Sydänsurua

Kävimme Rouva M:n kanssa rutiinitarkastuksessa. Tarkastuksessa kuuluikin sydämestä sivuääni ja saimme kehotuksen käydä tarkemmissa tutkimuksissa.

Tuu jo mamma!

Sivuääni ei minua liiemmin huolestuttanut, sillä oikealla ja ajoissa alkaneella lääkityksellä sen voisi saada pysymään kurissa hyvässä tapauksessa pitkäänkin.  Ja ikävä kyllä cavalierin ollessa kyseessä, tämä oli jo odotettua.

No mikä maksaa?!

Tarkemmissa tutkimuksissa sydämestä löytyi kuitenkin patti, joka todennäköisesti on kasvain. Ennuste ei ole hyvä, sillä kasvaimelle ei voida tehdä mitään. Silläkään ei ole väliä, onko kasvain hyvän- vai pahanlaatuinen, kun sijainti on pahin mahdollinen. Hoidoksi kirjoitettiin "hiljainen ja rauhallinen elämä". Ennustetta emme saaneet, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun eläinlääkäri näki vastaavaa. Läppävikakin löytyi ja siihen saimme lääkityksen. Resepti kirjoitettiin kuukaudeksi. Parempi sekin kuin viikoksi, koitan lohduttautua.

Riittääkö nää kuvat jo mami? Saisinko nyt niitä herkkuja?

Saamme heittää hyvästit metsälenkeille ja tyydymme lyhyisiin ja rauhallisiin ulkoiluihin pihassa ja lähipoluilla. Onneksi rouvalla ei ole kipuja. Tästä eteenpäin elämme hetki kerrallaan ja olemme kiitollisia jokaisesta yhteisestä päivästä.

EDIT: Kirjoitin tekstin heti tutkimusten jälkeen viikko sitten, mutten pystynyt julkaisemaan sitä silloin. Toipuminen tutkimuksesta kesti meillä molemmilla useita päiviä. Eilen rouva oli pitkästä aikaa oma itsensä. Ulkona kuljettiin häntä huiskuen niin kaukana kuin flexi antoi myöden, saatiin kunnon lumihepulit (kun sitä lunta vielä oli) ja ulkoilun jälkeen terassin rappusista ei oikaistukaan, vaan kierrettiin minua vastaan, mikä on ollut rouvan oma hassu tapa. Rakas M ❤