Hellettä paossa

Seisova ilma ja auringon porotus pakottivat minut viimein pohjoispenkin rikkaruohojen kimppuun. Etupihalla kun ei voinut kuvitellakaan tekevänsä muuta kuin maata riippumatossa kylmän mehulasin kanssa.

Tämä kivillä pengerretty istutusalue alkaa heti talon nurkalta. Pohjoisen puolella on muitakin istutusalueita, mutta niihin en ehtinyt vielä koskea.

Siemenestä kylvetyt törmäkukat kukkivat ensimmäistä kesää ja tykkään niistä kovasti. Nämä olivat helppoja kasvattaa, joten taidan kylvää niitä lisääkin.

Alueen kasvittaminen on vielä kesken johtuen haasteellisesta kasvupaikasta. Ennestään paikassa kasvoi merikohokki, törmäkukka, ahdekaunokki, kotkansiipisaniainen, tavallinen poimulehti sekä keväällä istutetut kääpiöserbiankuuset. Siirsin reunaan lisää poimulehteä sekä kokeeksi taponlehteä. Toista päätyä paransin hieman mullalla ja siirsin sinne muutamia pieniä saniaisen alkuja. Lisäksi kaivoin ojanpientareelta jotakin korkeaa heinää ja istutin sitä aivan kivijalan viereen. Huomatkaa suloinen siili, jonka sain yllätyslahjaksi sir Silveriltä <3

 

Paikka oli ennen oikea rytökasa ja puutarhan häpeäpilkku. Toki niitä löytyy pihastamme vieläkin, mutta tämä paikka harmitti erityisesti, sillä tästä kuljetaan päivittäin joko talon teknisiin tiloihin, biojätekompostille tai marjapuskiin. 

 

Keskeneräisenäkin paikka on siistiytynyt huomattavasti ja tuottaa ohikulkiessa iloa harmistuksen sijaan. Siihenhän tässä puutarhuroidessa kait pyritäänkin =) Iloista viikkoa kaikille!

Suvi suloinen

Unikkojen kukinta on ihan parhaimmillaan. Erityisesti rakastan lipputangon luona olevia korallinpunaisena hehkuvia unikoita, mutta ei valkoinen 'Royal Wedding' tai perinteinen oranssinpunainenkaan jää ihailuja vaille. Nuo koralliset ja valkoiset ovat muuten hauskasti risteytyneet keskenään ja niiden väliin on ilmestynyt muutama hennon vaaleanpunainen kukka ❤

Jätin syksyllä jaloleinikeiden mukulat maahan ja yllätyksekseni muutama niistä kukkii uudelleen. Tämä väriyhdistelmä on aika herkullinen =)

Lammen luokse on löytänyt tiensä ihanan tummakukkainen akileija. Väri on luonnossa vielä tuostakin tummempi ja se sointuu kauniisti vieressä kukkivan 'Tanskan Tuonti' kurjenmiekan kanssa. Kurjenmiekan oikeasta lajinimestä ei minulla ole enää aavistustakaan, mutta nimesin sen 'Tanskan Tuonniksi', sillä tilasin sen moooonta vuotta sitten tanskalaisesta nettikaupasta ja se on erästä ainoita, jotka vielä kukkivat. Tässäkin on herkullinen väriyhdistelmä tummaa violettia ja hehkuvaa oranssia.

Lammen reunaan siirretyt kuunliljat eivät pahastuneet muutosta eivätkä jakamisesta, vaan päinvastoin rehottavat nyt suurempina kuin koskaan. Tänään kiljahdin riemusta, sillä huomasin lammen pinnan alla tummana heiluvan "roskan". Olin juuri ehtinyt julistaa kuolleeksi syksyllä hankkimani lumpeen, kun nyt sain huomata, että se nousee sittenkin! Tekisi mieli seisoa päällään ja heitellä kärrynpyöriä ja varmaan tekisinkin niin jos osaisin! Jippii!

Myös takapihalla tapahtuu (pitkästä aikaa). Susiportti on korjattu perinteisin menetelmin, tosin tällä kertaa yksi naruviritelmä sai luvan riittää lopulliseksi väliaikaiseksi toimenpiteeksi. Ennen tuon käytävän päässä kökötti ruma muovikasvihuone, mutta viime kesänä se purettiin pois. Nyt istutin käytävän päähän alppiruusu 'Helsinki Universityn' sekä pienenpienen männynalun tuomaan alppiruusulle vajostusta ja suojaa (tulevaisuudessa). 

Takapihan kivillä pengerretty istutusalue ei ole vielä kovin kuvauskelpoinen siemenestä kasvatettujen taimien ollessa kovin hentoisia. Viime vuonna ostetun merikohokin (pikemminkin rennokki) kasvuvauhtikaan ei huimaa mutta näiden palluroiden avautumista odotan silti kieli pitkällä.

Neiti S pyysi huomauttamaan, ettei hänen suloisuudestaan ole ollut mainintaa pitkiin aikoihin! Olihan asia korjattava =) Suloista viikkoa siis kaikille!

(Kuvat ovat jälleen toistaiseksi kännykkälaatua, pahoittelut!)