Kaksi vuodenaikaa

Minusta tuntuu, että kuvaan aina samoja kulmia puutarhasta ja nyt se on myös todistettu: nämä kuvaparit löytyivät pelkästään arkistoja selailemalla, ne eivät ole vartavasten "lavastettuja", vaikka sekin voisi olla hauska idea. Keskiympyrän kuvat on otettu kesäkuun ja marraskuun lopussa viime vuonna.

Tähän aikaan vuodesta kesän vihreys ja vehreys tuntuu käsittämättömältä. Leikkimökki syyskuussa ja tammikuussa. Syyskuun loppukin näyttää kovin kesäiseltä verrattuna tammikuun maisemaan.

Kesäkuu vs. joulukuu. Lähes vuoden pisimpänä ja lyhimpänä päivänä kuvattuna.

Elokuu - tammikuu. Eikös näytäkin alempi kuin mustavalkoiselta valokuvalta?

Syyskuu ja marraskuu, vain kaksi kuukautta ja maisema on ihan toinen. Ihmeellistä! Onneksi sama tapahtuu myös keväällä; kahdessa kuukaudessa ehtii tapahtua vaikka mitä :) Tammikuu onkin jo melkein ohi, pian saa alkaa kylvöpuuhat, jippii! Ihanaa viikonloppua!

Empiiriset todisteet

Se on nyt sitten todistettu. Meinaan se, että tasan kaksi vuotta menee meikäläisillä siihen, kun edellisen remontin ahdistukset on unohdettu ja uuden aloittaminen alkaa houkutella. Ja nyt on todistettu se, että remontin aloittamisesta kuluu maksimissaan vajaa kuukausi, kun tuska on taas päällä.

Tänään saavutin saturaatiopisteen, jossa remontin ihanuus versus eläminen kaaoksen keskellä piti laittaa puntariin. Jos laskee (erittäin) optimisesti, niin pelkkään tapetointiin saamme kulumaan aikaa 20h. Sen lisäksi on pohjatyöt (näitä ei ikinä ajattele siinä vaiheessa kun ihastelee uusia tapettirullia) ja viimeistely ja joka välissä armotonta siivoamista ja vielä armottomampaa tavaroiden etsimistä. Miten KAIKKI voi AINA olla meillä hukassa?

Aistitte ehkä tässä pientä remonttiahdistusta? Uuuh, olette aivan oikeassa! Mutta kyllä se tästä! Edellisistäkin on selvitty, joten kyllä tämäkin vielä selätetään!

Onhan tuosta toisen kuvan tilanteesta päästy jo pitkälle (tuo epämääräisten tavaroiden kasa on kasvanut eksponentiaalisesti, mutta muutakin edistystä on tapahtunut). Huomenna pääsen taas liisteröimään, joten viikon tauon jälkeen voi taas optimisesti ajatella remontin valmistuvan Tänä viikonloppuna. Meillä on siis edessä työleiri, mutta teille muille toivotan leppoisaa viikonloppua!


Tervetuloa Haapalehdon tarinoihin Pauliina =)

Kasvojenkohotusta

Olohuoneen ex tempore -remppa on edennyt lupaavasti ja eilen saapui hartaasti odotettu paketti. Koko remontti sai alkunsa tuosta laikukkaasta lattiasta, joka päätettiin viimein laittaa kuntoon. Nooo, vähän karkasi mopo käsistä ja jotakin muutakin pientä tuli tehtyä...

Hieman odotettua tummempi oli tapetin pohjaväri, mutta oikein tyytyväisiä olemme. 

Seinien alaosa on kokeilu, johon ainakin toistaiseksi olemme tykästyneet. Meillä on "tavallista" puolipanelia seinissä niin paljon, että tällainen kokeilu vaikuttaa virkistävältä. Nyt kun vielä olisi aikaa laittaa tapetit seinään! Ehkä viikonloppuna pääsemme niihin käsiksi? 

Jos tapettivalinta yksistään ei huimaa, niin yhdessä lattian granaattiomenan sävyn kanssa se voi herättää voimakkaitakin mielipiteitä. Kai siitä hyvä tulee...?


Tervetuloa mukaan Tiia K ja Ulla =)

Sunnuntaikävelyllä

Kävin viikonloppuna (taas) (kuvaus)retkellä joenrannassa. Matka joelle ei ole pitkä, mutta tunnelma on ihan eri kuin kotipihassa. Jäänreunaan oli muodostunut hapsuhelma.

Puiden oksat oli koristeltu painavilla kristalleilla.

Luonto on muovannut oman sillan uoman yli.

Rannassa kasvaa myös kauniita haapoja. Tämäkin oksa on jo ihan kevään väreissä =)

Kaunista viikkoa kaikille!

Salapoliisintyötä ja strategisia mittoja

Uuden puutarhavuoden kunniaksi olen aloittanut salapoliisintyöt. Muistiinpanoni ensimmäisistä istuttamistamme kasveista ovat olemattomat (eivät taida kyllä olla juuri paremmalla tolalla nykyäänkään...) ja omassa päässä vuodet sekoittuvat äkkiä toisiinsa.  Päätinkin aloittaa puutarhan 10-vuotis-katsastuksen ja kirjoittaa muistiin, mihin strategisiin mittoihin tässä ajassa on ehditty. Aloitetaan puuvartisista kasveista.

Haapa Populus tremula, arboristi* neiti S esittelee

Puutarhaa on tehty vuosien saatossa hyvin pienellä budjetilla, kantapään kautta opetellen ja aloittaen lähestulkoon tyhjästä. Ensimmäisinä vuosina keskityimme puiden ja pensaiden hankitaan. Puuntaimet on lähes kaikki hankittu aikoinaan nettitaimikaupasta hyvin pieninä kennotaimina. Pienten taimien etuna on niiden halpa hinta, mutta varjopuolena se, että kasvua pitää sitten odotella. Eri lajikkeissa on kuitenkin huimia eroja kasvuvauhdissa. Haapoja istutimme kaksi vuonna 2009, toinen näistä menehtyi, mutta toinen on kasvanut tässä ajassa lähes 10-metriseksi. Samana vuonna istutimme myös loimaankoivun ja se kilpailee kasvuvauhdissa haavan kanssa. 

Serbiankuusi Picea omorika

Serbiankuuset istutettiin keskiympyrään vuonna 2006 heti sen valmistuttua ja ne ovat olleet selkeästi havupuiden pikajuoksijoita, pituutta on n. 6-7m tällä hetkellä.

Mustakuusi Picea mariana

Siperianpihta Abies sibirica

Todellista eloonjäämistaistelua ovat tehneet siperianpihdat, jotka ovat seitsemässä vuodessa saavuttaneet n. metrin korkeuden, oh yeah! Tosin ihan näinkään pitkälle eivät ole päässeet samassa ajassa mustakuusi, albertanvalkokuusi eikä koreankuusi. Pihdat ovat kuitenkin erittäin arkoja keväthalloille ja joka kevät osa vuosikasvusta onkin menetetty, vaikka istutuspaikat on koitettu valita mahdollisimman suojaisiksi. Kuuset sen sijaan eivät ole paleltuneet, mutta ovat äärimmäisen hidaskasvuisia.

Katsura Cercidiphyllum japonicum

Lehtipuista jarruttelijaksi on nimettävä katsura, joka kahdeksassa vuodessa on saavuttanut noin 1,5m korkeuden. Sitä paitsi sen lehdet EIVÄT tuoksu pipareille, vaniljalle eivätkä edes leivälle, niinkuin jossakin mainostetaan, höh! Tämän yksilön kasvutapa on lähinnä pensasmainen, joten järin suurta pituusennätystä ei ole odotettavissa.

Pensaista sinikuusamat (Lonicera caerulea) olivat ensimmäisiä, jotka istutettiin etupihalle, olisikohan vuosi ollut 2008. Maa on tässä kohtaa erittäin köyhää hiekka/soramaata, jonka alla on kivikova savijankko. Kahtena ensimmäisenä talvena jänikset kävivät popsimassa lumen yläpuolelle jääneet oksat, mutta nyt pensaat on jätetty rauhaan. Maata on parannettu kateviljelyn avulla ja pensaat ovat saavuttaneet luvatun 1,5m korkeuden.

Tästä seuraavana vuonna istutimme japaninhappomarjoja, Berberis thunbergii, jotka ovat menestyneet laihassa maassa hyvin. Nämä eivät myöskään maistu pupujusseille ja lisäksi niillä on aivan ihastuttava syysväri (kuten yläbannerista näkyy). Näiden ainoa miinuspuoli on joidenkin oksien paleltuminen talven aikana, mutta uutta kasvua tulee niin, ettei menetyksiä tarvitse jäädä suremaan. Nämä ovat myös lähes ainoita kasveja, jotka pärjäävät jättimäisten, kohta satavuotiaiden siperianlehtikuusien alla.

Tämän katsauksen saa päättää koulun alkueräiskasvistoon kuulunut juhannusruusu, jota olen siirtänyt takapihan rytökasasta useana vuonna moneen eri paikkaan. Tässä kohtaa ulkorakennuksen seinustalla on puutarhamme paras kasvupaikka maaperän, valon, kosteuden ja suojaisuuden kannalta, joten saattaa olla, että jossakin vaiheessa ruusu saa siirtyä vaatimattomammalle paikalle ja tilalle laitetaan jotakin muuta. Mutta toistaiseksi ruusu saa rehottaa =) Jatketaan katsastusta myöshemmin, kunhan salapoliisintyö etenee. Oikein ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

*Arboristi eli puunhoitaja. Arboristin tulee selviytyä turvallisesti puussa kiipeilytekniikalla tehtävistä töistä eikä hän saa pelätä korkeita paikkoja (akrofobia). Lisäksi ammatin vaativuuden takia arboristilla tulee olla erittäin hyvä psyykkinen, fyysinen terveys sekä terveet elämäntavat. Ammatissa vaaditaan laajaa luonnontieteellistä päättelykykyä. Lähde: Wikipedia.