Kovat tuulet aiheuttivat pienen järkytyksen ja lisää raivattavaa pihassamme. Aamulla, kun astuin ulos, kaikki näytti olevan kunnossa.
Puuhastelin monta tuntia takapihalla ja vasta kun Sir Silver tuli kahvikuppinsa kanssa etsimään minua, huomasimme, että etupihalla oli jotakin vinossa, pahasti vinossa.
Lasten kiipeilypuu, pihamme suurin ja kaunein koivu oli kallistunut tuulessa uhkaavasti. Maakin oli jo kohonnut juuriston alueelta useiden neliöiden alueelta. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin kaataa puu mitä pikimmin, jottei kukaan jäisi kaatuvan puun alle ja jotta mahdolliset vauriot voisi minimoida.
Vaikka tuhojakin syntyi, runko rojahti yllättävän nätisti hiekkakasan päälle ja ei hipaissutkaan silmäterääni lehmusta. Sen sijaan yksi nuokkusyreeni, puolikas terijoensalava, pari metriä ruusuaidannetta, toistaiseksi tuntematon määrä perennoja sekä mahdollisesti myös uutukainen samettisumakki saivat osumaa. Onneksi olen istuttanut yleensä samaa kasvia moneen eri kohtaan pihassa, jolloin tällaiset tuhot eivät (ehkä) ole niin musertavia.
Tässä lepää. Koivu osoittautui aivan lahoksi ja paikoin tervettä puuainesta ei juuri ollut kaarnaa paksummin jäljellä. Onni oli, että kukaan ei loukkaantunut. Silti menetys kirpaisee, näin suurta koivua emme tule itse pihassamme enää näkemään. Huomenna selviää tarkemmin, mitä kasveja se vei mukanaan. Olkaahan varovaisia ulkona liikkuessanne.
