Juhannuskukkia

'Sarah Bernhardt'

Juhannuspäivän voi viettää vaikka puutarhassa haahuillen ja kukkia nuuhkien.

Siperiankurjenmiekka 'Silver Edge'

Lammen ympärystä kaipaisi perusteellista kitkentää. Lähikuvia sentään vielä voi ottaa ilman häiritseviä rikkaruohoja.

Orvokit ovat siementäneet laattojen välit tehokkaasti. Polku onkin näin paljon somempi.

Viime vuonna kylvetyt jaloakileijat kukkivat punakeltaisina.

Pikkuinen verenpisaran taimi kukkii jättiläiskukilla. Onnistuisikohan tämän talvetus?

Lammella vietettiin myös rauhallista juhannuspäivää. Leppoisaa juhannuksen jatkoa itse kullekin!

Villiä menoa

 
On koittanut se aika vuodesta, kun tuntuu, että kasvu karkaa käsistä ja puutarha alkaa elää omaa elämäänsä. Tai sitähän se tekee koko ajan, mutta tähän asti on säilynyt illuusio tilanteen hallitsemisesta.

Jäätyneeseen maahan keskeytynyttä laatoitustyötä ei ole kukaan jatkanut ja voikukat ovat valloittaneet syntyneen tyhjän tilan.

Susiportin alppikärhö on karannut portista viereiseen tuijaan.

Kuka pelastaisi tornionlaaksonruusun koiranputkien ja rönsyleinikkien seasta?

Kanttausrauta on saanut pölyttyä käyttämättömyyttään.

Kuopuksen ollessa pieni poikanen ostin pussillisen mustan orvokin siemeniä. Nyt poikanen täyttää yhdeksän ja orvokit jatkavat omaa elämäänsä villiintyneenä. Tänä vuonna ne kilpailevat tilasta unikkojen, rikkaruohojen ja kissanpoikien kanssa.

Rönsyleinikin kukat koristavat kartiovalkokuusta.

Luonnonkukat ovat aina olleet tervetulleita. Onneksi jätin tämän tupsun kitkemättä alkukevään innostuksessa.

Daalioille kyhätyt tuet ovat aina yhtä persoonallisia. Mielikuva valmiista kehikoista oli jotakin muuta kuin todellisuus.

Pionitkin joutuvat jakamaan tilansa kuokkijoiden seurassa. Tätä se on, puutarha yllättää aina. Kärsivällisyyttä, keskeneräisyyttä ja muutosta on joko siedettävä tai opittava sietämään. Ihailen viimeisen päälle huoliteltuja ja siistejä puutarhoja, joissa kaikki on kohdillaan mutta tiedän etten sellaiseen pysty itse koskaan. Ja onneksi sitä ei kukaan minulta vaadikaan. Tämän oppiminen on tosin kestänyt aika kauan.

Ihanaa ja rentouttavaa juhannusviikkoa kaikille =)

Kesäruukkuja

Tämän vuotiset ruukkuistutukset ovat aika tylsiä. Ihastuin viime vuonna kesäneilikoihin ja juuri muita en sitten hankkinutkaan.

Portaille on koottu sikin sokin pelakuita ja neilikoita, pistokkaita ja useamman kesän nähneitä.

Yhden isomman pelakuun laitoin kivelle peittämään siistimisen jälkeistä autiutta.

Tämän kesän kokeilu on ollut minikokoisilla kukilla ihastuttavat daaliat, jotka ovat jaksaneet kukkia tauotta.

Amppelimansikka alkaa tuottaa satoa ihan kohta. Saisikohan siitä jopa yhteen kakkuun marjat? Riittävän pieneen ainakin =) Toiveikasta tiistaita kaikille!

Keittiön uusi ilme ja päivän asu

Vaihteeksi jotakin muuta kuin puutarhaa. Keittiö on kaivannut päivitystä, mutta puhti on puuttunut. Idea sen sijaan on muhinut jo pidemmän aikaa. Innoituksen uudelle väritykselle antoi äidiltä "peritty" huippumekko =)

Ennen

Jälkeen

Me like! Mustavalkoista meillä ei ole vielä missään ollutkaan. Haaveilen vielä uusista keittiön tuoleista, mutta toistaiseksi näillä mennään.

Ennen

Jälkeen

Olen iloinen, että kasvitaulut pääsivät viimeinkin esille.

Ja loppuun innoittajana ollut perintömekko =D Aika huippu! Mitäs sanotte muutoksesta: toppi vai floppi, hitti vai huti?

Perusparannusta

Olen viime päivät raivannut tilaa takaisin voikukilta, rönsyleinikiltä, juolavehnältä ja kaikenlaiselta muulta epämääräiseltä. Terassin edessä aika oli otollinen suuremmalle raivaukselle, sillä aluskasvillisuutena ollut sammalleimu kuoli lähes kokonaan talven/kevään aikana. Kaivoin rikkaruohot pois niin hyvin kuin sain ja lisäsin reilusti uutta multaa. Nyt kun osaisi vielä päättää, mitä laittaa tyhjien kohtien täytteeksi. Huomatkaa myös sir Silverin maalaamat terassinkaiteet!

Ennen -kuvat japaninhappomarjoista lehtikuusten alla. Pensaissa oli paljon kuolleita oksia ja niiden alle ilmestynyt kaikkea ei-toivottua.

Siistimisen ja multalisäyksen jälkeen näyttää jo vähän paremmalta. Myrskytuuli jo tosin ehti heitellä risuja.

Ja vielä ennen-jälkeen -kuvat keskiympyrään päin. Helpointa olisi ollut leikata kaikki pensaat alas, niin piikkisiä ja hankalia käsitellä niiden oksat ovat.

Raivaamisen ohessa on tietysti aina välillä kierreltävä ja ihailtava parhaillaan kukkivia kasveja. 'Mai Tain' kauneutta jaksan hehkuttaa aina vaan.

Kun katsoo kukkien ohi, huomaa, että lumpeenlehdetkin ovat ehineet pintaan. Hiphei! Viime vuonna ilmestyivät heinäkuun puolivälissä, tässähän on jo syytä juhlaan =) (Älkää huomioiko myrskytuulen lampeen heittämiä roskia...)

Lammen takana rehottaa villiintynyt kukkapenkki, josta sopivilla kuvakulmilla voi "raivata" pois epäsuotuisia näkymiä. Tämä on helppoa raivausta tämä!

Villintyneen penkin laidalta löytyy myös jokin luonnonheinä (timotei, nurmipuntarpää?), jonka kitkemisestä luovuin, kun totesin sen turhan sitkeäksi. Heinä pysyy kauniina tuppaana eikä ole toistaiseksi lähtenyt valloittamaan vieruskasveilta tilaa. Ja onhan se ihan kaunis =)

Tervetuloa lukijaksi Anneli A!

Kesä jo

Kiireisen kevään jälkeen on ihanaa, että viimein voi antaa enemmän aikaa myös puutarhalle. Kuin huomaamatta kesä on hiipinyt jo pitkälle ja kasvu on käynnistynyt hurjana. Atsalea 'Ruususen uni' kukkii ihanasti.

'Albina Plena' alkaa olla jo lakastumaan päin.

Viime keväänä kylvetyt 'Miss Huish' -akileijat selvisivät kaikki hyvin ensimmäisestä vuodestaan.

Toukokuun alussa hankin uutuuskasvi heisiangervo 'Amber Jubileen', jonka pitäisi vaihtaa väriään koko kasvukauden ajan. Takana miss Huishin tummina täplinä näkyvää kukintaa.

Talvi vei lähes kaikki monivuotiset unikkoni. Se tietää uusintakylvöjä, sillä unikot kuuluvat lempikasveihini. Tämä selvinnyt yksilö on toivottavasti 'Coral Reef'.

 

Terassin pienellä kukkapöydällä alkaa olla jo ahdasta.  

Lahjaksi saadussa amppelimansikassa on niin makean väriset kukat, että ei haittaa, vaikka satoa ei tulisikaan.

Loppuun kuva päivän puutarha-apulaisesta, joka vahtii mamin lisäksi ohisyöksyviä rastaita. Nautitaan kesästä!