Tulihan se ruska

Pari viikkoa sitten harmittelin sir Silverille, ettei taideta tänä syksynä nauttia lainkaan ruskan väreistä. Harmi osoittautui onneksi turhaksi, sillä puut ja pensaat ovat värittyneet nopeasti keltaiseen, punaiseen ja oranssiin. Mongolianvaahtera on yksi parhaimmista.

Koivuangervo on myös ihana. Monet pihan pensaista on valittu juuri ruskavärinsä perusteella.

Tämän kevään hankinta heisiangervo 'Amber Jubilee' on syksyllä pukeutunut tummanpuhuvaan asuun.

Kuunlilijat ovat kellastuneet vielä tästäkin.

Tämä näky onkin uusi: keskiympyrästä kaatunut riippahuurrepaju peitti ennen taustan pensaat kokonaan näkyvistä.

Tässä taustan pensaat vähän lähempää ja eri kuvakulmasta. Vasemmalla korallikanukka, keskellä keltakirjokanukka ja oikealla idänvirpiangervo.

Katsura sen sijaan on ollut joka vuosi vähän pettymys. Sen syysväritys ei ole ollenkaan loistava vaan päin vastoin värit vain haalistuvat siitä pois. Eivätkä ne lehdet edelleenkään tuoksu miltään!

Lopuun vielä yksi kukkakuva. Nimetön kärhö jaksaa sinnitellä öisistä nollalukemista huolimatta. Vielä ei luovuta kesästä kokonaan, vaikka tänään kannoinkin pelargonit sisälle haikein mielin. Nyt täytyy nauttia daalioista, kehäkukista ja jäljellä olevista krasseista, huomenna niitä ei ehkä enää olekaan. Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

Kesä jo

Kiireisen kevään jälkeen on ihanaa, että viimein voi antaa enemmän aikaa myös puutarhalle. Kuin huomaamatta kesä on hiipinyt jo pitkälle ja kasvu on käynnistynyt hurjana. Atsalea 'Ruususen uni' kukkii ihanasti.

'Albina Plena' alkaa olla jo lakastumaan päin.

Viime keväänä kylvetyt 'Miss Huish' -akileijat selvisivät kaikki hyvin ensimmäisestä vuodestaan.

Toukokuun alussa hankin uutuuskasvi heisiangervo 'Amber Jubileen', jonka pitäisi vaihtaa väriään koko kasvukauden ajan. Takana miss Huishin tummina täplinä näkyvää kukintaa.

Talvi vei lähes kaikki monivuotiset unikkoni. Se tietää uusintakylvöjä, sillä unikot kuuluvat lempikasveihini. Tämä selvinnyt yksilö on toivottavasti 'Coral Reef'.

 

Terassin pienellä kukkapöydällä alkaa olla jo ahdasta.  

Lahjaksi saadussa amppelimansikassa on niin makean väriset kukat, että ei haittaa, vaikka satoa ei tulisikaan.

Loppuun kuva päivän puutarha-apulaisesta, joka vahtii mamin lisäksi ohisyöksyviä rastaita. Nautitaan kesästä!

Juhannuksen kukkajuhlaa

Sateisen sään siivittämänä tulin toivottamaan aurinkoista juhannusta. Eilen aurinko vielä pilkahteli, mutta tänään taivas on verhoutunut harmaaseen. Onhan siitä apua, että taivas hoitaa istutusten kastelun, niin minä säästyn kannujen kantamiselta =) Keskiympyrän konnantatar on yksi monista, joka on selvästi nauttinut kosteudesta ja viileydestä.

Susiportin alppikärhön kukoistusta ei pysty kuviin vangitsemaan. Harkitsen polun siirtämistä portin viereen, sillä kaikki kukat kurottelevat ulkopuolella ja köynnöksen kauneus jää ohikulkijalta piiloon.

 
Akileijat ihastuttavat aina vaan. 'Black Barlow' raottelee alemmassa kuvassa jo terälehtiään. Harmikseni odottamani kulta-akileijan jälkeläinen ei ole vanhempansa kaltainen, joten ensi keväänä on tiedossa siementen metsästäminen ja kylvöpuuhat sen saamiseksi takaisin.

Rajapyykkiä verhoaa hernepensas. Vaikka pensas on jo monen metrin korkuinen, jää se tontin laidalla huomiotta. Mahtaisikohan tästä onnistua pistokaslisäys?

Nuokkusyreeni vielä odottelee ja ihan hyvä niin. Näin syreeneistä saa nauttia pidempään =)

Nämä suloiset napit kun saisi ommeltua talven varalle talteen. Monesti nuppu on yhtä ihastuttava ellei suloisempikin kuin auennut kukka.

Saunapolku on päässyt ruohottumaan, vaikka tuosta kuljetaan päivittäin myös puutarhavarastoon. Olisi aika kaivaa taas hara esille.

Suloista juhannusjuhlaa kaikille!

Uusia kukkia ja asukkeja

Laukat alkavat kukkia, ensimmäisenä ehti libanoninlaukka.

Myös erilaiset leimut ovat kukassa. Tässä komeilee rönsyleimu.

Norjanangervoja seuraavat idänvirpiangervot, mänty ponnistaa pensaiden syleilystä.

Myös syreenit aloittelevat, meiltä löytyy kolmea erilaista (toistaiseksi ;)) violettia ja valkoista pihasyreeniä sekä vaaleanpunaista nuokkusyreeniä. Nuokkusyreenit kukkivat myöhemmin kuin nämä tavalliset.

Albina Plena on niin ihana, eikä vähiten siksi, että olen yrittänyt tätä jo kahdesti ja nytkin vain tämä yksi yksilö kolmesta kasvaa kunnolla.

Olemme saaneet myös uuden (?) asukin. Eilen se lekotteli tuossa kuumalla kivellä ja tänään se roikkui ulkoseinässä. Epäilen, että sillä ei ole kaikki ihan kunnossa. Pitäisiköhän Robinin pelastaa se?

Tervetuloa lukijaksi Maria =)

Nokkosia

Olen sellaisessa luulossa, että parhaillaan vietetään villivihannesviikkoa, siispä nokkospuskaan mars! Yksi satsi sujahti lettutaikinaan ja loput pakastin jääpalarasiassa tuleviin keitoksiin. Nokkoset huuhtelin ensin väljässä vedessä ja sitten kiehautin niitä parin minuutin ajan kattilassa. Keitinvesi kannattaa säästää kukille lannoitusvedeksi =) Lettutaikinasta tein hitusen ruokaisamman ja korvasin osan vehnäjauhoista ruisjauhoilla. Hyvin maistui kesälomalaisille!

Nokkosia, juolavehnää ja kortteita on myös koitettu epätoivoisesti riipiä kuunliljojen juurakoiden välistä. Nämä "villit vihannekset" olivat aivan tukahduttamassa kasvustot. Nostin koko paakut ylös, jaoin osiin ja putsasin juuriston niin hyvin kuin sain. Jakopalat siirsin uusille kasvupaikoille ympäri pihaa.

Jokohan olen sanonut, että lemmikit ovat ihan lemppareita? Tänä vuonna niitä on valtavasti ja hyvä niin! Yksi uusi lemppari on myös punakellukka 'Mai Tai', jonka kukat ovat aivan hurmaavan väriset! Taimi on tämän kevään hankintoja ja vielä todella pikkuinen, kunpa jo pian pääsisi levittämään tuostakin jakopaloja =)

Albina plena ehti ensimmäisenä kärhönä avaamaan nuppunsa. Kovin kauaa ei sininen alppikärhökään odottele, mutta tämä köynnös on hieman aurinkoisemmassa paikassa.

Norjanangervot kukkivat näyttävästi. Japaninhappomarjat puolestaan hyvin vaatimattomasti, mutta pienet kukat ovat suloiset, kunhan osaa kurkistaa oksan alapuolelle.

Otin kameran mukaan myös saappaidenpesupaikalle. Aika ihana maisema, vai mitä =)

Tervetuloa lukijaksi Riitta Jylhä!

Salapoliisintyötä ja strategisia mittoja

Uuden puutarhavuoden kunniaksi olen aloittanut salapoliisintyöt. Muistiinpanoni ensimmäisistä istuttamistamme kasveista ovat olemattomat (eivät taida kyllä olla juuri paremmalla tolalla nykyäänkään...) ja omassa päässä vuodet sekoittuvat äkkiä toisiinsa.  Päätinkin aloittaa puutarhan 10-vuotis-katsastuksen ja kirjoittaa muistiin, mihin strategisiin mittoihin tässä ajassa on ehditty. Aloitetaan puuvartisista kasveista.

Haapa Populus tremula, arboristi* neiti S esittelee

Puutarhaa on tehty vuosien saatossa hyvin pienellä budjetilla, kantapään kautta opetellen ja aloittaen lähestulkoon tyhjästä. Ensimmäisinä vuosina keskityimme puiden ja pensaiden hankitaan. Puuntaimet on lähes kaikki hankittu aikoinaan nettitaimikaupasta hyvin pieninä kennotaimina. Pienten taimien etuna on niiden halpa hinta, mutta varjopuolena se, että kasvua pitää sitten odotella. Eri lajikkeissa on kuitenkin huimia eroja kasvuvauhdissa. Haapoja istutimme kaksi vuonna 2009, toinen näistä menehtyi, mutta toinen on kasvanut tässä ajassa lähes 10-metriseksi. Samana vuonna istutimme myös loimaankoivun ja se kilpailee kasvuvauhdissa haavan kanssa. 

Serbiankuusi Picea omorika

Serbiankuuset istutettiin keskiympyrään vuonna 2006 heti sen valmistuttua ja ne ovat olleet selkeästi havupuiden pikajuoksijoita, pituutta on n. 6-7m tällä hetkellä.

Mustakuusi Picea mariana

Siperianpihta Abies sibirica

Todellista eloonjäämistaistelua ovat tehneet siperianpihdat, jotka ovat seitsemässä vuodessa saavuttaneet n. metrin korkeuden, oh yeah! Tosin ihan näinkään pitkälle eivät ole päässeet samassa ajassa mustakuusi, albertanvalkokuusi eikä koreankuusi. Pihdat ovat kuitenkin erittäin arkoja keväthalloille ja joka kevät osa vuosikasvusta onkin menetetty, vaikka istutuspaikat on koitettu valita mahdollisimman suojaisiksi. Kuuset sen sijaan eivät ole paleltuneet, mutta ovat äärimmäisen hidaskasvuisia.

Katsura Cercidiphyllum japonicum

Lehtipuista jarruttelijaksi on nimettävä katsura, joka kahdeksassa vuodessa on saavuttanut noin 1,5m korkeuden. Sitä paitsi sen lehdet EIVÄT tuoksu pipareille, vaniljalle eivätkä edes leivälle, niinkuin jossakin mainostetaan, höh! Tämän yksilön kasvutapa on lähinnä pensasmainen, joten järin suurta pituusennätystä ei ole odotettavissa.

Pensaista sinikuusamat (Lonicera caerulea) olivat ensimmäisiä, jotka istutettiin etupihalle, olisikohan vuosi ollut 2008. Maa on tässä kohtaa erittäin köyhää hiekka/soramaata, jonka alla on kivikova savijankko. Kahtena ensimmäisenä talvena jänikset kävivät popsimassa lumen yläpuolelle jääneet oksat, mutta nyt pensaat on jätetty rauhaan. Maata on parannettu kateviljelyn avulla ja pensaat ovat saavuttaneet luvatun 1,5m korkeuden.

Tästä seuraavana vuonna istutimme japaninhappomarjoja, Berberis thunbergii, jotka ovat menestyneet laihassa maassa hyvin. Nämä eivät myöskään maistu pupujusseille ja lisäksi niillä on aivan ihastuttava syysväri (kuten yläbannerista näkyy). Näiden ainoa miinuspuoli on joidenkin oksien paleltuminen talven aikana, mutta uutta kasvua tulee niin, ettei menetyksiä tarvitse jäädä suremaan. Nämä ovat myös lähes ainoita kasveja, jotka pärjäävät jättimäisten, kohta satavuotiaiden siperianlehtikuusien alla.

Tämän katsauksen saa päättää koulun alkueräiskasvistoon kuulunut juhannusruusu, jota olen siirtänyt takapihan rytökasasta useana vuonna moneen eri paikkaan. Tässä kohtaa ulkorakennuksen seinustalla on puutarhamme paras kasvupaikka maaperän, valon, kosteuden ja suojaisuuden kannalta, joten saattaa olla, että jossakin vaiheessa ruusu saa siirtyä vaatimattomammalle paikalle ja tilalle laitetaan jotakin muuta. Mutta toistaiseksi ruusu saa rehottaa =) Jatketaan katsastusta myöshemmin, kunhan salapoliisintyö etenee. Oikein ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

*Arboristi eli puunhoitaja. Arboristin tulee selviytyä turvallisesti puussa kiipeilytekniikalla tehtävistä töistä eikä hän saa pelätä korkeita paikkoja (akrofobia). Lisäksi ammatin vaativuuden takia arboristilla tulee olla erittäin hyvä psyykkinen, fyysinen terveys sekä terveet elämäntavat. Ammatissa vaaditaan laajaa luonnontieteellistä päättelykykyä. Lähde: Wikipedia.