Lumitilanne

Ihana aurinkoinen sää on hellinyt viikonloppuna ja vauhdittanut jäiden sulamista pihasta.

Monenlaista keväistä puuhaa on jo päässyt tekemään. Haravaa on heiluteltu ja paraatipenkinkin siivosin, vaikka muut perenna-alueet saavat olla vielä hetken rauhassa. Vuorenkilpien lehdet ovat hyvä mittari kertomaan maan sulamisesta. Etupihalla lehdet jo heräilevät horroksesta.

Takapihan varjossa sen sijaan ollaan vielä talviunilla.

Kevättä rinnassa alkaa olla myös kissanpojilla. Pienen hepulin saa aikaiseksi vaikka tuulen pyörittelemät vaahteranlehdet...

...tai auton kevätsiivous. Eikä siinä mitään, keväthepuli on iloinen asia! Iloista viikkoa sinullekin!

13. Luukku

Aurinko ja pakkanen loivat ihanan satumaisen tunnelman puutarhaan.

Terassin lankaköynnös vihertää edelleen.

Kaunista valon juhlapäivää!

Tulihan se ruska

Pari viikkoa sitten harmittelin sir Silverille, ettei taideta tänä syksynä nauttia lainkaan ruskan väreistä. Harmi osoittautui onneksi turhaksi, sillä puut ja pensaat ovat värittyneet nopeasti keltaiseen, punaiseen ja oranssiin. Mongolianvaahtera on yksi parhaimmista.

Koivuangervo on myös ihana. Monet pihan pensaista on valittu juuri ruskavärinsä perusteella.

Tämän kevään hankinta heisiangervo 'Amber Jubilee' on syksyllä pukeutunut tummanpuhuvaan asuun.

Kuunlilijat ovat kellastuneet vielä tästäkin.

Tämä näky onkin uusi: keskiympyrästä kaatunut riippahuurrepaju peitti ennen taustan pensaat kokonaan näkyvistä.

Tässä taustan pensaat vähän lähempää ja eri kuvakulmasta. Vasemmalla korallikanukka, keskellä keltakirjokanukka ja oikealla idänvirpiangervo.

Katsura sen sijaan on ollut joka vuosi vähän pettymys. Sen syysväritys ei ole ollenkaan loistava vaan päin vastoin värit vain haalistuvat siitä pois. Eivätkä ne lehdet edelleenkään tuoksu miltään!

Lopuun vielä yksi kukkakuva. Nimetön kärhö jaksaa sinnitellä öisistä nollalukemista huolimatta. Vielä ei luovuta kesästä kokonaan, vaikka tänään kannoinkin pelargonit sisälle haikein mielin. Nyt täytyy nauttia daalioista, kehäkukista ja jäljellä olevista krasseista, huomenna niitä ei ehkä enää olekaan. Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

Hellettä paossa

Seisova ilma ja auringon porotus pakottivat minut viimein pohjoispenkin rikkaruohojen kimppuun. Etupihalla kun ei voinut kuvitellakaan tekevänsä muuta kuin maata riippumatossa kylmän mehulasin kanssa.

Tämä kivillä pengerretty istutusalue alkaa heti talon nurkalta. Pohjoisen puolella on muitakin istutusalueita, mutta niihin en ehtinyt vielä koskea.

Siemenestä kylvetyt törmäkukat kukkivat ensimmäistä kesää ja tykkään niistä kovasti. Nämä olivat helppoja kasvattaa, joten taidan kylvää niitä lisääkin.

Alueen kasvittaminen on vielä kesken johtuen haasteellisesta kasvupaikasta. Ennestään paikassa kasvoi merikohokki, törmäkukka, ahdekaunokki, kotkansiipisaniainen, tavallinen poimulehti sekä keväällä istutetut kääpiöserbiankuuset. Siirsin reunaan lisää poimulehteä sekä kokeeksi taponlehteä. Toista päätyä paransin hieman mullalla ja siirsin sinne muutamia pieniä saniaisen alkuja. Lisäksi kaivoin ojanpientareelta jotakin korkeaa heinää ja istutin sitä aivan kivijalan viereen. Huomatkaa suloinen siili, jonka sain yllätyslahjaksi sir Silveriltä <3

 

Paikka oli ennen oikea rytökasa ja puutarhan häpeäpilkku. Toki niitä löytyy pihastamme vieläkin, mutta tämä paikka harmitti erityisesti, sillä tästä kuljetaan päivittäin joko talon teknisiin tiloihin, biojätekompostille tai marjapuskiin. 

 

Keskeneräisenäkin paikka on siistiytynyt huomattavasti ja tuottaa ohikulkiessa iloa harmistuksen sijaan. Siihenhän tässä puutarhuroidessa kait pyritäänkin =) Iloista viikkoa kaikille!

Terassimaisemat

Laiska kuvaaja ei poistunut terassilta. Näkymä ulko-ovelta länteen (pyykkinarulle) päin. Eniten kirpaisee typötyhjä kärhötuki, jossa aiemmin on näihin aikoihin jo kukkinut täyttä päätä 'Hagley Hybrid'.

 
Kasvillisuus antaa jo mukavasti suojaa. Tykkään tästä näkymästä leikkimökille. Suunnilleen saman näkee myös keittiön ikkunasta.

Viisi vuotta sitten oli hieman eri näköistä =)

...niinkuin yllä olevasta kuvasta huomaa. Tosin vuodenaikakin hämää, kuvassa ollaan vasta toukokuussa.

Nyt on jo vähän rehevämpää. Niin rehevää, että on tullut aika karsimiselle. Mutta niitä kuvia myöhemmin =) Mukavaa viikkoa kaikille!

Valloittavat varjoliljat

Varjoliljat ovat viimeinkin avanneet ensimmäiset nuppunsa. Sain sipulit ystävälliseltä naapurilta. Odotin nuppujen avautumista hartaasti jo viime vuonna, mutta näitäkään en ehtinyt nähdä luonnossa vielä silloin. Sijaispuutarhuri toki ystävällisesti lähetti minulle kukista kuvan, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia!

Varjoliljat kasvavat y-penkissä lumipalloheiden vieressä. Molemmissa kuvissa oikeassa reunassa.

Terälehtien ja heteiden värit ovat yllättävän voimakkaat. Ja nämä tuoksuvatkin ihanalle! Vielä kun joskus saan hommattua valkoisen...

Urakointia lammella

Olen viime päivät ahertanut lammella, jotta ryöpsähtäneet rikkaruohokasvustot saisi kuriin. Illalla urakan valmistuttua oli vielä ikuistettava siistimisen jäljet.

Naapurin viljakuivuri ei ole kaikkein kaunein näkymä ja normaalisti rajaankin sen kuvista pois. Toiveena on, että kasvit peittäisivät pikku hiljaa epämieluisat näkymät.

Vanha omenapuun kanto on toimittanut kukkapenkin päätyä aina.

Lampi sijaitsee talon eteläpäädyssä ja tähän osaan puutarhaa käydään isotuomipihlajien muodostamasta portista. Niiden takana näkyy munan muotoisen keskiympyrän kärki.

Tässä vertailukuva vuodelta 2010. Tuomipihlajaportista näkyy vain vasen puoli. Taustan isot koivut ovat tonttimme rajalla.

Näkymä pihan puolelta lammelle päin.

Pari kuvaa kuvaa vuodelta 2011. Kylätiemme kulkee aika lähellä talon päätyä. Halusimme saada tähän istutuksia, etteivät ohikulkijat pääsisi kurkistelemaan suoraan ikkunoista sisälle. Viimeisestä kuvasta näkee, että suojaa on mukavasti tullut jo viidessä vuodessa. Lampi saatiin kaivausten osalta valmiiksi vuonna 2014. Viimeistelyä istutusten ja kiveysten osalta tehdään vähitellen.

Lammessa kasvaa tällä hetkellä punakukkainen lumme (ei ole vielä koskaan kukkinut), sarjarimpi sekä uusimpana kokeiluna ratamosarpio. Vesikuustakin kokeilin, mutta se menehtyi.

Kiipesin vielä yläkertaan nappaamaan kuvia lintuperspektiivistä. Lammen pohjalla näkyvä vaalea on allassubstraattia, jonka pitäisi toimia altaan biologisena suodattimena. Lumme kasvaa syvimmässä kohdassa, reilun metrin syvyydessä.

Isoa manteria (vesiliskoa) en ole yrityksistä huolimatta enää nähnyt, mutta tänään siirrellessäni reunakiviä, pienen pieniä mantereita vilisti niiden lomassa. Aika mukavaa, että myös erilaiset eläimet ovat kotiutuneet lampeen.

Rauhaisaa viikonloppua kaikille! Minä taidan huomenna nautiskella pitkät päiväkahvit lammen äärellä =)