Ajatuksia (joulu)lahjoista

Muutama vuosi sitten sain kääriä paketistani lahjan, josta olin haaveillut monta vuotta. Sir Silver oli luullut minun vitsailevan, mutta vilukissana tunnustan olevani ihan oikeasti onnellinen pehmoisesta lämmittimestä! Pullo on ollut myös korvaamaton apu helpottamaan vatsakipuista tai flunssaista pikkupotilasta.

Sen sijaan oikea vitsi meillä on perhepiirissä pienistä suloisista posliiniesineistä. Siksi onkin yllättävää, että muutamat sellaiset ovat löytäneet kotiimme ja ovat tulleet vieläpä niin rakkaiksi, että en luopuisi niistä =) Jouluksi takan reunalle muuttaa aina unelmoiva enkeli, jonka saimme joululahjaksi vastasyntyneeltä kummitytöltämme ❤

Olen niin monessa paikassa jo kertonut joululahjatavastamme, mutta ajattelin kertoa sen myös tässä. Joulun alla meillä on perinne, että suvun aikuisten kesken arvomme keskenämme, kuka ostaa kenellekin lahjan. Jokainen ostaa siis yhden lahjan sille henkilölle, jonka nimen hän hatusta nostaa. Tarkoitus on pitää salaisuutena, kuka kenellekin on paketin ostanut. Vasta avaamisen jälkeen sitten arvuuttelemme, kuka paketin olisi voinut lahjoittaa. Hauskaa ja kivaa sekä pohtia lahjan antamista että sitä, kuka juuri minulle on ostanut lahjan. Viime vuonna sain niin osuvan ja mieluisan lahjan, että luulen lahjan antajan saaneen kyllä vähän apua jostakin suunnasta =)

Käsityöpussukkani (yksi niistä). Kuva ei liity mitenkään tähän aiheeseen, eikä ole ihan tuorekaan. Koittakaa kestää ;)

Itse nostin arvonnassa tänä vuonna ehkä kaikista vaihtoehdoista helpoimman mahdollisen. Nyt odottelen, että ompelukoneeni tulisi huollosta tarpeeksi ajoissa, että pääsisin tositoimiin. Kankaat on jo sentään hankittuna! Mukavaa viikkoa kaikille!