perjantai 8. elokuuta 2014

Liljoja


Heinä-elokuussa puutarha alkaa näyttää ränsistyneeltä, kun monet perennoista kypsyttelevät jo siemeniään. Onneksi ovat liljat! Liljavalikoimani on vielä vaatimaton, sillä keräilyni on vasta aluillaan. Osa sipuleista on myös päätynyt joidenkin herkkusuiden ruokalistalle, mutta vielä en aio luovuttaa! Liljat ovat kuitenkin helppohoitoisia ja niiden kukinta palkitsee monin verroin hoitajansa.


Muuttaessamme koululle ikkunan alla kasvoi kymmenkunta ruskoliljaa (?) ja siinä se sitten olikin. Muita perennoja ei ollut joko koskaan ollutkaan tai ainakaan ne eivät olleet säilyneet hengissä meidän päiviimme asti.


Vähitellen pihasta on alettu muokata puutarhaa. Yllä olevat liljat olivat yksiä ensimmäisiä istuttamiamme perennoja. Saimme ne suloiselta iäkkäältä pariskunnalta, jolla oli mökki naapurissamme. He olivat innokkaita puutarhureita ja kerran heidän esitellessään upeaa puutarhaansa ujosti kysyin, saisinko yhden liljansipulin heidän kauniista ryhmästään. Herra ilahtui kovin, kun huomasi minunkin olevan kiinnostunut puutarhanhoidosta ja kärräsi minulle kolme kottikärryllistä (!!) perennan alkuja. Vähänkö minua nolotti!


Heidän kehotuksestaan liljoille etsittiin paikka, johon ilta-auringon säteet osuvat. Nämä ovat liljoista ensimmäisenä kukassa.


En alkuun ollut liljoista ollenkaan innostunut, koska niiden kasvutapa on ehkä turhan pönöttävä makuuni, mutta muiden perennojen tai pensaiden keskellä jäykkyys kuitenkin häipyy. Liljoihin ihastuin toden teolla vasta, kun jonkin taimitilauksen mukana sain bonuksena liljansipuleita ('White Courier') ja kaivoin ne vähän epäillen multaan. Onnekseni (?) sipuleista kasvoi nämä kaunottaret ja sen myötä olin aivan myyty!


Nämä tilasin musta-valkoista penkkiä varten, mutta jostakin syystä ne päätyivät aivan toiseen paikkaan. Valitettavasti myyrät löysivät nämä ja enää niistä ei ole jäljellä kuin muutama valokuva.


Nämä vaaleanpunaiset ovat vielä toistaiseksi välttäneet myyrien tuhotyöt, toiset samanväriset eivät olleet yhtä onnekkaita.


Näiden liljojen kohtalona eivät ole olleet myyrät vaan pienemmät inhottavat tuholaiset, liljakukot. Jossakin vaiheessa jo luulin, että kylmyys ja kukot lannistaisivat nämä kokonaan, mutta yllätyksekseni ne kukkivat sittenkin! Kukka on valtavan kokoinen, halkaisijaltaan jopa yli 15cm.


Tämäkin sipuli on tullut jonkin taimiostoksen kylkiäisenä. Nämä pitäisi kiireesti siirtää jo uuteen paikkaan, sillä nykyisessä ne eivät enää mahdu kasvamaan ja kukinta onkin jo taantumaan päin.



Tämä yksilö putkahti yllättäen paraatipenkistä! Minulla ei ole aavistustakaan, mistä se on tullut. Se on vähän hassu kasvaessaan yksinään ja ainoana keltaisena tuossa, mutta en millään muista siirtää sitä syksyllä toiseen paikkaan. Keväälläkin sen voisi, mutta silloin se peittyy naapuriensa alle ja vasta loistavat kukat herättävät huomioni kasvin olemassaoloon. Josko tänä vuonna muistaisin?



Tämän yksilön kauneus on vielä jonkin aikaa salaisuus, sillä se on istutettu vasta tänä keväänä ja unohdin (tietysti) kirjoittaa nimen ylös. Muutenkin kirjanpitoni pettää pahasti liljojen(kin) kohdalla. Kiva, jos osaat nimetä jonkin yllä olevista =) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti