Etupihan puutarhakierros

Tehdäänkö pieni puutarhakierros etupihalla? Aloitetaan lipputangon luota paahdepenkistä, johon on ilmestynyt ihana kurjenkello. Kukat ovat kuin silkkipaperiset minilampunvarjostimet.

Lehtikuusten alla kuivaakin kuivemmassa hiekkamaassa ketoneilikat ovat kukintavuorossa.

Hyvällä tuurilla viereisellä kivellä saattaa nähdä ihka oikean prinsessan.

Prinsessakiven toiselta puolelta voi katsella kuunliljojen ja kantopenkin ohitse pyykkinarulle päin.

Kannon kohdalla kun kääntyy ja kurkistaa tulosuuntaan, näkee terassin ja herra R:n loikoilemassa apilapedillä.

Kannon kohdalta tielle päin katsottaessa näkyy ensin vähän hassu y-penkki, joka jossakin vaiheessa laajenee ja muotoutuu vähän eri malliseksi. Siis sitten joskus... Y-penkin takana on mustavalkoinen istutusalue sekä villiintynyt polkupenkki.

Polkupenkkiä kohti kävellessä pitää nuuhkaista täydessä kukassa olevaa jasmiketta.

Polkupenkin sinivioletti tutkielma.

Tämä umpeen kasvanut pöheikkö on ihan ensimmäisiä oikeita istutusalueita, mitä perustin. Vasemmalle jää mustavalkoinen istutusalue, keskellä kuvaa on polku leikkimökille (juu'u, tuo musta aukko pikkuruisen violetin läiskän vasemmalla puolella) ja oikean puolen pusikosta on itsensä valoon ponnistanut siperianpihta. Jotain tarttis vissiin tehdä... Mutta jatketaanpas vielä vähän eteenpäin!

Pihahietikon yli, talon päätyyn ja lammen reunalle. Pioni 'Do Tell' on avannut ensimmäisen ja ainoan kukkansa. Oi joi! Olisi näitä enemmänkin voinut ihailla.

Tähän lammen rannalle vanhaan puutarhatuoliin kierros voidaankin päättää. Jos hetken malttaa istua paikallaan hiljaa, saattaa nähdä vilauksen lammen uudesta asukista: manterista eli vesiliskosta. Ihanaa, että lampemme on kelvannut manterille =) Kiitos sinulle seurasta puutarhakierroksella!