tiistai 16. kesäkuuta 2015
Hidasta kasvua
Kaunokuusamat kukkivat. Kukat ovat kauniita, mutta pensas ränsistyy ikävästi alaoksistaan. Ulkorakennuksen nurkalla kasvavan pensaan juuren peittää raparperi, jonka kukkapilvi ulottuu mukavasti kuusaman alimpien kukkien tasalle. Vahingossa syntynyt kiva kasviyhdistelmä =)
Keijunkukkien pinkit kukkavanat eivät jää huomaamatta, vaikka kukat ovatkin hyvin pieniä. Olen aivan ihastunut kasviin! Näitä(kin) pitää saada paljon lisää ympäri puutarhaa!
Joulu-unikko kehitteli kukkavanan alkua vielä joulun alla, mutta kesti lähes tasan puoli vuotta, että kukat viimein aukesivat. Puutarhurointi ei ole hätähousuille =)
Lammen luona akileija 'Nora Barlow' kukkii. Alunperin siellä kasvoi pelkkää Noraa, mutta jostakin sinne kulkeutui yksi tavallinen sininen akileija.
Tämä yksilö on perinyt värin äidiltään, mutta kukan muoto on erilainen kuin alkuperäisellä Noralla.
Tämä sen sijaan on saanut muotonsa Noralta, mutta väri on sitten isältä =) Saapi nähdä, millaisia yhdistelmiä näistä kehittyy tulevina vuosina!
Polkupenkin haaraan olen istuttanut kameliajasmikkeen. Toivon sen menestyvän tuossa, vaikka se onkin meillä äärirajoillaan (vyöhykkeet I-II) eikä paikka ole edes erityisen suojainen. Pienet vihreät tupsut jasmikkeen ympärillä ovat siemenestä kasvatettuja harjaneilikoita, jotka eivät ole ulos istuttamisen jälkeen kasvaneet ollenkaan viileiden säiden johdosta. Taitaa olla turha haaveilla näiden kukinnasta tänä vuonna. Toivotaan parempaa onnea ensi kesänä.
Puu-urakka saatiin tänään loppuun. Puuaines oli niin sitkeää, että kirveellä halkomisesta ei tullut mitään. Onneksi saimme halkomakoneen lainaan. Ei turhaan sanota, että polttoput pitäisi kaataa ja tehdä kevättalvella. Vielä silmä ei ole tottunut uuteen maisemaan.
Onneksi pöntöt eivät olleet koivussa vaan rakennuksien seinissä. Kirjosiepon poikaset ovat jo niin isoja, että emo ei meinaa mahtua itse pönttöön. Pönttöjen liikkeitä tarkkaillaan joka aamu ja katsotaan, voiko kissoja päästää ulkoilemaan. Kaikkea ei voi silti kontrolloida, yllätin oravan tähyilemästä pöntön lähistöltä. Toivottavasti pikkuiset lähtevät pian pesästä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kivasti kukkivaa siellä jo, vaikka kesä viileä on ollutkin.
VastaaPoistaViileys ja kosteus ovat saaneet monet perennat kasvamaan ennätysmittoihin. Kukinta on myös kestänyt ihanan pitkään, joten hyviäkin puolia viileydestä on =) Lämpöä silti toivotaan!
PoistaJoulu-unikko olikin täysin uusi tuttavuus ja viehättävä sellainen =) Ihastuttava tuo polkupuutarhasi. pidetään peukkuja kameliajasmikkeen puolesta, että pärjäisi =) Mukavaa juhannuksenaikaa sinulle =)
VastaaPoistaSaa nähdä yleistyvätkö joulu-unikot, jos talvet jatkuvat leutoina =) Kiitos, samoin sinulle hyvää juhannusta!
Poista