Neljä kuvaa vuodesta

Joulukuun alussa Marliska ojensi minulle blogistaan Rosanpunaista kultaa haasteen, jossa tarkoitus on julkaista neljä kuvaa eri vuodenajoilta. Lupasin palata asiaan joulukalenterin jälkeen. Haaste on kiertänyt jo monessa blogissa ja tästä pääset kurkistamaan Marliskan upeat kuvat vuodenaikojen vaihtelusta. Ohjeet haasteeseen olivat seuraavat:

"Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.

Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.

Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.

Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä."

 

Kevään heleys

Täytyypä sanoa, että neljän kuvan valitseminen oli ihan hurjan vaikeaa. Päädyin lopulta kuviin siperianlehtikuusista, jotka kasvavat talomme päädyssä. Kuvat eivät ole kauneimpia puutarha- tai vuodenaikakuviani, mutta nämä puut liittyvät talomme historiaan ja ovat siten meillekin tärkeitä.

Kesällä puutarhuri tiirailee latvuksen sijaan maata =) Yhtään kuvaa kokonaisista kuusista kesäasuissaan en löytänyt arkistosta.

Kotimme on vanhassa kansakoulussa, joka valmistui vuonna 1917. Tänä vuonna juhlimme siis sekä Suomen että kotimme 100-vuotissynttäreitä. Lehtikuusia on seitsemän, yksi jokaista koulun ensimmäistä oppilasta kohti.

Syksyn ruskaa

Alunperin luulimme, että puutkin on istutettu vuonna 1917, mutta muutama vuosi sitten kuulimme, että ne olisivatkin huomattavasti nuorempia, ehkä joskus 1950-luvulla istutettuja.

Lehtikuusten talvimuotia

Vaikka seitsemästä suuresta lehtikuusesta tulee vuoden mittaan hirmuinen määrä roskaa, en luopuisi niistä. Vuodenaikojen vaihtelut näkyvät niissä kauniisti ja talomme historiaan liittyvä tarina tekee niistä erityisiä. Toivon mukaan puut elävät vielä pitkään meidän jälkeemmekin.

Jätän nyt jakamatta haasteen eteenpäin, mutta jos innostuit aiheesta niin ole hyvä ja ota mukaasi! Oikein hyvää ja onnellista alkanutta vuotta 2017 teille jokaiselle!

Äitienpäivän aattona

Tilasin itselleni äitienpäivälahjan, joka saapui lauantaiaamuna. Kuorma-autollinen multaa, joka pitää minut kiireisenä jonkin aikaa.

Ensimmäisenä vuorossa oli roskakatoksen ja syreeniaidan välisen kulmauksen istutusalueen perustaminen. Laitoin pohjalle sanomalehtiä ja pahvia toivoen, että se estäisi rikkakasvien kasvamisen läpi. Kun paperit ja pahvi ovat maatuneet, ovat rikkakasvitkin toivottavasti heittäneet henkensä.

Reunan viimeistely on vielä kesken. Vähän kaartuvampaa muotoa haaveilin, mutta saatavilla ollut reunamateriaali ei siihen taipunut. Syreenien välit pitäisi kattaa kuorikatteella, kunhan ehditään.

Perjantaina hankin jo rentoakankaaleja uutta istutusaluetta varten. Mukaan tarttui myös neilikoita.

Samikset

Olemme kaikki nauttineet auringosta ja lämmöstä. Riippukeinukin kaivettiin varastosta paikalleen. Ihanaa äitienpäivää jokaiselle <3

Tervetuloa lukijaksi Kati!

Sadevettä

Sateiden myötä päätin kunnostaa ja siistiä sadevesilammikon alueen.

Lampi on näiden siperianlehtikuusten alla, tuossa kuvan vasemmassa laidassa, jossa pilkottaa sammalleimumätäs. Lehtikuusten oksankärjet hipovat melkein maata lammikon kohdalla, vaikka rungon kohdalla alimmat oksat huitelevat parissa-kolmessa metrissä.

Suurista puista lähtee aivan tajuton määrä roskaa ympäri vuoden. Monta kotikärryllistä kuivia oksia ja neulasia saa kärrätä kompostiin keväästä syksyyn. Lisäksi maa niiden juurella on todella kuivaa. Kasvuston niiden alla tulisikin kestää haravoimista, kuivuutta ja paahdetta. Edestä päin lampi piiloutuu vuorimäntyjen ja japaninhappomarjojen taakse.

Lampeen tulee siis muutamista ränneistä valuvat sadevedet maan alla kulkevaa putkea pitkin. Putken pää on suunnilleen tuossa hopeahärkin ja kangasajuruohon yhtymäkohdassa. Lampi on laakea ja sen alareuna päästää ylimääräiset vedet valumaan tuosta norjanangervon kohdalta loivaa rinnettä pitkin alas.

Kivien alla ei ole muovia, vaan vesi pääsee imeytymään kivien välistä maahan ja varmistaa näin osaltaan suurten puiden janon tyydyttymisen. Lampi on useimmiten kuitenkin kuivana.

Tuossa sammalleimun takana kulkee keväällä rakennettu tiilipolku. Tiilipolun ja lammen väliin kylvin ranskan- ja purppuratulikukkaa sekä harmaakäenkukkaa toukokuun alussa.

Kylvös näyttää nyt tältä. Hmmm... aika vaatimaton alku etten sanoisi. Onhan siinä selvästi (?) kolme riviä näkyvissä.

Toivoisin tulikukkien ja harmaakäenkukkien kurottelevan tuolta sammalleimun takaa tulevaisuudessa. Saapi nähdä, jääkö pelkäksi toiveeksi.

Ensimmäiset narsissit

Sää on ollut tänään keväisen vaihteleva, olemme saaneet nauttia auringosta ja vesisateesta ja saimmepa myös pienen raekuuron niskaamme. Aurinko houkutteli ensimmäiset narsissit avaamaan nuppunsa. Perinteinen keltanarsissi on hieman liian keltainen minun makuuni, onneksi niitä on saatavilla monen muunkin sävyisenä.

Siperianlehtikuusten alla majaileva vuorenkilpi aloittelee myös kukintaansa. Lehtikuusen tupsut ovat aika söpöjä =)

Tein lehtikuusten alle koemielessä kylvöksen, johon sekoitin kahta eri sävyistä purppuratulikukkaa ja harmaakäenkukkaa. Ohjeessa kyllä sanottiin, että kylvetään ulos vasta kesäkuussa, mutta päätin nyt elää vaarallisesti ja kylvää siemenet näin aikaisin. 

Näistä tarmokkaista versoista olen kovin onnellinen ja kiitollinen ❤ Sain viime kesänä herttaiselta naapurin rouvalta muutaman varjoliljan sipulin. Vaikka hoivasin niitä kaikella taidollani, ne ottivat siirrosta nokkiinsa ja painuivat mullan alle melko pian istutuksen jälkeen. Ehkä ne halusivat vain hetken tuumailla uutta olinpaikkaansa =)

Tiilipolku

Viikonlopun ja alkuviikon aurinkoisessa säässä on ollut mahtavaa puuhastella. Kottikärryittäin talven aikana ja syksyltä jäänyttä roskaa on siivottu uuden kasvun tieltä pois.

Pääsin aloittamaan myös yhden uuden projektin, joka tehtiinkin ihan ex tempore. Ei nyt ehditty suunnittelemaan, kun kerran oli jo mahdollista toteuttaa =)

Siperianlehtikuusten alla oleva maa on pelkkää rikkaruohottunutta hiekka- ja soramaata, johon on vaikea löytää sopivia kasveja. No, kasveista minulla ei ole vielä tietoa, mutta paikka jäsentyi nyt paremmin, kun sain muotoiltua vanhoista tiilistä sen poikki kulkevan polun. Käytin kaikki nurkista löytyneet ehjät (ehjä sanan hyvin laajassa muodossa ymmärretynä ;)) tiilet, vaikka tiedänkin, että ne eivät tule olemaan ikuisia. Täyttömaata tarvitaan, mutta sen sulamista pitää vielä odotella.  Nyt tuohon on kuitenkin jo paljon helpompi miettiä kasveja, kun alue on vähän jaettu osiin.

Ongelmana on suurista puista pitkin vuotta putoava ryönä, sillä lehtikuusista todella tulee roskaa! Mahtaisikohan saksankurjenmiekka selviytyä noin kuivassa paikassa? Heiniäkin tuohon voisi miettiä, niitä on vaan niin vaikea löytää. Katsotaan, mitä tästä syntyy!

Kultaa

Japaninhappomarja on yksi harvoista kasveista, joka saa minut rakastamaan syksyä. Pimeys, koleus ja märkyys eivät ole suosikkilistallani, mutta tämän värikylläisyyden edessä minäkin antaudun: syksy on kaunis.

Vaahteramäki

Kynttiläaika on parhaimmillaan! Tarvetta olisi myös useammalle ulkovalosarjalle, kotiin on rakkaampi tulla, kun piha on kauniisti valaistu.

Kohta peitymme kultahippuihin. 

Kadut on jo kultaa. Onko syksy aina yhtä keltainen? 

Valoisia päiviä kaikille!