Keväiset puutarhatuulet ovat väistäneet huolella Haapalehtoa.
Kylvöksistäkin vasta orvokkien ja tähkäverbenoiden pusseja on raotettu vaikka siemenpusseja on kertynyt jonoksi asti.
Kevätmieltä kaivellakseni latasin puhelimesta tietokoneelle kaikki puutarhasta otetut viime hetken räpsyt viime heinäkuulta ennen lähtöämme.
Knock, knock. Who's there? - Köynnöshortensia koputtelee jo leikkimökin ovea. |
Kun ulkona näyttää ankealta ja aurinkokaan ei ole hetkeen pilkahdellut, koitan edes kuvissa katsoa koiranputkien ja niittyleinikkien ohi ja keskittyä siihen, mikä on kaunista.
Uusia projekteja ja kohennusta vaativia kohteita olisi enemmän mitä kesässä valoisia tunteja. Kaiken tämän edessä tuntee lähes voimattomuutta; jaksanko, ehdinkö? Mistä aloitan?
Onneksi puutarhalla niinkuin minullakin on lupa olla keskeneräinen.
Valmista ei ehkä tule koskaan, mutta edistystä on tapahtunut meissä molemmissa. Tämänkin tunnustaminen on ollut työn takana.
Leppoisia puutarhatuulia odotellessa: Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ihanille!
Kauniita räpsyjä!
VastaaPoistaOnpas kauniita kesäisiä kuvia. Kyllä tulee kesää ikävä kun näitä kuvia katselee. Meillä vaan sataa lunta, eli lumitöihin on tästä lähdettävä. Mukavaa sunnuntaita!
VastaaPoistaKiitos samoin! Kyllä on kesää ikävä, onneksi ollaan jo maaliskuussa.
PoistaKaunista ja kukkaisaa on pihallasi. Kolmannen kuvan akileija on todella, todella kaunis.
VastaaPoistaKiitos =) Akileija on itsestään kylväytynyt, toivottavasti ilahduttaa vielä monta vuotta =)
PoistaKaunista <3 Ei väsähdetä vielä, vaikka työtä on luvattoman paljon edessä <3
VastaaPoistaEi väsähdetä =) Otetaan haasteet vastaan yksi kerrallaan!
PoistaKeskeneräisyyden sietäminen - ei ole helppoa.
VastaaPoistaEi ole ei, sitä tässä koko ajan opetellaan.
Poista