Myrskytuuli teki jälleen tuhojaan. Tällä kertaa luonnollisen karsinnan kohteeksi joutui keskiympyrän riippahuurrepaju. Ja juuri kun heinäkuussa kiittelin sen suomaa näkösuojaa, höh.
Tässä vielä kuva heinäkuulta. Paju peittää tien ja naapuritalot. Tuo mukavasti varjoa ja suojaa.
Näkymät ovat tyystin erilaiset. Varsinkin kotiin tullessa piha tuntuu kovin autiolta. Tuntuu kuin olisimme palanneet ajassa taaksepäin.
Runko halkesi kokonaan. Eipä taida tuosta enää versoa. Oksista leikkasin kolme pistokasta talteen, jospa puun saisi kasvamaan jossakin toisaalla uudestaan. Pistokkaasta kun tämäkin oli aikoinaan kasvatettu.
Koitan samalla nähdä asian valoisat puolet: keväällä mietimme pajun rankkaa karsimista, sillä sen juurelle on kylväytynyt aika ihanteelliseen paikkaan tammi. Päätimme silloin jättää pajun suojaamaan vielä tammea, mutta luonto päätti toisin. Toivon mukaan tammi lähtee nyt kohisten kasvuun!
No höh! Ei voi lohduttaa, että äkkiä se versoo uudelleen, kuten pensaista tai perennoista voi sanoa. Komea paju on ollut. Tammesta tosiaan tulee ajan oloon myös upea puu. Ja iso.
VastaaPoistaHöh tosiaan! Riippahuurrepajulla on kaunis kasvutapa, toivottavasti pistokkaista edes yksi onnistuu. Harmi ettei tammi ole yhtä nopeakasvuinen.
PoistaVarmasti tuntuu hetken aikaa oudolta. Sen verran tilaa ja näkymiä iso puu muuttaa. Toivotaan, että tammi ottaa nyt mojovan kasvupyräyksen.
VastaaPoistaOlen itse aika yllättynyt, miten suuren muutoksen yksi puun kaatuminen toi tullessaan. Toivotaan, että tammi hyödyntää nyt kaiken saamansa voiman ja valon!
PoistaHarmillista. Ison puun puuttumisen kyllä huomaa. Toivotaan tammelle suotuisaa kasvua.
VastaaPoistaNiinpä. Toivon mukaan tammi ei järkyty olosuhteiden muutoksesta.
PoistaMyrsky teki paljon tuhojaan. Harmillista. Onneksi ei kuitenkaan talo tms jäänyt alle.
VastaaPoistaTotta! Onneksi mitään ei jäänyt kaatuvan puun alle. Harmituksella selvittiin!
Poista