Palmusunnuntain aattona

Vaikka joulukoristeita rakastankin yli kaiken, minulla ei ole ollut yhtään koristeita pääsiäiseen, käsittämätöntä! Sisustuskaupan loppuunmyynti tarjosi ensiapua hätään.

Suloiset pääsiäispuput suorastaan loikkasivat mukaani.

Virpomisoksien sijaan olohuonetta koristaa hieman karsittu kultapalmu. 24 pientä tassua meinasi tehdä palmusta lopun ja se joutuikin loppuajan viettämään tassujen ulottumattomissa. Kovin hitaasti palmu tuntuu toipuvan, ja näyttää siltä että sitä on vähän isompikin tassu käynyt taas kokeilemassa...

Prinsessa Anastasia on sitä mieltä, että hän olisi riittänyt pääsiäispupuksi, mikä on tietysti aivan totta  ❤ Hyvää huomista palmusunnuntaita kaikille!

Yllytyshullu

Olen aina rakastanut orkideoja, mutta vastarakkauden puutteessa koittanut vakuutella itselleni, ettemme ole luotuja toisillemme. Ihaillen ja salaa vähän kadehtien olen kodeissa sekä blogeissa katsellut näitä ihanuuksia. Mutta sitten, SITTEN, vanha ja tuskin hengissä pihisevä orkideanraaskuni meni ja pullautti ilmoille kukan ja heti perään meinaa pukata jo toista. Sekaisinhan siinä menee.

Ei siis ole mikään ihme, että meillä asustaa nyt kaksi uutta hienohelmaa. Toivon mukaan välimme pysyvät lämpiminä =)

Ruukkuonnea

Minulla on ollut harvinaisen hyvä ruukkuonni. Kävelin kirpputorille ajatuksenani löytää värikkäitä ruukkuja pistokastaimille. Ja siellähän niitä odotti useassa pöydässä eikä minun tarvinnut kuin poimia ne mukaani. Kastelukannuakin etsin pitkän tovin sekä kirpparilta että kotona netistä, kunnes muistin vanhan emalikannuni. Juuri sopivan pieni ja passeli pienten pistokkaiden kasteluun.

Värikkäiden ruukkujen päästessä aikanaan työpaikalle, kotiin löytyi rouhea betoniruukku, joka oli aivan pakko kaapata mukaan. Seuraksi tarttui pieni lintupatsas, jolle pitää etsiä sopiva kolo puutarhasta.

Ruukkuvarasto täydentyi myös tällä isolla tummanpuhuvalla suojaruukulla.

Onnistuneet löydöt täydensi orkideaan salakavalasti ilmestynyt yhden kukan kukkavana. Kasvi on käynyt useammin kuin kerran hämärän rajamailla ja luulin jo lempeni orkideoja kohtaan näivettyneen. Vaan niinpä se alkoi sykkiä uudestaan! Pieniä arjen iloja, joista tulin niin kovin onnelliseksi =) Iloa ja toivoa myös sinun viikkoosi!

Mysteerikukka

Viherkasvivillitys taitaa olla kuumimillaan ja koskaan ei tiedä milloin eteen osuu kasvi, joka on pakko kiikuttaa kotiin. Tokmannin viherkasvivalikoimassa oli tämä miniatyyrivilliviiniltä näyttävä tapaus, joka oli ihan pakko kaapata mukaan.

Tietääkö teistä kukaan nimeä tälle? Mukavaa olisi häntä ihan nimellä kutsua =) Lehdet ja varret ovat pehmeät ja niissä on myös kiharaisia kiipimäkärhöjä. Jonkinlainen köynnös siis lienee kyseessä. Kasvikirjani ei tunnistanut tätä, vaikka muuten aika kattavasti esitteleekin huonekasveja. Apua siis kaivataan!

Kultapalmun katveessa

Taas on se aika vuodesta, kun silmissä alkaa vääjäämättä vihertää. Kylvöpuuhiin en vielä tohdi, mutta kaupasta voi löytää jotakin sopivaa vihreän kaipuuseen. Viidakkotunnelman tuojaksi tartuin sitten kultapalmuun. Ainut jukkapalmuni kasvaa tuntemattomasta syystä lähinnä vaakatasossa ja olenkin uhkaillut sitä jo kompostilla.

Palmu johtikin sitten koko olohuoneen mööbleeraukseen, jossa piano ja akvaario taisivat olla ainoita paikkansa säilyttäneitä. Kodin kukoistava kasvit -kirja* sanoo kultapalmun viihtyvän suojassa suoralta auringonpaisteelta ja poissa lämpöpatterien läheisyydestä. Se pääsikin siis ensialkuun keskelle huonetta kotiutumaan.

Palmu on toistaiseksi saanut olla (lähes) rauhassa kissoilta enkä jukkaakaan vielä hylännyt. Saakoon sekin mahdollisuuden! Jos sinulla on hyviä vinkkejä kultapalmun kukoistukseen niin laitathan kommenttia =)

*Lipponen, V. & Hilpo, S. 2001. Kodin kukoistavat kasvit. Helsinki: WSOY.

Kaktuskokoelma

Tämä on hyvin vaatimaton hoidon suhteen =)

Talven selättämiseksi ajattelin käynnistää huonekasvihaasteen. Onkohan tällainen joskus blogistaniaa jo kiertänyt? Yhtä kaikki, haastan siis ensin itseni kertomaan meillä majailevista huonekasveista, mutta kiva olisi kuulla teidän muidenkin viherpeukaloista huonekasvien osalta.

Oma kukkienhoitotyylini on hyvin "vapaa" ja huonekasveissa vain sitkeimmät pärjäävät. Joskus unohtuu kastelu, joskus ne meinaavat hukkua enkä ole niin tarkka mullanvaihdon tai lannoituksenkaan suhteen. Isot ikkunat auttavat paljon, mutta oman haasteensa luo talvinen viileä sisälämpötila, joka ei kaikkia (kukkiakaan) miellytä. Olen jo luovuttanut mm. orkideojen kanssa, vaikka niin kovasti niistä pidän. Tässä postauksessa keskityn mehikasveihin, katsotaan teenkö vielä toisen postauksen muista sisäkukista.

Tämä taitaa olla vanhin huonekasvini, punainen marraskuunkaktus, jonka pistokkaan sain 15-vuotiaana ystävältäni. Kasvi on kokenut kovia ja muutaman kerran meinannut heittää jopa henkensä. Ikänsä puolesta sen siis pitäisi olla jo huomattavasti muhkeampi, mutta elämä (eli minä) ei ole kohdellut sitä silkkihansikkain.

Toisen marraskuunkaktuksen saimme tupaantuliaislahjaksi muuttaessamme tähän kotiin 12 vuotta sitten. Kaktus kukkii punaisenaan uskollisesti joka vuosi syntymäpäivänäni.

Kevätkaktus (pääsiäiskaktus/helluntaikaktus) on huomattavasti rennompi kasvutavaltaan. Tähän tulee valkoiset tähtimäiset kukat kesällä.

Rahapuu on myös yksi vanhimmista huonekasveistani ja ylimpänä näkyvä yksilö on se aito ja alkuperäinen, jonka sain sisareltani. Tulitikusta näkee hieman mittakaavaa. Esikoisen ollessa 3-vuotias, istutimme nuo kolme pistokasta hänelle ensimmäiseksi omaksi kasviksi.

Hatiora on (luvallinen) läksiäismuisto yhdeltä työpaikalta. Kissat ovat aina olleet erityisen mielistyneitä tämän kasvin hoitoon. Mm. neiti S:llä oli tapana antaa ihan vierihoitoa ja maata ruukussa. Ei siis ihme, että meidän yksilömme on "hieman" harvempi kuin guuglettamalla löytyvät sukulaiset.

Pylväskaktus? Kasvanut kymmeniä senttejä n. viidessä vuodessa.

Kyhmykaktusko? Kasvattanut päälliosan samassa ajassa.

Ehkä vaarinkaktus? Kasvattanut ylimmän palleron viidessä vuodessa.

Villakaktus? Viiden vuoden aikana ei ole montaa senttiä kertynyt.

Lasten kasvaessa innostuimme yhdessä keräilemään kaktuksia. Nämä kaikki on ostettu nimettöminä minikaktuksina ruoka- tai kukkakaupoista. Kirjoista ja netistä tutkimalla olemme yrittäneet löytää näille nimiä. Monella ei kuitenkaan ole olemassa suomenkielistä nimeä tai emme ole löytäneet sitä.

Mahdollisesti joku syyläkaktus?

Parissa vuodessa tämä on kasvattanut mittaansa yli kaksinkertaiseksi. Istuttamisessa ja mullanvaihdossa apuna ovat styroxin palaset. Vinkin luin jostakin lehdestä kaaaauan sitten.

Kaksi vuotta sitten kartutimme kokoelmaa piikkiaaloella ja tuolla toisella, joka saattaisi olla pylväsopuntia. Opuntia on ollut nopeakasvuinen, sekin on jo ehtinyt moninkertaistaa pituutensa.

Varmaankin minikokoinen pylväskaktus.

Olisiko joku parodia? Tuntomerkit ainakin täsmäävät. Piikit hauskan kiemuraisia. Parodioita suositellaan aloittelijoille. Voi tämä syyläkaktuskin olla. Tai joku muu...

Harvinaista, tässä purkissa oli nimilappu Rhipsalis. Ehkä siis korallikaktus nimeltään.

Kolme yllä olevaa ovat tämän kevään uutuudet kokoelmassa. Nähtäväksi jää, kuinka nopeakasvuisia ovat.

Lasten kaktuskokoelma mahtuu vielä yhdelle pöydälle, vaikka vähän ahdasta jo on. Jos sinulla on parempaa tietoa kuvissa näkyvien kaktuksien nimistä, niin kuulemme mieluusti ehdotuksia.

Mutta nyt onkin sitten teidän vuoronne! Olisi kiva kuulla teidän sisäkukistanne, kaikista tai vain yhdestä, johon liittyy jokin tarina. Ensimmäisenä voisin haastaa vaikka aakkosjärjestykseen perustuen Annelin Pihakuiskaajan puutarha -blogista, Betweenin Rikkaruohoelämää-blogista ja Cherin Autuaasta olosta. Kaikki muutkin halukkaat saavat ottaa haasteen vastaan =) Jätäthän kommentin niin tiedän tulla katsomaan tarinasi.

Iltalenkillä

Olen päässyt jo haravoimaan! Ihan huippua =) Teimme kevään ensimmäisen pyöräretken "isolle" joelle ihmettelemään sieltä kuuluvaa kaakatusta ja törähtelyä.

Tehdessämme lähtöä ylitsemme lensi parvi joutsenia, kameran akku loppui tietysti kesken. Hätäisesti roiskin muutamia kuvia, mutta epätarkoiksi jäivät, höh! Olkoot nyt tuollaisia "taiteellisia".

Sain myös postissa ensimmäiset taimitilaukseni! Tilasin pelargonin ja verenpisaran pistokkaita. Aika söpöjä ❤ Kertokaahan minulle, miten saan kasvatettua verenpisaroista tuuheita puskia? En ole koskaan kasvattanut niitä ja nyt kun keksin niille kesäksi paikan, päätin kokeilla.

Kevään kunniaksi korallikaktukseni (vai tulitikkukaktus?) eli hatiora alkoi kukkia. Kukat ovat niin pieniä, että melkein suurennuslasilla saa katsoa. Vaatimattomuus kunniaan =)