Kun viikonlopun ajan ja ylikin on syönyt suklaakakkua luvattoman paljon, tekee jo mieli lähteä vähän lenkille. Vielä kun sattui aurinkokin pilkahtelemaan, ei ollut enää mitään tekosyytä olla vetämättä vaatteita niskaan. Sen verran löysäilin, että puin jalkaan kumisaappaat, nappasin kameran mukaan ja päätin lähteä vähän rämpimään.
Lahoavassa koivunkannossa kasvaa jokin mielenkiintoinen kasvi. Voisikohan se olla illakko? Lehtitupas ainakin näyttää vähän samalta. (Tässä kohtaa olen siis päässyt rämpimään postilaatikolle asti :D)
Yhä vaan jatkuneet sateet ovat nostaneet vedenpintaa joessa vielä entisestäänkin. Vesi on noussut myös jo pelloille, mutta vielä pääsin kuivin saappain joenpenkalle.
Vanhan kivisillan kauneus paljastuu vasta, kun suostuu laskeutumaan jyrkkää joenpenkkaa vesirajan tuntumaan. Viime talvena näin ensimmäisen kerran elämässäni saukon sukeltelevan koskessa. Tällä kertaa sain nauttia närhenpoikien (tai -tyttöjen, mistä minä tiedän =)) kiistelystä. Jos minulta kysytään, on närhellä mielestäni lintumaailman rumin laulunääni!
Rakastan pihlajanmarjojen kuvaamista! Kun koko muu maailma ympärillä on pelkkää ruskeaa ja harmaata, ovat punaiset marjat sinistä taivasta vasten jotakin sykähdyttävää! Tämän nimenomaisen pihlajapuun kautta tutustuimme naapurin hurmaavaan eläkeläispariskuntaan, jotka lahjoittivat meille kottikärryittäin perennoja. Kerroin aiheesta aikaisemmin täällä.
Kotiin palatessa aurinko olikin sitten jo laskeutumassa mailleen. Ja hei, ompelukoneeni on tullut kuntoon, hurraa! Mieli tekisi tehdä vaikka ja mitä, mutta nyt on keskityttävä, jotta joulupukin konttiin ehtii vielä ainakin yksi pehmeä paketti =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti