Neulehuumaa

Jippijai! Olo on kuin voittajalla, kun sain elämäni ensimmäisen neuletakin valmiiksi. Eikä hommassa mennyt kuin vajaa vuosi! Kun alkuun oli päästy, meinasin posotella makuupussiksi asti, mutta onneksi huomasin lopetella vähän aikaisemmin =)

Takki neulotaan ylhäältä alas ja lisäysten jälkeen mallikerran muistaa jo ulkoa. Ilmainen ohje löytyy täältä eikä vierasta kieltä kannata pelästyä. Netistä löytyy useitakin valmiita neulesanastoja, itse käytin tätä. Ja jos osaat lukea ruutupiirrosta, et juurikaan edes tarvitse sanastoa avuksesi. Nappikiinnityksen joudun vielä korjaamaan, tuli sittenkin laitettua liian pienet. Ja jos nyt tikuttelisin toisen takin, tekisin hihoista kainalon kohdalta hieman väljemmät. Mahtuisi valahtaneet hauiksetkin paremmin pitkähihaisen puseron kanssa =) Muuten olen takkiin ihan supertyytyväinen.

Sen verran sävelsin, että neuloin takakappaleen sekä hihat sileänä neuloksena. Lankana on Dropsin Lima ja menekki oli tähän polvimittaiseen vajaat 700g eli 14 kerää riittää mainiosti.

Yksivärisen jättineuleen jälkeen piti päästä tekemään jotakin pientä ja värikästä. En olekaan tehnyt lapasia itselleni ööö... sitten ala-asteen. Kiilapeukalo on myös uusi tuttavuus, mutta ei ollut mitenkään hankala peloistani huolimatta. Guuglailemella "estonian mittens" löytyykin sitten ihan huikean kauniita malleja ja niistä valitessa saa parikin iltaa kulumaan helposti =)

Leppoisaa loppiaista teille! Jokos olette siivonneet joulun pois? Minä en ole vielä raaskinut =)

17. Luukku

Saanko esitellä: neulojan toivepaketti!

Neuloessa sylissä pyörivät ja lattialle tipahtelevat lankakerät harmittavat. Sir Silverillä välähti ja lankakerä pujotettiin tyhjän panttina olleen lintuhäkin rakosesta. Lanka juoksee nätisti, kerä ei karkaa pöydän tai sohvan alle, jouluvalot tuovat tunnelmaa ja kaiken kruunaa mukana kulkeva bluetooth-kaiutin, josta voi neuloessa kuunnella joulumusiikkia. Perfect!

Punainen marraskuu

Esikoinen oli luontovalokuvauskurssilla. Itse en ole tarjentunut ulos kameran kanssa enkä sen puoleen valoisaan aikaan oikein ehtisikään. Kuvat on otettu ennen eilistä ensilunta. Nyt on maa saanut ohuen lumiharson ylleen.

Kuviomalli on yhdistelmä tästä ja tästä, lankana Drops Fabel.

Villasukkakausi on monessa blogissa käynnistynyt ja niinhän se on täälläkin. Ulkona olevan harmauden vastapainoksi ja lähestyvän J-ajan innoittamana punaisen sävyt tuntuivat kovasti houkuttelevilta. Yritin irrottautua sukankutimista vähän isompien neulomusten pariin, mutta yhä uudelleen puikoille ilmestyy vaan sukkaa. Lakkasin vastustelemasta ja taidanpa huomenna suunnata lankakauppaan uudestaan =)

Loistavat niityt

Huh huh! Hetken jo luulin, että tätä hetkeä ei tulisi koskaan vähään aikaan, mutta nyt! Lähes vuoden mittainen projekti tuli päätökseensä tänään, kun viimeistelin viime syyskuussa aloittamani kirjoneulesukat. Itse neulominen sujui yllättävän joutuisaan, sen sijaan viimeistely (= langanpäiden päättely) otti koville.

Malli on Tiina Kaarelan 'Loistavat niityt' ja ohjeen voi ostaa esim. täältä. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen lisäsin varteen vielä yhden kirjoneuleraidan (lähimpänä kantapäätä), sillä muuten sukat eivät olisi ylettäneet polven yläpuolelle.

Lankana on jotakin villa-nylon-sekoitetta ihanan pikkiriikkisestä ja tupatentäydestä herkkulankakauppa Loopista. Loop löytyy Lontoon Angelista vain kivenheiton matkan päässä metroasemalta. Naapurustosta löytyy ihania vintage-kauppoja ja -kojuja sekä ehkä-paras-ikinä hampurilaispaikka ja vohvelikahvila, oijoi!

Mutta takaisin sukkiin! Käytin siis varsiin kahdeksaa eri väriä. Terät neuloin vähän vahvemmasta Nalle-langasta, sillä pelkään, ettei tuo pehmoinen mikä-lie-sekoitelanka kestäisi käytössä. Ja sehän olisi katastrofi! Opettelin sukkia varten uuden otteen lankojen käsissä pitämiseen ja lankajuoksujen sitomiseen (kiitos vinkistä sisko K =)). Huippuhyvä ohje kuvineen löytyy täältä ja suosittelen ehdottomasti otteen opettelua, jos vähänkään enemmän kirjoneuleita harrastaa. Säästää aikaa ja jäljestä tulee tasaisempaa. Nyt voikin jäädä sitten odottelemaan syysiltoja =)

Kannonhattuja

Olen keväästä asti haaveillut tekeväni pihassa oleville kannoilla kattoja, mutta toteutusvaihtoehdot ovat olleet liian haastavia minun nikkarointitaidoilleni. Tänään bongasin netistä (voi itku kun en laittanut sivua talteen!) niin helpon toteutustavan, että jopa minä ajattelin selviäväni siitä.

Kun tarvikkeetkin löytyivät sopivasti nurkista niin hetihän sitä oli lähdettävä kokeilemaan. Pohjana on puretun pönttöuunin hattu, joka napsahti sopivan tiukasti kannon päälle. Päällystin hatun kanaverkolla ja sitten ladoin sammalta verkon päälle. Vielä toinen verkko sammalen päälle ja: tadaa! Se on siinä!

Tämä kanto on lammen vieressä vähän ongelmallisessa paikassa. Talvisin ja keväisin tähän kertyy lumien sulamisvesiä ja ennen roudan sulamista paikassa saattaa olla useiden senttien syvyydeltä vettä. Lisäksi tuohon kohtaan on levinnyt ihan hurjasti vuohenputkea, jota en meinaa saada hävitettyä millään. Millä tavoin te olette päässeet vuohenputkesta eroon?

Laiton kannon juurelle nyt ruukussa olevan ruusubegonian. Mahtaisikohan kotkansiipisaniainen pystyä kilpailemaan vuohenputken kanssa ja selviämään talvimärkyydestä? Ajattelin kokeilla.

 

Koska vauhtiin oli päästy, piti sitten toisellekin kannolle askarrella hattu. Tätä nostin hieman laittamalla nurin päin olevan ruukun korottamaan harjaa korkeammalle. 

Tämän kannon ympärys odottaa vielä kasvillisuutta, mutta eiköhän se tästä kohta lähde etenemään. Vielä löytyy pihasta yksi kanto, jolle hatun voisi askarrella...

Loppuun kuvat Sir Silverin taidonnäytteestä; täysin entisöity pompannappi, jolla aiomme huristella tänä kesänä, jos ei muuta niin ainakin jätskille =)

Villapaita koiralle tai kissalle

Olen tikutellut sormenpääni helliksi, kun rouva M tarvitsi uuden villapaidan pakkasille. Vanha oli tehty ilman ohjetta ja lörpsötti vähän sieltä ja täältä. Etsin ohjeen ja tein mittojen mukaan paidan kokoa S. Siitä tuli mallia nakkimakkara. Sen sijaan n. nelikiloinen herra R sujahti sopivasti paidan sisään. (Kaulus tosin on kuvassa kolminkerroin.)

Eikun uusi yritys. Mutta ei tästäkään priima tullut. Tein suurimmalla koolla (M) ja paita on muuten hyvä, mutta kaulus jäi aivan liian lyhyeksi.

Tässä kuvassa paita on kyllä jo vähän valahtanut, kun kuvauspalkkaa ei heti kuulunutkaan. Mutta kyllä minä taidan vielä puikkoihin tarttua.

Onneksi malli on täydellinen, vaikka paita ei ihan olisikaan ❤

 

Herra R ei uutta villapaitaa tarvitse (patteri riittää). Siksi teistä ensimmäinen, joka ehtii laittaa sähköpostia osoitteeseen villa.haapalehto(@)gmail.com, saa tämän pienemmän paidan omakseen. Sopii pienelle koiralle tai isohkolle kissalle. Toivottavasti uusi omistaja löytyy pian!

Virkattu välipala

Nyt tuli niin kutkuttava haaste eteen, että oli ihan pakko tarttua siihen samantien! (Varsinkin, kun puikoilla on niin pitkäveteinen työ, että vaihtelu oli todella tervetullut!) Barbajovis yllytti minua kokeilemaan virkattua kaktusta ja yllytyshulluna minuahan ei tarvitse kahta kertaa käskeä =)

Vuosia sitten näin jossakin kaktuksen mallisen neulatyynyn ja laitoin idean korvan taakse odottamaan "sopivaa" toteutushetkeä. Alunperin olin ajatellut ommella kaktuksen, mutta virkkausidea vaikutti vallan mainiolta, joten tuumasta toimeen. Tarvittavat materiaalit löytyivät ateljeesta: puuvilla- ja pellavalankaa, vanua, virkkuukoukku, parsinneula ja tietenkin sakset (jotka puuttuvat kuvasta).

Mitään vaihekuvia ei nyt ehditty ottamaan =) Mutta netistä löytyy pilvin pimein ohjeita amigurumien virkkaamiseen (esim. crochet cactus). Tämä yksilö on ihan omasta päästä. Virkkasin ensin tuon vartalon, sen jälkeen nuo kolme uloketta ja viimeiseksi kukan, kaikki siis erillisinä. Virkkaussuunta on kaikissa ylhäältä alas. Aloitussilmukkana kannattaa käyttää magic loop -tekniikkaa, joka kiristää aloitusrinkulan niin, ettei siihen jää keskelle reikää. (YouTubesta löytyy hyviä videoklippejä!) Kaventamisessa hyvä kikka on väliin jättämisen sijaan (tulee reikä) virkata kiinteä silmukka puoleenväliin, tehdä uusi ks seuraavaan silmukkaan ja vetää lopuksi kaikki kolme lenkkiä koukun läpi. Tähänkin löytyy video ainakin täältä.

Täytyy vielä metsästää jostakin saviruukku tuohon pohjaksi, nyt löytyi ainoastaan muovinen. Innostuisikohan sitä nyt enemmän istumaan ompelukoneenkin ääressä, kun on kunnon neulatyyny?

Ja koska välipalasta oli puhetta, loppuun raparperipiirakan ohje, joka on superhelppo ja takuuvarma onnistumaan. Alkuperäisessä ohjeessa on 2,5 dl sokeria, mutta ainakin näin alkukesästä vähempi riittää, kun raparperit ovat vielä makeita. Kannattaa maistella taikinaa ja lisäillä oman maun mukaan =)

2,5 dl piimää / maustamatonta jugurttia

1 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

2 tl soodaa

100 g voita sulatettuna

raparperia pilkottuna 

kanelia pinnalle, jos tykkää

Kuivat aineet sekoitetaan, lisätään piimä ja voi. Kaadetaan vuokaan ja raparperit päälle. Uuniin 200°C n. 30 min. Nautitaan vaniljakastikkeen kera, mums!

Tilkkuverhot katesaumoin (tai ainakin melkein)

 
Tuumin, että olisi aika ehkä ottaa jouluverhot pois, sillä kohta edessä oleva joulu on jo lähempänä kuin vanha =) Kukkia ja pastellisävyjä siis joulunpunaisen tilalle! Kaapissa oli marinoitunut hyvän tovin kankaat, joista olin suunnitellut ompelevani tilkkuverhot. Kankaat olin jo heti ostettuani leikannut paloiksi, enää piti vain ommella ne. Suunnitelmissa oli ommella saumat katesaumoina, sillä siinä ei jää kummallekaan puolelle risareunaa näkyviin. Näin verhot näyttävät vuorittominakin siisteiltä ulospäin. Tässä teillekin lyhyt työvaiheselostus katesauman ompelusta à la Haapalehto.

Ensin laitetaan kankaat oikeat puolet vastakkain niin, että alempaan kankaaseen jää isompi saumanvara. Tähän laitoin aika reilun, n. 1,5 cm. Ommellaan sauma kuvan mukaan suoralla ompeleella.

Sitten silitetään saumanvarat nurjalta niin, että pidempi saumanvara peittää pienemmän.

Sen jälkeen nostetaan molemmat saumanvarat pystyyn ja taitetaan pidempi puoli lyhyemmän yli alas äsken ommeltuun saumaan kiinni. Lyhyt saumanvara siis peitetään tuolla pidemmällä saumanvaralla. Uusi taitos silitetään siten, ettei risareunoja näy. Tämä tapa sopii kankaisiin, joihin silitystaitteet jäävät helposti "muistiin", muussa tapauksessa silityksen voi tehdä osissa: 1. ensin taitetaan ja silitetään pidempi reuna ommeltuun saumaan asti ja 2. risareuna käännetään piiloon ja silitetään. Helpompaa kuin miltä se kuulostaa =)

Ommellaan taite kiinni nurjalta puolelta läheltä reunaa. Tärkeää on vetää ommeltavan sauman alla olevaa kangasta suoraksi ompelun aikana, muuten sinne jää helposti pussi, joka näkyy työn oikealla puolella rumasti.

Lopuksi silitetään sauma. Nurjalla puolella näkyy kaksi ommeljuovaa, oikealla puolella vain yksi. Oma ompeleeni on vähän kiemurrellut, tehkää te suorempi =)

Tarkkasilmäiset saattavat huomata, että fuskasin enkä ommelutkaan kaikkia saumoja katesaumoina, koska 

1. se on hidasta 

2. nämä piti saada (nyt kun työhön oli ryhdytty) 

hetiäkkiäilmanmitäänhifistelyjä valmiiksi 

3. omistan saumurin 

4. saumurin saumat on aika siistejä, eikö? 

Aika romanttiset näistä tuli =P Koitin saada verhoihin edes vähän särmää ompelemalla sivupäärmeisiin silkkinauhan ja kokoamalla ne yhteen aiemmin virkkaamillani retrokukilla. Nyt kukkii keittiössäkin!