Viikonlopun ja alkuviikon aurinkoisessa säässä on ollut mahtavaa puuhastella. Kottikärryittäin talven aikana ja syksyltä jäänyttä roskaa on siivottu uuden kasvun tieltä pois.
Pääsin aloittamaan myös yhden uuden projektin, joka tehtiinkin ihan ex tempore. Ei nyt ehditty suunnittelemaan, kun kerran oli jo mahdollista toteuttaa =)
Siperianlehtikuusten alla oleva maa on pelkkää rikkaruohottunutta hiekka- ja soramaata, johon on vaikea löytää sopivia kasveja. No, kasveista minulla ei ole vielä tietoa, mutta paikka jäsentyi nyt paremmin, kun sain muotoiltua vanhoista tiilistä sen poikki kulkevan polun. Käytin kaikki nurkista löytyneet ehjät (ehjä sanan hyvin laajassa muodossa ymmärretynä ;)) tiilet, vaikka tiedänkin, että ne eivät tule olemaan ikuisia. Täyttömaata tarvitaan, mutta sen sulamista pitää vielä odotella. Nyt tuohon on kuitenkin jo paljon helpompi miettiä kasveja, kun alue on vähän jaettu osiin.
Ongelmana on suurista puista pitkin vuotta putoava ryönä, sillä lehtikuusista todella tulee roskaa! Mahtaisikohan saksankurjenmiekka selviytyä noin kuivassa paikassa? Heiniäkin tuohon voisi miettiä, niitä on vaan niin vaikea löytää. Katsotaan, mitä tästä syntyy!
Oi miten nätti tiilipolku! Olen miettinyt omallle pikkupuutarhalleni myös jonkin sorttista polkua, jotta olisi talvella helpompi käydä hakemassa purjoja. Kaipa tuoltakin materiaalia löytyy, ruukun palasia ainakin on kamalasti.
VastaaPoistaLehtikuusesta olen tykännyt aina. Niin nätti jokaisena vuodenaikana. Ja ne kevään violetit pienet kävyt ovat niin söpöjä!
Kiitos =) Tiilet eivät taida olla pohjolan oloissa kovin kestävä ratkaisu, mutta päätin ottaa riskin, kun en häviä kokeilussa mitään. Polut ovat tärkeitä puutarhan jäsentämisessä ja meilläkin on niitä aivan liian vähän. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...
Poista