien aikana ajatus voi kirkastua.

Sateista huolimatta daaliat ja miekkaliljat ovat kasvaneet komeiksi. Nuppuja on varsinkin daalioissa paljon, miekkaliljoissakin vielä muutamia. Ostopussien kyljissä olleet kuvat näyttivät kukkien olevan lähes täysin samaa sävyä, mutta totuus on vähän toinen. Ei silti haittaa, tykkään molemmista.

Puutarhuroinnin ja arjen lomassa pitää muistaa myös levätä ja ottaa rennosti. Onneksi on hyvät mallit. Mukavaa viikkoa!

Villin polkupenkin unikot

Vaikka monivuotiset unikot hävisivät viime talven myötä, ovat yksivuotiset korvanneet menetyksen.

Kylvin viime kesänä pioniunikoita polkupenkkiin, mutta en ehtinyt nähdä niitä kukkivana. Keväällä osa siemenkodista oli vielä terhakkaasti pystyssä ja täynnä siemeniä, joten ripottelin siemenet maahan.

Kerrottukukkaisia ei ole toistaiseksi avautunut, mutta nämäkin ovat ihan huippuja. Olen myyty! Näille on löydyttävä jatkossakin aina joku paikka, eiköhän se onnistu =)

Syreenien aikaan

Tuuli ja sade veivät omenankukat mennessään, mutta ei hätää! Syreenit jatkavat.

Maisemat ovat vihertyneet hetkessä. Ei siitä ole montaakaan viikkoa, kun kaikki oli vielä paljasta.

Lammikon 'Mai Tai' selvisi onneksi talvesta. Tykkään tästä hirmuisesti!

Myös 'Albina Plena' kuuluu selviytyjiin. Monissa muissa kärhöissä ei näy vielä mitään elon merkkiä. Toivon mukaan ne nousevat vielä.

Roskakatoksen ruusukaaret ovat sitä vastoin tyhjänä. Pohjantähti ei selvinnyt ankarista olosuhteista.

Pensassembran kukinta on häkellyttävän pinkki.

Hankin ensimmäisen atsaleani. 'Ruususen uni' ei ehkä kuulu kaikkein varmimpiin, mutta toivon sille silti pitkää ikää.

Keskiympyräkin on jo ihanan rehevä.

En tiedä teinkö virheen, kun hankin oranssikeltanon. Yhdestä ainoasta taimesta on syntynyt koko tämä pehko viime kesän aikana. Onpahan ainakin jotakin, millä paikata talven tekemiä tuhoja.

Loppuun kuva ihanasta kesädaaliasta. En voinut vastustaa tätä pienikukkaista miniversiota! Suloista viikkoa!

Motivointikuvia

Tänään aukesi kotipihan jätskibaari. Makuvaihtoehtoja oli vaatimattomasti vain kaksi, mutta palloja pyöriteltiin sitten useampia =) Näillä "helteillä" ei sulamisvaaraa ollut!

Herra R ei nauttinut jäätelöstä, mutta auringosta kyllä =)

Ruukkukukat ovat toistaiseksi säilyneet terassilla ilman suojapeitteitä, vaikka kylmiä öitä on ollut. Tämän pitäisi olla marketta, mutta näyttää mielestäni kovin erilaiselta, kuin aiemmin näkemäni. Ehkä se siksi tarttuikin mukaani!

Thalia on avannut ensimmäiset kukkansa ja se on kyllä tavattoman suloinen! Kivasti puutarhassa olevat narskut puhkeavat kukkaan vähitellen, niin ehtii ihailla suloisuuksia niiden ansaitsemalla hartaudella =)

Thaliat kukkivat tässä lipputangon edessä olevassa paahdepenkissä, jossa seuraavaa kukkaloistoa odotellaan unikoilta. Lemmikeitäkin tuosta kohta löytyy, vaikka en niitä ole koskaan kylvänyt. Siinä on rikkaruoho minun makuuni =) Saa puolestani levitä mielin määrin!

Pistänpä itselleni tänne vielä muistiin, kuinka motivoivaa on saada kitkettyä ja harattua keskiympyrän reunukset! Ennen-jälkeen -kuvat puhukoot puolestaan! Reunan kitkemisellä oli jo kiire, sillä ensimmäiset voikukat komeilivat siinä viikonloppuna. Jos edes vähän saisi hillittyä niiden kasvuvoimaa!

Keskiympyrän alareunalla elintilasta taistelevat viiruhelpi, peurankello ja tarha-alpi. Saavat siinä keskenään selvitellä välejään, minä en vielä puutu tilanteeseen, muuta kuin rikkaruohoja kitkemällä. Toisella reunalla viiruhelpeä pitää jo vähän rajoittaa, jotta se ei tukahduta punakakkaraa alleen. Huomiseksi on taas luvattu sateita. Kunpa vielä tulisi lämmintä, niin johan alkaisi kasvaa!

Äitienpäivän aattona

Tänään oli niin kylmän tuntuinen päivä, etten aikonut mennä ulos lainkaan. Ilta-aurinko kuitenkin houkutteli ja sain siistittyä takapihan istutusalueita, jotka uhkaavat kokonaan villiintyä. Susiportti on taas nimensä veroinen; kaatumispisteessä. Tein pikakorjauksen, mutta asialle pitää pian tehdä jotakin tai muuten kärhöjen käy huonosti.

Kukkapenkin taustana ollut risuinen ruusuaita pistettiin viime keväänä matalaksi ja jo loppukesästä eroa ei juuri huomannut. Sain kitkettyä kahdeksanmetrisestä penkistä noin kaksi metriä polun puolelta. Ruusun puolelta kitkeminen onkin sitten työläämpää, kun pitää varoa mahdottoman piikkisiä oksia ja toisaalta pieniä siementaimia. Nytkin ehdin jo löytää vaikka kuinka monta muuttoa kaipaavaa pikkuista alkua, jotka kaipaavat pääsyä väljemmille vesille.

Puutarhakierrosta tehdessäni pistelin samalla valmiit nimikyltit puiden ja pensaiden juurille. Läheskään kaikille ei kylttiä ole vielä tehty, mutta tätä työtä voi tehdä sitten talvella, kun muut puutarhahommat ovat tauolla.

Lipputangon juurella orkideanarsissi 'Thalian' nuput ovat vielä aika suppuisia.

Terassin vieressä kasvava vaahtera on tehnyt ensimmäiset kukkansa. Kukat ovat tosi söpöjä lehdettömässä puussa.

Hain pyöräkorin kellarista ja laitoin sen paikoilleen terassin kaiteeseen. Muratti oli säilynyt hengissä, vaikken ole kastellut sitä sen jälkeen, kun kannoin sen syksyllä kellariin. Ensi yöksi on luvattu aika kylmää, toivottavasti petuniat selviävät!

Ruukussa olevat helmililjat alkavat olla kukintansa lopussa, kun taas maassa olevat ovat vasta nostaneet kukkavanansa näkyviin lehtien suojista. Suloista äitienpäivää!

Uusia ihastuksia

Tänään on lämpö hellinyt puutarhaa ja -tarhuria. Oli vain haahuiltava pihassa ja ihailla kasvua =)

Käväisin eilen Plantagenissa ja vaikka tarkoituksena oli hakea vain yksi havu, sorruin jo kesäkukkiin =) Tämä petunia oli niin ihqun värinen, etten vaan voinut jättää sitä ottamatta! Nyt vaan toivotaan lämpimiä öitä, etteivät ihanuudet palelluta itseään.

Muistin minä sentään sen havunkin =) Sille oli paikka jo katsottuna lammen reunalta ja siihen se istuu niin sopivasti, että tuntuu kuin se olisi ollut siinä aina.

Tunnustan että kävin jo aikaisemminkin taimiostoksilla ja silloin mukaani tarttui pari heinätupsua mihinkäs muualle kuin lammen reunalle. Tästä hentoisen näköisestä alusta pitäisi kasvaa lähes kaksimetrinen elefanttiheinä. Vaikka niiden talvenarkuudesta varoitellaan, ajattelin kokeilla josko se menestyisi tässä pihan yhdessä suojaisimmassa paikassa.

Tämä tupsu on nimeltään isosiniheinä ja se oli pakko merkitä metrin mittaisella kepillä, etten nyppää sitä pois juolavehnänä =)

Palloesikon juurella söpöstelee tällainen matala kukkapallo. Kukka vaikuttaa muuten samalta, mutta siltä puuttuu varsi lähes kokonaan. No, onhan meissä ihmisissäkin pidempi- ja lyhempikaulaisia!

Uusia narsisseja avautuu päivittäin. Voi minua onnetonta, kun olen tämänkin nimen kadottanut johonkin! Tämän juurelle piilotin itäneen tammenterhon, joka löytyi takapihalta. Katsotaan lähteekö se kasvamaan =) Tervetuloa lukijaksi between!

Viikon väri: violetti

Ehdinpähän vielä mukaan! Viikon väri on siis violetti. Luulin, ettei minulla kuki mikään violeteista tällä hetkellä, mutta löytyihän niitä. Violettia ei löydy valtaisina yhtenäisinä alueina, mutta sen sijaan pieninä pilkkuina siellä täällä.

Tänä vuonna useammasta ruukusta löytyy violetteja kukkijoita. Tämä ruukkukukka olikin esillä jo aiemmin. Olikos se nyt tähtisilmä, vai timanttikukka vai mikä lie... Onneksi tuli helteet ja nuput alkavat avautua.

Harakankello on ihan itse löytänyt tiensä useampaankin kukkapenkkiin. Se on niin sievä nimestään huolimatta, että saa luvan kotiutua.

Tämä taitaa olla ukonkello. Näitä löytyy valkoisena, tällaisena hailakan liilana sekä vähän tummemman liilana.

Peurankello on soma. Nämä saisivat levitä vähän ärhäkkäämminkin, kuten monet muut sisaruksensa.

Näitä akileijoja putkahtelee milloin mistäkin. Nämäkin ovat ihan itsekseen kotiutuneet ja puutarhuri kiittää ja toivottaa tervetulleeksi =)

Kurjenpolvet eivät tykänneet lumettomasta talvesta ja tämä yksilö kukkii hyvin vaatimattomasti tänä vuonna. Onneksi ei sentään paleltunut kokonaan, kuten kävi muutamalle muulle taimelle. 

Hmmm... tämän daalian Piti olla tumman purppuran värinen, mutta... tällainen kukka siitä sitten tuli. Ihan nätti kuitenkin.

Sitten on vielä nämä kaksi, jotka ovat ihan siinä rajalla, ovatko ne nyt sitten violetteja? Sovitaan niin =) Pihakäenkaali on tavoiltaan vähän liian röyhkeä minun makuuni. Levittäytyy lupaa kysymättä mihin sattuu, eikä sitä oikein saa kitkemällä hävitettyä. Purppuramaksaruoho sen sijaan saisi minun puolesta tehdä samoin, mutta se tyytyy istumaan sievästi paikallaan. Ensi viikolla luvassa oranssia!