Kuhinaa mietintämyssyyn

 

Ihana helmikuun valo alkaa vaikuttaa ja minäkin alan viimein heräillä talvihorroksestani. Puutarhablogit ovat täynnä toinen toistaan suloisempia kevät- ja kesäkuvia, jotka saavat ideat vähitellen pulpahtelemaan.

 

Olen jo pitkään miettinyt tienvierustan istutuksia, että jotain tarttis tehrä. Saimme aikoinaan (olisikohan noin 10 vuotta sitten?) ystävän kuusiaidan tieltä syreenipuskia, jotka ilman kummempia suunnitelmia laitettiin tien ja tontin väliin merkkaamaan yksityisaluetta. Koulun pihalle kun saattoi vielä meidän aikanammekin eksyä satunnaista kulkijaa luullen sitä yleiseksi alueeksi, vaikka koulu oli lakkautettu jo kymmenen vuotta aiemmin.

Siihen osaa pihaa ei ole kajottu sen koommin, vaan syreenit ovat saaneet olla ihan oman onnensa nojassa. Asia on vaivannut minua jo pitkään, varsinkin kun paikka on aivan keskeinen ja näkyy selvästi tielle. Ideat ovat kuitenkin olleet tyystin hukassa tähän asti.

Jotta pääsisin edes alkuun asiassa, päätin madaltaa kynnystä ja lähteä keväällä muokkaamaan aluetta yhdestä nurkasta käsin. En edes kuvittele pistäväni koko tienvierustaa kerralla kuntoon, koska siihen eivät riittäisi rahat eikä rahkeet, mutta tavoitteena on saada jostakin langan päästä kiinni ja siitä vähitelleen laajentaa istutuksia koko tien vierustalle. Vauhdittaakseni suunnitelmia minäkin sitten viimein liityin Pinterestiin ja unohduin heti kättelyssä tuntikausiksi bongailemaan upeita toteutuksia ja ideoita. Joten vaviskaa juolavehnät ja koiranputket, kunhan kevät taas koittaa, on teidän päänne menoksi jo ehtinyt muotoutua monen monta suunnitelmaa!