maanantai 10. huhtikuuta 2017

Henkiin heräämisiä


Ankara kevätflunssa on pitänyt koko perhettä pedissä ja vienyt mehujen rippeetkin mennessään. Kauniit kevätpäivät on vietetty sisätiloissa lähinnä köhien ja auringonpilkuissa lämmitellen.


Kylvötyöt on yritetty pitää maltillisina. Idänunikot itivät vajaassa viikossa. Kylvin kokeeksi siemenlaatikon pohjalta löytyneen pussin, johon oli merkitty vuosi 2009. Ihan yhtä hyvin itivät kuin keväällä kaupasta tilatut.


Tsinnioista tuntui jokainen siemen lähtevän kasvuun parissa päivässä. Sirkkataimet ovat ihanan pontevia hentoisten unikoiden rinnalla.


Kauan olen haaveillut seinustan perennapenkistä, josta aikaiset sipulikukat ponnistaisivat heti lumien sulettua. Nyt on haave viimeinkin tarkoitus toteuttaa, ja rikkaruohojen kuritus aloitettu. Kesää varten paikka vaatii paahdetta kestäviä perennoja. ja mm. unikoita kaavailin tälle paikalle, mikäli selviävät hengissä ulos istutukseen asti.


Paraatipenkin päätin pyhittää daalioille tänä vuonna. Navettapiika antoi ihan huippuhyvän neuvon talvetettujen daalioiden herättelyyn. Sitä varten hamstrasin kaupasta 15 litran pesuvateja.


Kuivat juurakot vaan vateihin ja suihkulla päästelin haaleaa vettä päälle. Ei tainnut mennä kuin pari päivää, niin ensimmäiset lehdet olivat jo näkyvissä! Matonkuteella merkkasin sankoihin värikoodit, että pysyn kärryillä, mitä missäkin vadissa kasvaa. Koska näitä ei vielä voi ulos istuttaa, lisään henkiin herännäille juurakoille multaa.


Leppoisaa pääsiäisviikkoa kaikille! Syökää paljon hiiriä munia!

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Keittiön kevätilme


Aika kauan sinnitelin mustavalkoisen keittiöni kanssa, mutta nyt kevään korvalla aloin kaivata hempeitä värejä.


Kangaskaapissa oli juuri sopivan kokoinen pala, josta tekeytyi ikkunoihin yläkapat. Rönsyliljakin löysi paremman paikan ikkunan edestä, jossa se toivon mukaan piristyy.


Keittiön hetekasta en olisi luopunut, mutta kissat päättivät toisin. Kun patjaa oli toistuvasti käytetty merkkauspaikkana, sai sänky lähtöpassit. Tilalle tuli vanha pulpetti, joka on tuossa aiemminkin nököttänyt.


Prinsessat joutuivat siis etsimään uuden paikan kauneusunilleen. Eipä näytä suuresti haittaavan =)

torstai 30. maaliskuuta 2017

Yllytyshullu


Olen aina rakastanut orkideoja, mutta vastarakkauden puutteessa koittanut vakuutella itselleni, ettemme ole luotuja toisillemme. Ihaillen ja salaa vähän kadehtien olen kodeissa sekä blogeissa katsellut näitä ihanuuksia. Mutta sitten, SITTEN, vanha ja tuskin hengissä pihisevä orkideanraaskuni meni ja pullautti ilmoille kukan ja heti perään meinaa pukata jo toista. Sekaisinhan siinä menee.


Ei siis ole mikään ihme, että meillä asustaa nyt kaksi uutta hienohelmaa. Toivon mukaan välimme pysyvät lämpiminä =)

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Lumitilanne


Ihana aurinkoinen sää on hellinyt viikonloppuna ja vauhdittanut jäiden sulamista pihasta.


Monenlaista keväistä puuhaa on jo päässyt tekemään. Haravaa on heiluteltu ja paraatipenkinkin siivosin, vaikka muut perenna-alueet saavat olla vielä hetken rauhassa. Vuorenkilpien lehdet ovat hyvä mittari kertomaan maan sulamisesta. Etupihalla lehdet jo heräilevät horroksesta.


Takapihan varjossa sen sijaan ollaan vielä talviunilla.


Kevättä rinnassa alkaa olla myös kissanpojilla. Pienen hepulin saa aikaiseksi vaikka tuulen pyörittelemät vaahteranlehdet...


...tai auton kevätsiivous. Eikä siinä mitään, keväthepuli on iloinen asia! Iloista viikkoa sinullekin!

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Pistokaskokeiluja


Kärhöpistokkaani on selvinnyt (toistaiseksi) ensimmäisestä talvestaan. Tuuletuksen paikka! Edellinen pistokaskokeiluni ei talvehtinut, kun jätin sen talveksi maahan. Tämä pistokas vietti talvensa kellarissa yhdessä kevätkaihonkukkien kanssa. Nyt silmujen avauduttua siirsin pikkutaimen omaan ruukkuunsa, jossa sillä on tilaa kasvattaa juuriaan.


Koska en (tietenkään) ollut laittanut kärhöpistokkaan nimeä mihinkään muistiin, arvelen sen olevan tästä susiportin alppikärhöstä. Silmut pullistelevat siinä jo lupaavasti =) Mikäli pistokaskokeiluni tällä kertaa onnistuu, sydän väpättäen näen jo silmissäni ensi talvena kellarin hyllyillä talvehtivan pistokasarmeijan...


Kärhökokeesta innostuneena aloin katsella pihan muitakin köynnöksiä "lisäys-silmällä". Koska leikkimökissä kiipeilevä köynnöshortensia oli kasvattanut versojaan jo mökin sisäpuolelle, saksin sitä reippaalla kädellä.


Muutama verso pääsi koekaniiniksi, varsinkin kun minulla on mietittynä jo paikka näille aluille. Kesäpistokkaista olen onnistunut tätä lisäämään, katsotaan onnistunko talvipistokkaiden kanssa. Pistelin versojen kärkiä kostealla hiekalla täytettyyn ruukkuun ja vein ruukun vielä kellarin viileyteen. Nyt odottelen toiveikkaana niiden säilyvän hengissä ulos istutukseen asti. Viime vuoden pistokaskokeilut päätyivät angervoa lukuunottamatta kompostin täytteeksi. Syykin selvisi keväällä, kun talvivaurioiden laajuus pikku hiljaa valkeni. Syyshortensiasta ja villiviinistä ottamani pistokkaat olivat jo leikattaessa kuolleita. Lumimarja olisi saattanut lähteä kasvuun, mutta ensin juurrutusruukku kuivui ja sitten se hukkui veteen...


Myös pelargonien pistokaslisäysaika alkaa olla käsillä. Ehkä ensi viikonloppuna pääsen sitä tekemään =) Rotevakasvuisessa vaaleanpunaisessa kaunottaressa näkyy jo lupaavasti yksi nuppu. Kevään ensimmäinen Jokos teillä on pistokkaat juurtumassa?

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Mistä on kevään alku tehty?


Siistityistä vattupuskista,


sulavasta pihalammesta,



pienenpienistä piipoista,




pullistelevista silmuista,


kottikärryistä ja haravasta,


pihan kevätpurosista. Niistä on kevät ja onni tehty. 
Iloista viikkoa kaikille!

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Ruukkuonnea


Minulla on ollut harvinaisen hyvä ruukkuonni. Kävelin kirpputorille ajatuksenani löytää värikkäitä ruukkuja pistokastaimille. Ja siellähän niitä odotti useassa pöydässä eikä minun tarvinnut kuin poimia ne mukaani. Kastelukannuakin etsin pitkän tovin sekä kirpparilta että kotona netistä, kunnes muistin vanhan emalikannuni. Juuri sopivan pieni ja passeli pienten pistokkaiden kasteluun.


Värikkäiden ruukkujen päästessä aikanaan työpaikalle, kotiin löytyi rouhea betoniruukku, joka oli aivan pakko kaapata mukaan. Seuraksi tarttui pieni lintupatsas, jolle pitää etsiä sopiva kolo puutarhasta.


Ruukkuvarasto täydentyi myös tällä isolla tummanpuhuvalla suojaruukulla.


Onnistuneet löydöt täydensi orkideaan salakavalasti ilmestynyt yhden kukan kukkavana. Kasvi on käynyt useammin kuin kerran hämärän rajamailla ja luulin jo lempeni orkideoja kohtaan näivettyneen. Vaan niinpä se alkoi sykkiä uudestaan! Pieniä arjen iloja, joista tulin niin kovin onnelliseksi =) Iloa ja toivoa myös sinun viikkoosi!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Paukkuvat jäät


Naapuri kertoi joen puhuvan jo kevättä. Sitä oli varta vasten lähdettävä kuuntelemaan.


Seurasimme pikku jokemme kulkua kohtaan, jossa se laskee isompaan. Jäälle ei ollut enää  asiaa, pellon laitaa oli kuljettava.





Kumea pauke kaikui jään alta. En ole joen keväistä pauketta aiemmin kuullut.


Eilen näimme myös kahden ensimmäisen joutsenen saapuneen joen varteen. Tänään oli vain jäljet näkösällä. Mihin lie menneet, kun sulapaikkoja ei vielä ole tarjolla?


Myös kotipihalta löytyy jäätä enemmän kuin toivoisi. Tältä näyttävät lähes kaikki kukkapenkit. Kuinkahan tuosta kasvit selviävät? Mukavaa maaliskuun alkua kaikille!

tiistai 21. helmikuuta 2017

Kevätkaiho


Talvetushuoneessa ei nukuta enää talviunta. Kevätkaihonkukka kurottelee pontevasti ikkunaa kohti.


Lehdet ovat saaneet reippaasti väriä ja etualalla kärhökin availee silmujaan.


Verenpisara ei piittaa toispuoleisesta tyylistään, vaan on poksauttanut valoisan puolen nuppunsa auki.


Maljaköynnös hamuilee tukea, johon tarttua.


Ja jotta tilanne ei vaikuttaisi liian ruusuiselta, tältä näyttää kokonaisuus =) Tuohon kahden ikkunan eteen pitäisi sitten kaikki kylvökset ja esikasvatukset mahduttaa. Vielä olisi siis maltettava mielensä, jotta valoa riittäisi paremmin kaikille. Mutta lähtölaskenta alkaa kohta!

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Majavan töitä


Viikonloppuna tuli retkeiltyä taas jäällä. Tällä kertaa ihan tuossa kotoisalla pikku joella. Aamun vesisateet olivat kerääntyneet jään päälle ja saappaat olivat tarpeeseen.


Majava on ollut ahkerana naapurin rantasaunan pihapiirissä. Ensimmäisenä mutkan takaa huomio kiinnittyi joen yli kaatuneeseen haapaan.


Lähemmäksi päästyä näkyi jo tuoreempiakin talttahampaan jälkiä.


Ihan ei ollut saanut työtä päätökseen.


Viereinen tammi oli onneksi säästynyt. Taisi olla majavan mielestä liian kaukana rantatöyräästä. Ihan en ole varma tykkäisinkö tällaisesta puutarha-apulaisesta. Itse tekijää emmekä muita jälkiä hänestä nähneet. Aurinkoista viikkoa!