Itäpihan myllerrys

Hihkuin sisäisesti silmieni osuessa kirpputorilla tähän porttiin. Onnesta mykkyrässä kannoin sen kotiin, vaikka minulla ei ole vielä aavistustakaan, mihin se laitetaan. Ja onhan tässä sentään aikaa kulkea portti kainalossa pitkin pihaa etsiskelemässä sitä lopullista sijoituspaikkaa. Näen jo mielessäni pionien ja köynnösten kurkottelevan portin takaa... Oiva ja inspiroiva löytö kerrassaan!

Mutta otsikon aiheeseen! Vaikka routa peittää maan ja vielä ei ole toivoakaan lapion upottamisesta multaan, olen jo mielessäni myllertänyt itäpihaamme kokonaan uuteen asuun. Tämä puoli pihasta on elänyt lähes oman onnensa nojassa nurmikon leikkuuta lukuun ottamatta. Tonttia rajasi täällä hoitamaton korkea kuusiaita, joka leikattiin alas viimeinkin viime keväänä. Kuusiaidan kaato antoi sysäyksen alkaa pohtia alueen suurempaa remonttia.

Itäpihalla kasvaa vanhoja kituliaita marjapensaita sekä puutarhavadelmaa. Marjapensaiden sekaan on luultavasti lintujen mukana levinnyt lumimarjapensasta, jota emme ole rajustakaan kurituksesta huolimatta saaneet hävitettyä kokonaan. Näistä syistä johtuen mielessäni on kypsynyt päätös hävittää huonokuntoiset pensaat ja aloittaa alueen muokkaus alusta. Listasin paikan plussia ja miinuksia:

+ multaisa maa

+ kaunis peltomaisema

+ aamuaurinko

- tuulisuus

- katolta tippuvat lumimassat

(- pitkä ja kapea muoto)

Lamppu ei ole vielä syttynyt, mitä alueelta tahtoisin. Hernepensaselämää Johannan kirjoitettua aiheesta Potagerin suunnittelu aloin miettiä muotopuutarhan mahdollisuutta. Muotopuutarhassa kuitenkin mietityttää säntillisyys, jonka en usko olevan vahvimpia puoliani =)

En löytänyt ainuttakaan kuvaa, jossa itäpiha olisi näkynyt kokonaisuudessaan sulan maan aikaan. Kertonee jotakin siitä, että ei ole puutarhamme paraatipaikkoja. Mutta josko tähän voisi tulla muutos! Onneksi vielä on hetki aikaa suunnittelulle. Kaikki ideat, hulluimmatkin, otetaan kiitollisena vastaan. Usein niistä ihan päättömistä ideoista jalostuukin parhaimmat =) Iloa viikkoosi!