tiistai 21. helmikuuta 2017

Kevätkaiho


Talvetushuoneessa ei nukuta enää talviunta. Kevätkaihonkukka kurottelee pontevasti ikkunaa kohti.


Lehdet ovat saaneet reippaasti väriä ja etualalla kärhökin availee silmujaan.


Verenpisara ei piittaa toispuoleisesta tyylistään, vaan on poksauttanut valoisan puolen nuppunsa auki.


Maljaköynnös hamuilee tukea, johon tarttua.


Ja jotta tilanne ei vaikuttaisi liian ruusuiselta, tältä näyttää kokonaisuus =) Tuohon kahden ikkunan eteen pitäisi sitten kaikki kylvökset ja esikasvatukset mahduttaa. Vielä olisi siis maltettava mielensä, jotta valoa riittäisi paremmin kaikille. Mutta lähtölaskenta alkaa kohta!

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Majavan töitä


Viikonloppuna tuli retkeiltyä taas jäällä. Tällä kertaa ihan tuossa kotoisalla pikku joella. Aamun vesisateet olivat kerääntyneet jään päälle ja saappaat olivat tarpeeseen.


Majava on ollut ahkerana naapurin rantasaunan pihapiirissä. Ensimmäisenä mutkan takaa huomio kiinnittyi joen yli kaatuneeseen haapaan.


Lähemmäksi päästyä näkyi jo tuoreempiakin talttahampaan jälkiä.


Ihan ei ollut saanut työtä päätökseen.


Viereinen tammi oli onneksi säästynyt. Taisi olla majavan mielestä liian kaukana rantatöyräästä. Ihan en ole varma tykkäisinkö tällaisesta puutarha-apulaisesta. Itse tekijää emmekä muita jälkiä hänestä nähneet. Aurinkoista viikkoa!

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Itäpihan myllerrys


Hihkuin sisäisesti silmieni osuessa kirpputorilla tähän porttiin. Onnesta mykkyrässä kannoin sen kotiin, vaikka minulla ei ole vielä aavistustakaan, mihin se laitetaan. Ja onhan tässä sentään aikaa kulkea portti kainalossa pitkin pihaa etsiskelemässä sitä lopullista sijoituspaikkaa. Näen jo mielessäni pionien ja köynnösten kurkottelevan portin takaa... Oiva ja inspiroiva löytö kerrassaan!


Mutta otsikon aiheeseen! Vaikka routa peittää maan ja vielä ei ole toivoakaan lapion upottamisesta multaan, olen jo mielessäni myllertänyt itäpihaamme kokonaan uuteen asuun. Tämä puoli pihasta on elänyt lähes oman onnensa nojassa nurmikon leikkuuta lukuun ottamatta. Tonttia rajasi täällä hoitamaton korkea kuusiaita, joka leikattiin alas viimeinkin viime keväänä. Kuusiaidan kaato antoi sysäyksen alkaa pohtia alueen suurempaa remonttia.


Itäpihalla kasvaa vanhoja kituliaita marjapensaita sekä puutarhavadelmaa. Marjapensaiden sekaan on luultavasti lintujen mukana levinnyt lumimarjapensasta, jota emme ole rajustakaan kurituksesta huolimatta saaneet hävitettyä kokonaan. Näistä syistä johtuen mielessäni on kypsynyt päätös hävittää huonokuntoiset pensaat ja aloittaa alueen muokkaus alusta. Listasin paikan plussia ja miinuksia:

+ multaisa maa
+ kaunis peltomaisema
+ aamuaurinko

- tuulisuus
- katolta tippuvat lumimassat
(- pitkä ja kapea muoto)


Lamppu ei ole vielä syttynyt, mitä alueelta tahtoisin. Hernepensaselämää Johannan kirjoitettua aiheesta Potagerin suunnittelu aloin miettiä muotopuutarhan mahdollisuutta. Muotopuutarhassa kuitenkin mietityttää säntillisyys, jonka en usko olevan vahvimpia puoliani =)


En löytänyt ainuttakaan kuvaa, jossa itäpiha olisi näkynyt kokonaisuudessaan sulan maan aikaan. Kertonee jotakin siitä, että ei ole puutarhamme paraatipaikkoja. Mutta josko tähän voisi tulla muutos! Onneksi vielä on hetki aikaa suunnittelulle. Kaikki ideat, hulluimmatkin, otetaan kiitollisena vastaan. Usein niistä ihan päättömistä ideoista jalostuukin parhaimmat =) Iloa viikkoosi!

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Mysteerikukka


Viherkasvivillitys taitaa olla kuumimillaan ja koskaan ei tiedä milloin eteen osuu kasvi, joka on pakko kiikuttaa kotiin. Tokmannin viherkasvivalikoimassa oli tämä miniatyyrivilliviiniltä näyttävä tapaus, joka oli ihan pakko kaapata mukaan.


Tietääkö teistä kukaan nimeä tälle? Mukavaa olisi häntä ihan nimellä kutsua =) Lehdet ja varret ovat pehmeät ja niissä on myös kiharaisia kiipimäkärhöjä. Jonkinlainen köynnös siis lienee kyseessä. Kasvikirjani ei tunnistanut tätä, vaikka muuten aika kattavasti esitteleekin huonekasveja. Apua siis kaivataan!

lauantai 4. helmikuuta 2017

Varaslähtö kevääseen


Talvetushuoneessa on jo keväiset tunnelmat. Kahdessa viikossa japaninvaahtera on avannut silmunsa hiirenkorville.


Piipahdin kellarissa katsastamassa sinne talveksi säilöttyjä ruukkuja ja siellähän odotti yllätys. Loppukesästä istutin ruukkuun kevätkaihonkukkaa ja keskelle tökkäsin alppikärhön pistokkaan. Koska minulla on huonoja kokemuksia kärhöpistokkaiden selviytymisestä talven yli maahan istutettuna, ajattelin kokeilla talvettaa sen ainakin yhden talven yli kellarissa. Syksyllä kannoin koko istutuksen kaihonkukkineen päivineen kellariin ja unohdin sinne.


Kevätkaihonkukka oli päättänyt talven selätetyksi ja availi pilkkopimeässä nuppujaan. Valoonhan ruukku oli kannettava. Myös kärhössä näkyi ainakin yksi elävä silmu, hurraa!


Valoon pääsivät myös liemikulhoon istutetut hollanninkurjenmiekat, jotka ovat venyttäneet piippansa jo reilusti mullan yläpuolelle. Jotakin tukea näille on kehitettävä, kun kasvavat lappusen mukaan jopa puolimetrisiksi.


Toiveikasta ja suloista viikonloppua kaikille!

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Kultapalmun katveessa


Taas on se aika vuodesta, kun silmissä alkaa vääjäämättä vihertää. Kylvöpuuhiin en vielä tohdi, mutta kaupasta voi löytää jotakin sopivaa vihreän kaipuuseen. Viidakkotunnelman tuojaksi tartuin sitten kultapalmuun. Ainut jukkapalmuni kasvaa tuntemattomasta syystä lähinnä vaakatasossa ja olenkin uhkaillut sitä jo kompostilla.


Palmu johtikin sitten koko olohuoneen mööbleeraukseen, jossa piano ja akvaario taisivat olla ainoita paikkansa säilyttäneitä. Kodin kukoistava kasvit -kirja* sanoo kultapalmun viihtyvän suojassa suoralta auringonpaisteelta ja poissa lämpöpatterien läheisyydestä. Se pääsikin siis ensialkuun keskelle huonetta kotiutumaan.


Palmu on toistaiseksi saanut olla (lähes) rauhassa kissoilta enkä jukkaakaan vielä hylännyt. Saakoon sekin mahdollisuuden! Jos sinulla on hyviä vinkkejä kultapalmun kukoistukseen niin laitathan kommenttia =)

*Lipponen, V. & Hilpo, S. 2001. Kodin kukoistavat kasvit. Helsinki: WSOY.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Talvetushuoneen kevätsiivous


Viikko sitten tartuin itseäni niskasta ja siivoilin länsisiiven talvetushuoneen. Kuivien lehtien ja oksien alta kuoriutui ihanaa keväisen vihreää ja yllätyksiäkin.


Vuosia sitten kyllästyin tähän vaaleanpunaiseen pelargoniin ja kiikutin sen ystävälle tylysti muovipussiin paketoituna raaskuna. Olin jo päättänyt hylätä sen kompostikasaan, mutta ystävän hellässä huomassa yksilö intoutui uuteen kukoistukseen ja on tuottanut monet pistokastaimet. Viime kesänä huolin sitten viimein pistokkaan itsellenikin. Onneksi =)


Samalta ystävältä sain ihanan oranssiin vivahtavan pelargonintaimen, joka on itsepintaisesti pitänyt kiinni viimeisestä kukkatertustaan tähän asti. Vaikka kukat jo vähän lurpottavat, en millään raaskinut taittaa sitä pois. Verenpisaran talvetusta en sitten olekaan ennen kokeillut. Kuivia lehtiä karsiessa hämmästyin kun alta paljastuivat pulleat nuput.


Talvetushuoneen viileydessä joulun hyasintit tuovat ihan keväisen tuulahduksen rehevillä lehdillään.


Paras yllätys oli silti japaninvaahteran selvästi pullistuneet silmut. Kevät ei voi olla kovin kaukana, jos puussa alkaa näyttää tältä! Keväisen toiveikasta viikkoa kaikille =)