Aamusumussa

Aamusumussa on jotakin armollista. Se sallii ajatustenkin olevan hieman sumuisia ja antaa puutarhurin haahuilla kameran kanssa vailla päämäärää. Krookuksien lakastuttua vuorossa on palloesikko. Kylvin tämän siemenestä monta vuotta sitten ja kun ruukkujen pinnalle ei kylmäkäsittelyistä huolimatta koskaan ilmestynyt mitään, kippasin mullat pettyneenä kukkapenkkiin. Seuraavana vuonna ilmestyi tämä yksi taimi ❤ Joka kevät jännitän, onko se selvinnyt talvesta.

Keltavuokkojen mätäs leviää hiljalleen vanhan omenapuun alla. Vuokot pelastettiin erään rakennustyömaan alta turvaan. Vaikka silloin en niistä niin välitänyt (inhosin keltaista), olen nyt niin tyytyväinen, että otin kuin otinkin pienen juurakon itselleni. Vieressä keltanarsissit ovat valmiina aloittamaan oman loistonsa.

Viimehetken pelastuksen koki myös alppiruusu, jonka väliaikaisistutus uhkasi venyä luvattoman pitkäksi. Taimi odotti lammen valmistumista ja joutui kitumaan huonolla paikalla ja huonossa hoidossa. Toivon sen elpyvän nyt, kun se viimein pääsi parempaan paikkaan. Kitkemisen myötä tilaa näyttyisi olevan vaikka kuinka uusille taimille =)

 

Sinikuusama ilahduttaa aikaisella vihertymisellään, kohta on myös sen kukinnan aika. Kukat ovat hyvin vaatimattomat ja niitä tuskin huomaa muusta kuin hyönteisten surinasta pensaan ympärillä.

 

Vuoden ensimmäinen nurmikonvaltaus on tehty ja maata on muokattu uusia taimia varten valmiiksi. Takana on musta-valkoinen istutusalue (hih, asiaan perehtymättömät voisivat kyllä kutsua tuota ruskea-vihreäksi).

Mikäs kasa tässä sitten lojuu? Vanhassa pihassa on onni tehdä välillä yllätyslöytöjä. Nämä vanhat betonipalaset ovat lojuneet pusikossa samalla kun olen tuskaillut sopivien litteiden ja laakeiden kivien puuttumista. Näistähän minä saan rakennettua juuri sopivat hoitopolut istutusalueiden keskelle! Tuskin maltan odottaa, että pääsen työhön!