Tänään olin onnellinen

Avautuvista liljoista

ensimmäisestä mustakuusen kävystä

ja kotipihan ensimmäisestä kirsikkasadosta

yhä kukkivista unikoista

merikohokki

talven yli säilyneistä perennoista

tarhaorvokki 'Stone Wash Denim'

kevään siemenkylvöistä

talven varalle poimituista mustikoista

'Tuntematon - Unknown'

henkiin heränneestä kärhöstä

varjoista ulko-ovessa

vanhoista lemmikeistä

ja vähän nuoremmista. Ja vielä monesta monesta muusta asiasta.

Terassimaisemat

Laiska kuvaaja ei poistunut terassilta. Näkymä ulko-ovelta länteen (pyykkinarulle) päin. Eniten kirpaisee typötyhjä kärhötuki, jossa aiemmin on näihin aikoihin jo kukkinut täyttä päätä 'Hagley Hybrid'.

 
Kasvillisuus antaa jo mukavasti suojaa. Tykkään tästä näkymästä leikkimökille. Suunnilleen saman näkee myös keittiön ikkunasta.

Viisi vuotta sitten oli hieman eri näköistä =)

...niinkuin yllä olevasta kuvasta huomaa. Tosin vuodenaikakin hämää, kuvassa ollaan vasta toukokuussa.

Nyt on jo vähän rehevämpää. Niin rehevää, että on tullut aika karsimiselle. Mutta niitä kuvia myöhemmin =) Mukavaa viikkoa kaikille!

Kannonhattuja

Olen keväästä asti haaveillut tekeväni pihassa oleville kannoilla kattoja, mutta toteutusvaihtoehdot ovat olleet liian haastavia minun nikkarointitaidoilleni. Tänään bongasin netistä (voi itku kun en laittanut sivua talteen!) niin helpon toteutustavan, että jopa minä ajattelin selviäväni siitä.

Kun tarvikkeetkin löytyivät sopivasti nurkista niin hetihän sitä oli lähdettävä kokeilemaan. Pohjana on puretun pönttöuunin hattu, joka napsahti sopivan tiukasti kannon päälle. Päällystin hatun kanaverkolla ja sitten ladoin sammalta verkon päälle. Vielä toinen verkko sammalen päälle ja: tadaa! Se on siinä!

Tämä kanto on lammen vieressä vähän ongelmallisessa paikassa. Talvisin ja keväisin tähän kertyy lumien sulamisvesiä ja ennen roudan sulamista paikassa saattaa olla useiden senttien syvyydeltä vettä. Lisäksi tuohon kohtaan on levinnyt ihan hurjasti vuohenputkea, jota en meinaa saada hävitettyä millään. Millä tavoin te olette päässeet vuohenputkesta eroon?

Laiton kannon juurelle nyt ruukussa olevan ruusubegonian. Mahtaisikohan kotkansiipisaniainen pystyä kilpailemaan vuohenputken kanssa ja selviämään talvimärkyydestä? Ajattelin kokeilla.

 

Koska vauhtiin oli päästy, piti sitten toisellekin kannolle askarrella hattu. Tätä nostin hieman laittamalla nurin päin olevan ruukun korottamaan harjaa korkeammalle. 

Tämän kannon ympärys odottaa vielä kasvillisuutta, mutta eiköhän se tästä kohta lähde etenemään. Vielä löytyy pihasta yksi kanto, jolle hatun voisi askarrella...

Loppuun kuvat Sir Silverin taidonnäytteestä; täysin entisöity pompannappi, jolla aiomme huristella tänä kesänä, jos ei muuta niin ainakin jätskille =)

Valloittavat varjoliljat

Varjoliljat ovat viimeinkin avanneet ensimmäiset nuppunsa. Sain sipulit ystävälliseltä naapurilta. Odotin nuppujen avautumista hartaasti jo viime vuonna, mutta näitäkään en ehtinyt nähdä luonnossa vielä silloin. Sijaispuutarhuri toki ystävällisesti lähetti minulle kukista kuvan, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia!

Varjoliljat kasvavat y-penkissä lumipalloheiden vieressä. Molemmissa kuvissa oikeassa reunassa.

Terälehtien ja heteiden värit ovat yllättävän voimakkaat. Ja nämä tuoksuvatkin ihanalle! Vielä kun joskus saan hommattua valkoisen...

Villin polkupenkin unikot

Vaikka monivuotiset unikot hävisivät viime talven myötä, ovat yksivuotiset korvanneet menetyksen.

Kylvin viime kesänä pioniunikoita polkupenkkiin, mutta en ehtinyt nähdä niitä kukkivana. Keväällä osa siemenkodista oli vielä terhakkaasti pystyssä ja täynnä siemeniä, joten ripottelin siemenet maahan.

Kerrottukukkaisia ei ole toistaiseksi avautunut, mutta nämäkin ovat ihan huippuja. Olen myyty! Näille on löydyttävä jatkossakin aina joku paikka, eiköhän se onnistu =)

Urakointia lammella

Olen viime päivät ahertanut lammella, jotta ryöpsähtäneet rikkaruohokasvustot saisi kuriin. Illalla urakan valmistuttua oli vielä ikuistettava siistimisen jäljet.

Naapurin viljakuivuri ei ole kaikkein kaunein näkymä ja normaalisti rajaankin sen kuvista pois. Toiveena on, että kasvit peittäisivät pikku hiljaa epämieluisat näkymät.

Vanha omenapuun kanto on toimittanut kukkapenkin päätyä aina.

Lampi sijaitsee talon eteläpäädyssä ja tähän osaan puutarhaa käydään isotuomipihlajien muodostamasta portista. Niiden takana näkyy munan muotoisen keskiympyrän kärki.

Tässä vertailukuva vuodelta 2010. Tuomipihlajaportista näkyy vain vasen puoli. Taustan isot koivut ovat tonttimme rajalla.

Näkymä pihan puolelta lammelle päin.

Pari kuvaa kuvaa vuodelta 2011. Kylätiemme kulkee aika lähellä talon päätyä. Halusimme saada tähän istutuksia, etteivät ohikulkijat pääsisi kurkistelemaan suoraan ikkunoista sisälle. Viimeisestä kuvasta näkee, että suojaa on mukavasti tullut jo viidessä vuodessa. Lampi saatiin kaivausten osalta valmiiksi vuonna 2014. Viimeistelyä istutusten ja kiveysten osalta tehdään vähitellen.

Lammessa kasvaa tällä hetkellä punakukkainen lumme (ei ole vielä koskaan kukkinut), sarjarimpi sekä uusimpana kokeiluna ratamosarpio. Vesikuustakin kokeilin, mutta se menehtyi.

Kiipesin vielä yläkertaan nappaamaan kuvia lintuperspektiivistä. Lammen pohjalla näkyvä vaalea on allassubstraattia, jonka pitäisi toimia altaan biologisena suodattimena. Lumme kasvaa syvimmässä kohdassa, reilun metrin syvyydessä.

Isoa manteria (vesiliskoa) en ole yrityksistä huolimatta enää nähnyt, mutta tänään siirrellessäni reunakiviä, pienen pieniä mantereita vilisti niiden lomassa. Aika mukavaa, että myös erilaiset eläimet ovat kotiutuneet lampeen.

Rauhaisaa viikonloppua kaikille! Minä taidan huomenna nautiskella pitkät päiväkahvit lammen äärellä =)