Haapa Populus tremula, arboristi* neiti S esittelee |
Serbiankuusi Picea omorika |
Mustakuusi Picea mariana |
Siperianpihta Abies sibirica |
Katsura Cercidiphyllum japonicum |
Pensaista sinikuusamat (Lonicera caerulea) olivat ensimmäisiä, jotka istutettiin etupihalle, olisikohan vuosi ollut 2008. Maa on tässä kohtaa erittäin köyhää hiekka/soramaata, jonka alla on kivikova savijankko. Kahtena ensimmäisenä talvena jänikset kävivät popsimassa lumen yläpuolelle jääneet oksat, mutta nyt pensaat on jätetty rauhaan. Maata on parannettu kateviljelyn avulla ja pensaat ovat saavuttaneet luvatun 1,5m korkeuden.
Tästä seuraavana vuonna istutimme japaninhappomarjoja, Berberis thunbergii, jotka ovat menestyneet laihassa maassa hyvin. Nämä eivät myöskään maistu pupujusseille ja lisäksi niillä on aivan ihastuttava syysväri (kuten yläbannerista näkyy). Näiden ainoa miinuspuoli on joidenkin oksien paleltuminen talven aikana, mutta uutta kasvua tulee niin, ettei menetyksiä tarvitse jäädä suremaan. Nämä ovat myös lähes ainoita kasveja, jotka pärjäävät jättimäisten, kohta satavuotiaiden siperianlehtikuusien alla.
Tämän katsauksen saa päättää koulun alkueräiskasvistoon kuulunut juhannusruusu, jota olen siirtänyt takapihan rytökasasta useana vuonna moneen eri paikkaan. Tässä kohtaa ulkorakennuksen seinustalla on puutarhamme paras kasvupaikka maaperän, valon, kosteuden ja suojaisuuden kannalta, joten saattaa olla, että jossakin vaiheessa ruusu saa siirtyä vaatimattomammalle paikalle ja tilalle laitetaan jotakin muuta. Mutta toistaiseksi ruusu saa rehottaa =) Jatketaan katsastusta myöshemmin, kunhan salapoliisintyö etenee. Oikein ihanaa alkanutta vuotta kaikille!
*Arboristi eli puunhoitaja. Arboristin tulee selviytyä turvallisesti puussa kiipeilytekniikalla tehtävistä töistä eikä hän saa pelätä korkeita paikkoja (akrofobia). Lisäksi ammatin vaativuuden takia arboristilla tulee olla erittäin hyvä psyykkinen, fyysinen terveys sekä terveet elämäntavat. Ammatissa vaaditaan laajaa luonnontieteellistä päättelykykyä. Lähde: Wikipedia.
Kiva ja mielenkiintoinen postaus. Puiden ja miksei myös pensaiden kasvuvauhdissa on kyllä eroja. Kasvupaikalla ja etenkin sopivalla maaperällä kunkin puun tai pensaan vaatimusten mukaan on tietysti suuri merkitys. Aina ei auta sekään, että kasvupaikka on ideaalinen, vaan se saattaa siitäkin huolimatta jostain syystä juroa pitkään ennenkuin kasvu lähtee käyntiin. Ehkä tässä piilee osaltaan myös juuri puutarhuroinnin mielenkiintoisuus. Koskaan, kun ei voi olla täysin varma kasvun ja kehityksen onnistumisesta.
VastaaPoistaKiitos =) Tätä oli hauskaa ja hyödyllistä kirjoittaa itselle muistiin. Samojenkin kasvien kasvuvauhdissa saattaa olla huimia eroja. Tämän huomaa, kun istuttaa samaa lajia useamman kappaleen toistensa läheisyyteen, toiset kukoistavat ja toiset jurovat, vaikka olosuhteet pitäisi olla kaikille samat. Kai kasvitkin ovat yksilöitä, muuten näitä eroja on vaikea ymmärtää.
PoistaOi täällä niin kauniita kuvia ja kissaihmisenä (meillä kaksi Osku ja Onni:) ja niin tuttuja lukijoitakin Annukkaa ja Hyvä mieli mm. että liityinpä joukkoon iloiseen. <3 Tulin ja jäin.
VastaaPoistaMukavaa alkanutta viikkoa. <3
Tervetuloa mukaan =) Kissaihmistä pitää varoittaa, että kuvissa voi välillä vilahtaa myös koiruli, mutta se on hyvin kiltti ja vähän vanhakin jo, siitä ei ole vaaraa =)
PoistaSamoin sinulle mukavaa viikkoa!
Kauniit talvikuvat. Mahtava kattikuva. Meillä eletään myös kissojen ja yhden koiran kanssa.
VastaaPoistaKiitos! Neiti S on puuspesialisti =)
Poista