torstai 4. helmikuuta 2016

Jo vanhakin nyt nuortuu


Ostin epäillen Herra R:lle kissanminttuhiirun. Epäillen siksi, että juuri mitkään lelut narua lukuunottamatta eivät ole kelvanneet ja koska minkäänlaista kiinnostusta ei ole kukaan kissoistamme osoittanut puutarhassa kasvavaan kissanminttupehkoon. Vaan kuinkas kävikään...


16-vuotias "vanhus" intoutui antamaan kunnon pöllytystä hiirulle. Herra on selvästi kaivannut seuraa sen jälkeen, kun neiti S katosi syksyllä. Tämä ei yhtään helpottanut pentukuumettani...


Tervetuloa lukijoiksi Tuulikki ja Ruusunmekko =)

6 kommenttia:

  1. Onko kissaltasi tutkittu nivelrikko? 90% yli 12-vuotiaista kissoista sairastaa sitä, usein omistajan tietämättä. Ja se on kivulias, vaikkei kissa sitä näytä. Kannattaa tutkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos huolenpidostasi, mutta mikään kissan olemuksessa tai käytöksessä ei viittaa nivelrikkoon, vaan päin vastoin se on hyvinkin notkea ja leikkisä (kunhan löytyy herralle mieluisat lelut) eikä ylipainokaan vaivaa. Nivelrikkoa ei käsittääkseni pystytä lääkkeillä parantamaan eikä jatkuvaa kipulääkitystäkään varauksetta suositella, joten hoitona on ensisijaisesti kissan ympäristön järjestäminen helppokulkuiseksi. Enemmän olen huolissani leikki- ja painiseuran puutteesta, sillä herra selvästi ikävöi kaveria, kun on koko ikänsä tottunut laumassa elämään.

      Poista
  2. Herkullinen Herra R. Täytyyhän se minttuhiiri saada hengiltä.

    Juuso täyttää kesäkuun alussa 15 vuotta ja välillä ajattelen, että se on tyystin vanha ukko, eikä jaksa enää leikkiä. Vaan kyllä vanhakin kissa yllättää ja minun lankakeräni saavat kyytiä. Yhtenä iltana Juuso yritti väen väkisin sohvatyynyjen taakse ja peuhasi sohvalla niin, että tyynyt sinkoilivat. Istutin sille muutama vuosi sitten kissanminttua, joka alkuun ei kiinnostanut tippaakaan. Sen sijaan naapurin kissat kävivät makoilemassa meidän kukkapenkissä. Sitten siirsin kissanmintun alapihalle paikkaan, johon Juuso pääsee helposti itsekseen (Juuso ei ulkoile vapaana, vaan valjaissa, jotka usein meidän ollessa pihalla kiinnitetään puiden väliin pingotettuun juoksunaruun.) Alapihan kissanminttupehkosta tuli oitis Juuson lempipaikkoja ja siellä se puskee ja temppuilee minttujen joukossa mätkähtäen lopulta niiden sekaan päikkäreille.

    Herra R on aika lailla saman näköinen, kuin meidän Juuso. Luulen ja uskon, että lajikumppanin poistuminen aiheuttaa ikävää kissoissakin. Olenkin usein ajatellut, että joskus, kun Juusosta aika jättää, otan tilalle kaksi kissaa. Ihan sen vuoksi, että niillä olisi lajiseuraa. Juuso ei siedä toista kollia tässä taloudessa, joten uuden kissan ottaminen nyt voi tuottaa ongelia. Tyttärelläni on kaksi 10-vuotiasta maatiaiskissaa ja tuntuu, että ne ovat nyt iäkkäämpinäkin huomattavasti leikkisämpiä, kuin meidän Juuso on koskaan ollut. Kaverin kanssa on niin kivaa.

    Oikein mukavaa Runebergin päivää sinulle ja Herra R:lle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso ❤❤❤ Minunkin täytyy kokeilla kissanmintun siirtämistä, josko saisi paremman vastaanoton.

      Minäkin uskon kissojen (sekä myös koirien) ikävöivän lajikumppaneitaan, jos ovat sellaisen kanssa tottuneet elämään. Herra R ja neiti S tulivat alusta asti loistavasti juttuun keskenään ja rallit olivat sen mukaisia. Vaikka neidin menehtymisestä ei ole tullut varmuutta, en usko sen enää löytyvän mistään =( Olenkin pohtinut pennun ottamista Herralle kaveriksi, kunhan sopiva tulee kohdalle.

      Mukavaa viikonloppua teillekin!

      Poista
  3. Ihana yllätys tuo vanhuksen kissanminttupölly :D. Meilläkin äiti väitti ettei heidän Kaapo välitä kissanmintusta. No, kerran sitten toin Kaapolle kissanminttutomaatin ja seurauksena oli pitkä minttutrippi. Minäkin haluaisin Watille kaverin kun tuntuu että se on liiankin minuun kiintynyt. Jos Watilla olisi kaveri niin ei ehkä olisi niin tylsää sinä aikana kun olen töissä. Toisaalta sitten kisujen luonteiden pitäisi sopia keskenään, jotkut persoonat eivät sovi yhteen sitten millään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiirun saama suosio oli kyllä melkoinen yllätys =)

      Taitaa riippua paljon kissasta, kaipaako kaveria vai ei. Herra R on luonteeltaan alistuvainen, joten se on tullut molempien kissojemme kanssa hyvin toimeen. Mutta vain neiti S:n kanssa se oli sydänystävä.

      Poista