Villiä menoa

 
On koittanut se aika vuodesta, kun tuntuu, että kasvu karkaa käsistä ja puutarha alkaa elää omaa elämäänsä. Tai sitähän se tekee koko ajan, mutta tähän asti on säilynyt illuusio tilanteen hallitsemisesta.

Jäätyneeseen maahan keskeytynyttä laatoitustyötä ei ole kukaan jatkanut ja voikukat ovat valloittaneet syntyneen tyhjän tilan.

Susiportin alppikärhö on karannut portista viereiseen tuijaan.

Kuka pelastaisi tornionlaaksonruusun koiranputkien ja rönsyleinikkien seasta?

Kanttausrauta on saanut pölyttyä käyttämättömyyttään.

Kuopuksen ollessa pieni poikanen ostin pussillisen mustan orvokin siemeniä. Nyt poikanen täyttää yhdeksän ja orvokit jatkavat omaa elämäänsä villiintyneenä. Tänä vuonna ne kilpailevat tilasta unikkojen, rikkaruohojen ja kissanpoikien kanssa.

Rönsyleinikin kukat koristavat kartiovalkokuusta.

Luonnonkukat ovat aina olleet tervetulleita. Onneksi jätin tämän tupsun kitkemättä alkukevään innostuksessa.

Daalioille kyhätyt tuet ovat aina yhtä persoonallisia. Mielikuva valmiista kehikoista oli jotakin muuta kuin todellisuus.

Pionitkin joutuvat jakamaan tilansa kuokkijoiden seurassa. Tätä se on, puutarha yllättää aina. Kärsivällisyyttä, keskeneräisyyttä ja muutosta on joko siedettävä tai opittava sietämään. Ihailen viimeisen päälle huoliteltuja ja siistejä puutarhoja, joissa kaikki on kohdillaan mutta tiedän etten sellaiseen pysty itse koskaan. Ja onneksi sitä ei kukaan minulta vaadikaan. Tämän oppiminen on tosin kestänyt aika kauan.

Ihanaa ja rentouttavaa juhannusviikkoa kaikille =)

Kevään valkoista kukintaa

Ainokainen kirsikkapuumme kukkii. Kriikunakin aloittelee, mutta omenapuussa nuput ovat vielä tiukasti supussa.

Narsisseissa on käynyt kato. Joko märkä syksy, talven pakkaset tai kevään kuivuus ovat vieneet ison osan. Muutamia sentään löytyy.

Susiportin alppikärhö on vihertynyt nopeasti. Ihmeesti se jaksaa vuosittain kukkia, vaikka saa vain hetken kylpeä ilta-auringon valossa.

Tuomipihlaja on tavallisuudestaan huolimatta yksi lempipensaistani. Keväällä runsas ja varma kukinta, helppohoitoinen (pärjää siis täysin omillaan) ja syksyllä loistava ruskaväritys. Vielä kun tuoksu olisi sama kuin tavallisessa tuomessa.

Kuvat oli otettu ennen viikonlopun sateita. Virkistävä sade olikin jo todella tarpeen. Ihanaa viikkoa kaikille!

Havuja

Kun en saanutkaan perjantaina aikaa parturiin, kävelin lohdutukseksi viereisen kaupan puutarhaosastolle. Hyllyillä oli jo vaikka mitä ihanuuksia, mutta maltoin mieleni, ja otin vain kolme havua (ja neljä kesäneilikkaa). Jo seuraavana päivänä harmittelin taimien vähäistä määrää ja hain toiset kolme havua lisää. Jostain syystä sain niistä 30% alennuksen. Ja sitten taas harmittelin, etten ottanut taimia lisää, sillä 5 euroa per taimi ei ollut mielestäni paljoa.

 

Pallotuija 'Teddy' oli niin söpön näköinen, etten voinut vastustaa sitä, vaikka sen talvenkestävyys onkin arvoitus. En meinannut edes uskoa sitä tuijaksi, niin poikkeavalta sen neulaset näyttävät. Luulinkin sitä ensin katajaksi, mutta nopean guuglailun jälkeen uskoin purkin kyljessä olevan nimilapun olevan oikea.

 

Tuijat menivät nyt toistaiseksi leikkimökin viereen, mutta paikka saattaa olla niille kesällä liian aurinkoinen. Toisaalta lisävarjostus ei tekisi alppiruusullekaan huonoa eli saatan hommata jonkun isomman havun tai pensaan tuomaan varjoa paikkaan.

Tuijien lisäksi mukaan lähti useampi kappale kääpiöserbiankuusta. Tässä ne kohtaavat koreanpihtojen kanssa.

Kääpiöserbiankuusten sanotaan olevan hyvin vaatimattomia kasvupaikan suhteen ja kaksi niistä pääsikin takapihan "ongelmanurkkaukseen".

Ongelmanurkan vieressä on susiportti, jonka puulaatoitus on lahonnut hiljalleen. Taimien lisäksi ostin suodatinkangasta ja tarkoitus on laatoittaa alue etupihalta ylijääneillä betonikivillä.

Tämän pidemmälle homma ei kuitenkaan edennyt, sillä maa olikin puukiekkojen alla vielä jäässä. Siltakin joudutaan uusimaan.

Tässä susiportti puukiekkoineen uutena kesällä 2010. Jospa seuraava laatoitus olisi vähän pitkäikäisempi =)

Ihanan keväistä viikkoa kaikille!

Suvi suloinen

Unikkojen kukinta on ihan parhaimmillaan. Erityisesti rakastan lipputangon luona olevia korallinpunaisena hehkuvia unikoita, mutta ei valkoinen 'Royal Wedding' tai perinteinen oranssinpunainenkaan jää ihailuja vaille. Nuo koralliset ja valkoiset ovat muuten hauskasti risteytyneet keskenään ja niiden väliin on ilmestynyt muutama hennon vaaleanpunainen kukka ❤

Jätin syksyllä jaloleinikeiden mukulat maahan ja yllätyksekseni muutama niistä kukkii uudelleen. Tämä väriyhdistelmä on aika herkullinen =)

Lammen luokse on löytänyt tiensä ihanan tummakukkainen akileija. Väri on luonnossa vielä tuostakin tummempi ja se sointuu kauniisti vieressä kukkivan 'Tanskan Tuonti' kurjenmiekan kanssa. Kurjenmiekan oikeasta lajinimestä ei minulla ole enää aavistustakaan, mutta nimesin sen 'Tanskan Tuonniksi', sillä tilasin sen moooonta vuotta sitten tanskalaisesta nettikaupasta ja se on erästä ainoita, jotka vielä kukkivat. Tässäkin on herkullinen väriyhdistelmä tummaa violettia ja hehkuvaa oranssia.

Lammen reunaan siirretyt kuunliljat eivät pahastuneet muutosta eivätkä jakamisesta, vaan päinvastoin rehottavat nyt suurempina kuin koskaan. Tänään kiljahdin riemusta, sillä huomasin lammen pinnan alla tummana heiluvan "roskan". Olin juuri ehtinyt julistaa kuolleeksi syksyllä hankkimani lumpeen, kun nyt sain huomata, että se nousee sittenkin! Tekisi mieli seisoa päällään ja heitellä kärrynpyöriä ja varmaan tekisinkin niin jos osaisin! Jippii!

Myös takapihalla tapahtuu (pitkästä aikaa). Susiportti on korjattu perinteisin menetelmin, tosin tällä kertaa yksi naruviritelmä sai luvan riittää lopulliseksi väliaikaiseksi toimenpiteeksi. Ennen tuon käytävän päässä kökötti ruma muovikasvihuone, mutta viime kesänä se purettiin pois. Nyt istutin käytävän päähän alppiruusu 'Helsinki Universityn' sekä pienenpienen männynalun tuomaan alppiruusulle vajostusta ja suojaa (tulevaisuudessa). 

Takapihan kivillä pengerretty istutusalue ei ole vielä kovin kuvauskelpoinen siemenestä kasvatettujen taimien ollessa kovin hentoisia. Viime vuonna ostetun merikohokin (pikemminkin rennokki) kasvuvauhtikaan ei huimaa mutta näiden palluroiden avautumista odotan silti kieli pitkällä.

Neiti S pyysi huomauttamaan, ettei hänen suloisuudestaan ole ollut mainintaa pitkiin aikoihin! Olihan asia korjattava =) Suloista viikkoa siis kaikille!

(Kuvat ovat jälleen toistaiseksi kännykkälaatua, pahoittelut!)

Äitienpäivän aattona

Tänään oli niin kylmän tuntuinen päivä, etten aikonut mennä ulos lainkaan. Ilta-aurinko kuitenkin houkutteli ja sain siistittyä takapihan istutusalueita, jotka uhkaavat kokonaan villiintyä. Susiportti on taas nimensä veroinen; kaatumispisteessä. Tein pikakorjauksen, mutta asialle pitää pian tehdä jotakin tai muuten kärhöjen käy huonosti.

Kukkapenkin taustana ollut risuinen ruusuaita pistettiin viime keväänä matalaksi ja jo loppukesästä eroa ei juuri huomannut. Sain kitkettyä kahdeksanmetrisestä penkistä noin kaksi metriä polun puolelta. Ruusun puolelta kitkeminen onkin sitten työläämpää, kun pitää varoa mahdottoman piikkisiä oksia ja toisaalta pieniä siementaimia. Nytkin ehdin jo löytää vaikka kuinka monta muuttoa kaipaavaa pikkuista alkua, jotka kaipaavat pääsyä väljemmille vesille.

Puutarhakierrosta tehdessäni pistelin samalla valmiit nimikyltit puiden ja pensaiden juurille. Läheskään kaikille ei kylttiä ole vielä tehty, mutta tätä työtä voi tehdä sitten talvella, kun muut puutarhahommat ovat tauolla.

Lipputangon juurella orkideanarsissi 'Thalian' nuput ovat vielä aika suppuisia.

Terassin vieressä kasvava vaahtera on tehnyt ensimmäiset kukkansa. Kukat ovat tosi söpöjä lehdettömässä puussa.

Hain pyöräkorin kellarista ja laitoin sen paikoilleen terassin kaiteeseen. Muratti oli säilynyt hengissä, vaikken ole kastellut sitä sen jälkeen, kun kannoin sen syksyllä kellariin. Ensi yöksi on luvattu aika kylmää, toivottavasti petuniat selviävät!

Ruukussa olevat helmililjat alkavat olla kukintansa lopussa, kun taas maassa olevat ovat vasta nostaneet kukkavanansa näkyviin lehtien suojista. Suloista äitienpäivää!